Oulusta kotoisin oleva, oman luonnehdintansa mukaan”folk/peikko/kaljametallia” soittava Verikalpa tarjoaa debyyttitäyspitkänsä metalliväen iloksi. Jo vuonna 2006 perustetun yhtyeen erikoisuutena voidaan mainita Oulun murteella ja ajoittain hieman kieli poskessa väännetyt lyriikat.
Aivan omaperäisin viritys Verikalpa ei ole, sillä muutamaan otteeseen tallataan samoja polkuja Moonsorrow:n kanssa, vieraillaan Ensiferumin asevarastolla ja välillä käydään maistelemassa simaa Finntrollin tuopeista, mutta vaikutteista huolimatta bändillä kuitenkin on tietynlainen omaleimaisuus tekemisessään. Debyytille rakennettu biisimateriaali on mukaansatempaavaa, ja musiikkia värittävät ”krapulasta, kaljahommista, naimisesta ja verisistä äijistä” kertovat sanoitukset, kuten saatekirjeessä mainitaan.
Levy alkaa napakasti ”Viimiseen Asti”/”Tyrmä”/”Neidonryöstäjä” -kolmikolla, joiden tahtiin touhun juoni käy kuulijalle selväksi ja mielenkiinto oululaisten tekemisiin syttyy. Mitään tajunnanräjäytystä avauskolmikko ei vielä tarjoa, mutta sitten kun ollaan taitekohdassa päästetäänkö krapula tulemaan, vai lähdetäänkö uuteen nousuun, valitaan ehdottomasti jälkimmäinen vaihtoehto! Seuraavat biisit, ”Kuoppajaiset” ja ”Pahan Laulu” tarjoavat jo pykälää tarttuvampaa menoa, molempien päätyessä levyn parhaimmistoon. Muista biiseistä etenkin levyn päätöskolmikko ”Viinapiru”, ”Kuoleman Suo” ja päätöspala, hieno ”Rautatammi” potkivat ehdottomasti aiemmin mainitun kaksikon ohella parhaiten.
Kappaleisiin on saatu mukavasti koukkuja mukaan ja näillä biiseillä saa varmasti yleisön mukaan myös livetilanteessa. Hieman tosin mietityttää, miten albumi kestää aikaa ja kantaako ”vitsi” kuinka pitkälle. ”Taistelutahto” on parhaimmillaan toimiva, joskin hieman kaljanhuuruinen kokonaisuus jonka ottaa mielellään kuunteluun useamminkin.
7½/10
Miika Manninen
1. Viimiseen asti
2. Tyrmä
3. Neidonryöstäjä
4. Kuoppajaiset
5. Pahan Laulu
6. Verijuhula
7. Taistelutahto
8. Viinapiru
9. Kuoleman Suo
10. Rautatammi
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}