Miten AC/DC tekisi?
Tämä kysymys oli johtotähtenä, kun Juho ”Hässi” Hämäläinen ja Antti ”DeeAa” Heikkinen päättivät viime vuoden lopussa pistää pystyyn uuden bändin.
Periaatteesta ei lipsuttu senttiäkään. Perjantaina 11.4. julkaistava HÄ/DA:n (Almost) 20 Minutes Of Love -ep tarjoileekin – aivan oikein arvasit – vajaan 20 minuutin pituisen paketin vahvasti AC/DC-henkistä hard rockia. Pilke silmäkulmassa on vahva: sanoituksissa naiset ovat kuumia, autot nopeita ja miehet testosteronia täynnä. ”Kaikki ep:n biisit on sävelletty, sanoitettu, äänitetty ja miksattu parin viikon aikana viime joulukuussa. Prosessi oli niin luonnollinen ja nopea, että ep saa varmasti jatkoa myöhemmin tänä vuonna, kunhan muiden bändiemme levytysprojektit saadaan alta pois”, Hässi ja DeeAa kommentoivat.
Hässi vaikuttaa tänä vuonna 30-vuotisjuhliaan viettävässä jyväskyläläisessä AC/DC-tribuuttibändissä Dirty Deeds Indeed sekä raskasta rockia soittavassa Rane Rautiainen & Paha Kaksonen -kokoonpanossa. DeeAa on puolestaan kuopiolaisen heavy rock -yhtye Mosfiten laulaja-kitaristi.
Miesten muinaishistoriasta löytyy myös 1990-luvun loppupuolella vaikuttanut jyväskyläläinen rockyhtye Brutaali Magneetti.
HÄ/DA:n helmikuussa julkaistu Ball Buster -single sai radiosoittoa useilla FM- ja internet-kanavilla muun muassa Englannissa, Skotlannissa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa.
HÄ/DA: (Almost) 20 Minutes of Love 1. Ball Buster* 2. 20 Minutes of Love 3. Fan Fiction 4. Love Remover 5. Night Rider DeeAa: laulu Hässi: kaikki instrumentit & taustalaulu Sävellykset: Hässi & DeeAa, sanoitukset DeeAa (* sanoitus DeeAa & Hässi). Äänitys: Hässi & DeeAa, miksaus: Hässi, masterointi: DeeAa. Kuva: Inka Hämäläinen
Suomen heavyscene 1980-luvun puolessa välissä oli vielä lapsenkengissään, eikä bändejä ollut tälle rintamalle missään nimessä ruuhkaksi asti. Kuusamosta kotoisin oleva Zero Nine oli vuoteen 1985 mennessä yltänyt jo neljänteen levyynsä ja homma alkoi toimia toden teolla. Kuusimiehinen yhtye soi komeasti tällä legendaarisen T.T. Oksalan tuottamalla 40 vuoden takaisella albumilla.
Levyn kymmenen raitaa ovat malliesimerkkejä 1980-luvun soundimaailmasta Suomi-heavyn saralla. Kitarat ovat hienosti pinnassa laulun ohella ja koskettimilla kudotaan tunnelmiin sopivia seittejä. ”White Lines” oli albumi jolla Zero Nine aikoi räjäyttää potin, tai vähintään herättää suurempaa ryntäystä markettien levyosastoille. Albumin ainoasta pienestä hitistä ”Never Stop Runnin´” tehtiin jopa 12 tuuman maksisingle sekä musiikkivideo. Maailman lavoille ei vielä tämän levyn tiimoilta päästy, mutta ostavan yleisön mielenkiinto oli viimein herätetty.
Nimikappale ”White Lines” on sijoitettu albumin paalupaikalle ja se on ainoa mahdollinen paikka tälle tykkibiisille. Vauhdinvedosta ei tarinassa kerrota vaan elämästä tien ja valkoisten viivojen päällä. Upea ja kompakti sävellys. ”So Hot” päästää vokalisti Kepa Salmirinteen irti todenteolla ja myös kosketinvelho Iro Murto maalailee biisissä hienosti.
Kuumasta kissasta se Kepa tässä jorinoi. Usealla Zero Ninen albumilla on yksi coverbiisi, ja niin tälläkin. Nyt käsittelyyn on päässyt vanha Ike & Tina Turner -hitti ”River Deep, Mountain High,” jolle annetaan hieman vauhdikkaampi kyyti heavyn keinoin. Kyllä tätä kuuntelee, mutta ehkä jokin omaa genreä lähempänä oleva laina olisi toiminut paremmin.
”(You) Talk Like A Lover” on albumin 1980-lukulaisin biisi efekteineen ja koskettimineen. Kappale on hieno, mutta kärsii hieman tästä soundimaailmasta. Livenä tämä biisi on varmasti toiminut komeasti ja voi vain kuvitella monen hevarin iskeneen nyrkkiä ilmaan kappaleen soidessa. Sitten päästään esitykseen, joka sai arvostelijan tarttumaan täkyyn kirjoittaa arvio tästä levystä. ”Come An´ Get Me” on albumin raskain raita, joka toimii todella hyvin joka saralla! En tiedä miksi tunnen vetoa juuri tähän biisiin, mutta kitarariffi, jylisevät urut, kertosäekööri ja uhkaava tunnelma kohottavat tämän sovituksen albumin parhaaksi.
B-puoli starttaa singlebiisillä ”Never Stop Runnin´” ja onneksi näin, sillä tässä on jotain hyvin samaa kuin ”Come An´ Get Me”-kappaleessa. Komeat köörit ja melodiakulku laittavat salamaa tennariin siinä määrin, että odottaa jatkuuko voittokulku vielä seuraavaan biisiin. Näin ei tietenkään käy, sillä seuraavana tuleva ”Dream Of Me” on hidas kappale, joka on pilattu yli vedetyillä rumpusoundeilla ja pinnassa olevilla koskettimilla, joista tulee jollain kornilla tavalla Dingo mieleen. Tavallaan kaunista biisiä on kohdeltu kaltoin soundipoliittisilla ratkaisuilla. Siihen on sentään sijoitettu hieno B-osa, jota olisi kuunnellut mielellään enemmän.
”Don´t You Give An Inch” ja ”Do It To Me” palauttavat albumin heavy rock -raiteelle. Ensin mainitussa kappaleessa on hivenen paalujunttamainen ote basson neljäsosanuottien iskuista johtuen. Päätös ”Love Lost” nostaa onneksi albumin hieman valjua loppusuoraa hivenen tummanpuhuvalla soundimaailmallaan. Myös kappaleen kosketinsoolo on komea. ”Love lost is waiting for me down the road”. Kepa tietää rockmuusikon ilot ja surut. Sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
Kaiken kaikkiaan tämä on hyvä levy. Ei Zero Ninen paras, mutta ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen. Olin kahden vaiheilla ottaako käsittelyyn tämä vai menestysalbumi ”Intrigue,” jolla bändi löi itsensä lopullisesti läpi ja onneksi päädyin tähän. ”White Linesilla” on todella kovia biisejä kourallinen, eivätkä ne loput hullumpia ole. Zero Nine ei myöskään ole kuollut, eikä kuopattu vaan vaikuttaa edelleen. Jos bändi sattuu jossain liepeilläsi esiintymään, kehotan hankkiutumaan mestoille. Tuskin petyt!
8½/10
Tomi Nousiainen-Gunnar
1.White Lines
2.So Hot
3.River Deep Mountain High
4.(You) Talk Like A Lover
5.Come An’ Get Me
6.Never Stop Runnin’
7.Dream Of Me
8.Don’t You Give An Inch
9.Do It To Me
10.Love Lost
Alta katseluun vuodelta 1985 keikkataltiointi Amnesty International -showsta:
Kappalelista: White Lines River Deep, Mountain High Dream Of Me Never Stop Running
Kokoonpano:
Keijo ”Kepa” Salmirinne, Vocals
Timo ”Iso-T” Käsmä, Guitar
Martti ”Mara” Mäntyniemi, Guitar & Backing vocals
Esa ”Elmo” Harju, Bass
Matti ”Iro” Murtola, Keyboards
Mikko ”Borno” Korpela, Drums
(Vasemmalta oikealle: Sakke Paavola, Janne Markus, Manne Ikonen, Aksu Hanttu, Mika Junttila. Kuva: Jani Mahkonen)
Tiedote 11.4.2025
Viime vuonna kokoonpanouudistuksen läpikäynyt vuonna 2009 Oulussa perustettu tunnelmametallibändi The Man-Eating Tree on 11.04.2025 julkaissut “Night Verses” -nimisen kokopitkän studioalbumin.
Laulajana toimii aiemmin Ghost Brigadesta toiminut Manne Ikonen, rummuissa on monista yhteyksistä tuttu Aksu Hanttu.
”On upea fiilis, kun tämä levy on vihdoin saatu kaikkien ihmisten kuultavaksi! Aloitin alunperin kirjoittamaan tätä albumia jo vuonna 2017, ja sen jälkeen ehti tapahtua kaikenlaista. Lopulta kuitenkin kaikki palaset loksahtivat paikoilleen, saimme muukaan juuri oikeat henkilöt ja esimerkiksi Mannen ääni sopii tähän täydellisesti! Olemme bändinä erittäin tyytyväisiä lopputulokseen. Toivottavasti yleisöllekin maistuu. Kiitos omasta ja bändin puolesta kaikille, jotka ovat edesauttaneet tämän toteutumisessa matkan varrella, ja jo ensi viikolla päästään esittämään täysin uusia kappaleita livenä! Settilistassa kuullaan toki myös vanhoja suosikkeja.” – Janne Markus
Levyn lyriikat ovat pääosin laulaja Manne Ikosen kynästä ja sävellykset Janne Markuksen.
Levyn miksasi yhtyeen nykyinen rumpali Aksu Hanttu, jonka studiolla Lahdessa albumi on myös äänitetty. Masteroinnista vastasi Svante Forsbäck.
The Man-Eating Tree on:
Manne Ikonen, laulu (ex-Ghost Brigade)
Janne Markus, kitara, laulu (Ex-Poisonblack, ex-The Abbey)
Tamperelainen rokkaavaa metallia soittava Miss Vain julkaisi odotetun toisen EP:n ’Sempiternal Drive’.
EP julkaistiin yhteistyössä Inverse Recordsin kanssa ja nimikkokappaleesta kuvattiin Viljami Kamppisen ohjaama musiikkivideo, joka on nähtävissä täällä: https://youtu.be/pUCpIOm-zOs
”Terveisiä Lempäälästä! Miss Vain ylpeänä esittää – Sempiternal Drive – EP (2025).
Julkaisu tarjoaa luonnollisen jatkumon debyytti-EP- Crocus Biflorukselle (2023). EP jatkaa bändille ominaista, monipuolista linjaa ja biisimateriaalissa onkin taas tarttumapintaa monenlaisen musiikin kuluttajalle. Se kaahaa, laahaa, kuiskii ja murisee, kuulostamatta kuitenkaan koskaan miltään muulta, kuin Miss Vainilta!
Levyltä on aikaisemmin julkaistu kolme singleä – Remedy, Now or Neverland ja Demon Spawn, jotka ovat saaneet mairittelevan vastaanoton.
Edellämainittujen lisäksi EP pitää sisällään kaksi täysin uutta kappaletta- The Alchemist ja levyn nimibiisi – Sempiternal Drive, josta julkaistaan samassa yhteydessä myös musiikkivideo YouTuben puolella.
Ole hyvä, arvon kuulija!
Tervetuloa hetkeksi Miss Vainin maailmaan.”
Miss Vain – Sempiternal Drive (EP 2025) Biiisilista: 01. Now or Neverland 02. The Alchemist 03. Remedy 04. Demon Spawn 05. Sempiternal Drive Sävellys & sanoitus: Miss Vain EP:n kansi: Minttu Haveri
Kokoonpano:
Mikko Vilkman – Laulu ja murina
Eetu Halttunen – Basso ja taustamurina
Anssi Liikanen – Kitara
Kasperi Kinnunen – Kitara
Sasu Haveri – Rummut
Jyväskyläläisen tiukkoja genrelokeroita kaihtavan Cardinal Fleetin tänään julkaistu debyytti EP ”Surfaces” on monimuotoinen matka raskaamman musiikin äänimaailmoihin.
Bändi taustoittaa julkaisua:
”Surfaces on viiden kappaleen kokoelma, joka tutkii raskaan musiikin monimuotoisuutta ja kontrasteja. Jokainen raita on oma maailmansa – erillinen mutta silti osa samaa kokonaisuutta. EP vie kuulijan matkalle eri tunnelmien ja tyylien läpi, yhdistäen kokeellisuutta ja tuttuja metallimusiikin sävyjä yllättävillä tavoilla.
Vaikka kappaleet eroavat toisistaan soundiltaan ja tunnelmaltaan, niissä on selkeästi yhtenäinen tuotannollinen tyyli ja luontevasti etenevät riffit. Jokainen kappale tuo esiin erilaisen pinnan, mutta niitä yhdistää selkeä, eteenpäin kulkeva flow sekä samankaltainen äänimaailman syvyys.
Tämä EP on niille, jotka etsivät musiikilta yllätyksiä, syvyyttä ja uusia kokemuksia. ”Surfaces” kutsuu tutkimaan sen jokaista kerrosta – pinnan alta löytyy aina jotain uutta.”
Likaiset pikkarit on julkaissut toisen albuminsa ”Hukkaan heitettyä aikaa”.
“Tää albumi on vahvasti meidän neljän levy. Me ollaan bändin kanssa yhteen hitsautunut porukka, ja kaikkien ääni kantautuu biiseissä ja sovituksissa”, kuvailee laulaja-kitaristi Nipe. “Biisit hioutuivat lopulliseen muotoonsa treeneissä – ja ne, jotka tuntuivat oikeilta siinä hetkessä, päätyivät levylle. Aiheet vaihtelevat turhautumisesta utopistisiin haaveisiin – eli aika ääripäissä mennään.”
Rumpali Rike tiivistää tunnelman ytimekkäästi: “Seksikäs, rosoinen, nautiskeleva, pohdiskeleva ja iloinen. Olen todella ylpeä tästä levystä. Jokainen antoi sen teolle sata prosenttia, ja visio oli yhteinen alusta asti. Eniten mietittiin levyn nimeä, mutta sekin loksahti kohdalleen lopulta kuin itsestään.”
Albumilta löytyvä suomirock-henkinen Sanomatta tunnistaa tuo esiin bändin herkemmän puolen. Se käsittelee sanattoman yhteyden ja ilmaisemattomien tunteiden voimaa – tilanteita, joissa sanat jäävät vajaiksi, mutta tunne on silti kiistaton. Mustavalkoista taasen esittelee yhtyeen rakkautta klassisempaan rock´n´rolliin ja suorempaan menoon.
Hukkaan heitettyä aikaa julkaistaan striimauspalveluiden lisäksi myös vinyylipainoksena, jonka ennakkomyynti alkaa 11.4. Love Is Punk Recordsin verkkokaupassa. Vinyylin toimitukset alkavat toukokuun puolessa välissä.
Ahkerasti Stupidon tallissa keikkaileva Likaiset pikkarit nähdään levynjulkaisukeikalla kiirastorstaina 17.4. Pääsiäispunkissa Helsingin Paasitornissa ja myöhemmin keväällä mm. Tampereen Tavara-asemalla, jossa he esiintyvät yhdessä Mariskan kanssa perjantaina 2.5.2025.
Universumista löytynee yksi yhtye, joka soittaa alienjytää: Alienated Desert Orgy.
Vuonna 2020 tähtienvälisestä avaruudesta ilmestyi tuntematon metallinen alus; nyt se on saavuttanut aurinkokunnan. Kapteeni Ædork ja navigaattori Juicylad a.k.a Janus Uranus asettuivat Jupiterin kiertoradalle tarkkailemaan Tellusta ja ovat pitäneet aluksen fuusiomoottoreita tyhjäkäynnillä viime syksyyn asti, kunnes himo ihmiskunnan valloituksesta kuohui yli ja viekas suunnitelma alkoi kehkeytyä.
Edellisen pilotin poistuttua emoalukselle, löytyi tehtävään tilalle AG, joka täydentää nyt trion uuteen jyräävään potenssiin. Fuusiomoottorit hehkuvat ja tehtävä on pantu täytäntöön.
”Alienated Desert Orgy – Stories From the End of the Bell” on DIY-hengellä tehty CD-EP, joka on äänitetty 82 Recordsin toimesta. Neljä kappaletta, mistä kaksi on uudelleen tehtyjä ja kaksi täysin julkaisemattomia. Homma on hiottu huolella maaliin asti, ja kesän tienoilla on suunnitelmissa aloittaa keikkailu, Telluksen valloitus, joka on myös oma tajunnan räjäyttävä kokemuksensa ihmismielelle.
”Alienated Desert Orgy – Stories From the End of the Bell” julkaistaan fyysisenä CD:nä 1.5.2025. Jolloin myös ensimmäinen single ja avausraita – ”On The Stone” julkaistaan digitaalisesti Spotifyssa, TIDALissa yms. suoratoistopalveluissa. YouTubessa ”On The Stone”on julkaistu jo. EP julkaistaan digitaalisesti kaikkialla 31.5.
Levy on ennakkomyynnissä bändin sosiaalisessa mediassa.
Alienated Desert Orgy tarjoilee yhdistelmää, jonka kuvailemiseen sanat eivät riitä. Tätä sietää pitää silmällä. You want to believe ja we come in peace.
1. On the Stone 2. (Oh) Probe Me 3. Parasite 4. Laytex Willer Kansi: Don JOP
Alienated Desert Orgy on:
Ædork – kitara ja laulu
Juicylad a.k.a Janus Uranus – rummut
AG – basso
Elektronisen popmetallin kanteleella maustava pupumetalliduo Rabbit Cult sinkaisi viime vuonna rytinällä yhdeksi maan mielenkiintoisimmista uusista yhtyeistä, ja Salla-Marja Hätisen ja Marianne Heikkisen muodostama kaksikko jatkaa hämmennystä nyt ”Bunny Anthem” -singlellään. Kyseessä on samalla ensimmäinen biisi, jonka Bunnyt ovat itse tuottaneet. Biisin miksasi ja masteroi muun muassa The Halo Effectin ja theHauntedin kanssa aiemmin työskennellyt Oscar Nilsson Studio Bohusilla.
”Bunny Anthem on ensimmäinen Mariannen Rabbit Cultille säveltämä kappale. Mä olin just murtanut solisluun auton kolaroidessa muhun, ja mennessäni leikkaukseen heitin, että Marianne voisi sillä aikaa tehdä meille jonkun biisin. Marianne alusti tän kappaleen mulle sillä, että ’tätä ei sitten koskaan julkaista’, enkä mä tiennyt yhtään mitä odottaa, kun en ennen tätä ollut juuri kuullut Mariannen demoja. Mutta mä olin heti ihan liekeissä tästä”, Salla kertoo.
Marianne joutui siis pyörtämään päätöksensä – onneksi näin. Vahva kontrasti melodian ja sanoitusten välillä syntyi pikavauhtia, ja juuri tuo ironinen vinksahtanut vaaran tunne ja ristiriita veivät biisin uudelle tasolle.
”Näin jälkikäteen ajateltuna Bunny Anthemissa tiivistyy täydellisesti kaikki se mitä Rabbit Cult ja pupumetalli meille edustaa, mutta kun tein tätä kappaletta, olin samaan aikaan sekä innoissani että vähän häpeissäni. Mietin, että voiko tällaista biisiä tehdä. Ja muistan miten iso kynnys minulla oli soittaa kappaleen demo Sallalle, taisin häpeää lievittääkseni todeta että ’tämä on sitten vitsi’”.
Rabbit Cultin kaksi jo julkaistua singleä ”Cute AF” ja ”Pink Rifle” ovat vieneet kaksikon jo muun muassa lämppäämään Lordia hirviösakin Suomen-keikoilla, ja toukokuussa Rabbit Cult nähdään uudessa suomalaisen metallimusiikin Capital Of Metal -vientitapahtumassa Helsingin Tavastialla. Kesän keikkoihin lukeutuu myös esiintyminen Hellsinki Metal Festivalissa.
1. Bunny Anthem
Aiemmin Saruruna tunnettu pop metal -duo vaihtoi nimeään viime vuonna. Samalla päivitettiin myös yhtyeen visuaalinen puoli. Rabbit Cultiksi julistautuneen yhtyeen elektronissävytteinen pupumetalli punoo yhteen kalevalaisen mytologian matriarkaaliset juuret sekä Suomen kansallissoittimen kanteleen tunnistettavan soinnin.
Rabbit Cult ei ole vain bändi, vaan myös tarina. Tarina, joka sai alkunsa aikana, jolloin nykypäivän valtioita ei vielä ollut, ja tutkimusmatkailijat kirjoittivat karttoihinsa Terra Feminarum (= Naistenmaa) kohtaan, joka vuosisatoja myöhemmin itsenäistyi maaksi nimeltä Suomi. Rabbit Cult jatkaa tämän naisten johtaman, salaisen yhteiskunnan perinnettä.
Rabbit Cult on:
Salla-Marja – Laulu, kantele ja mitä nyt milloinkin tarvitaan
Marianne – Rummut, perkussiot, basso, kitara, koskettimet ja taustalaulu
”Catch My Soul” on viides ja viimeinen singlelohkaisu imatralaisen Dead End Ironyn toukokuun lopulla julkaistavalta ”Battles and Brotherhood” -albumilta. Levy julkaistaan sekä digitaalisena että CD:llä Inverse Recordsin toimesta. Nyt julkaistu kappale on heavy metal -balladi niin isolla kertosäkeellä, että jopa Imatrankoski jää sille suuruudessaan toiseksi. Säkeistöä kuljettaa akustiset kitarat, rytmiosasto vetää tiukasti yhteen tanakan kitarariffittelyn kanssa ja kaiken kruunaa vahva vokalisointi. Biisi on bändin omaa tuotantoa ja sen on tuottanut Teemu Aalto (Insomnium, Ginger Evil, Marianas Rest).
”Biisin tarina vankileirillä viruvasta isästä ja pojasta, jota tämä ei koskaan tavannut, on paitsi traaginen myös ikävän ajankohtainen. Se luo biisiin latauksen, mutta myös toivoa surun keskellä. Kappaleeseen haluttiin sekä tarttuvuutta että raskaampaa poljentoa, ja Teemu Aallon kanssa tässä myös onnistuttiin” kertoo bändin laulaja ja biisin toinen sanoittaja Vesa Winberg
Dead End Irony:
Vesa Winberg – Laulu
Simo Jokela – Soolokitara
Kristian Valkama – Kitara
Antti Vainio – Basso
1. Space Ghost
Space Ghost kertoo villistä, psykedeelisestä matkasta avaruuden ja ajan halki. Mielikuvat sanoista ”space machine”, joka ”screams like a wolverine” ja ”rocks your ribs like a raw beast”, luo intensiivisen, energisen kokemuksen. Kappale korostaa vapautumisen ja todellisuudesta pakenemisen tunnetta. Maininta Merkuriuksen ohittamisesta ja viidennessä ulottuvuudessa leijumisesta lisää matkaan kosmisen, toismaailmallisen elementin. Sanoitukset käsittelevät myös aikamatkailun, tutkimusmatkailun ja vapauden kaipuun teemoja. Kaiken kaikkiaan kappale juhlistaa seikkailun jännitystä ja epätodellisen, ylimaallisen todellisuuden tavoittelua.
2. Them Zombies
Sanoitukset luovat kaoottisen ja epätoivoisen ilmapiirin sisäisestä myllerryksestä ja oikeudenmukaisuuden ylläpitämisen vaikeudesta. Toistuvat varoitukset valheista ja totuuden tunnistamisen tarpeesta viittaavat petoksen teemaan ja kamppailuun todellisuuden selkeään näkemiseen. Viittaukset uskontoon ja passiivisuuteen lisäävät eksistentiaalista pohdintaa, kehottaen päätöksentekoon ja palkinnon tavoitteluun. Kaiken kaikkiaan sanoitukset käsittelevät konfliktin, petoksen ja totuuden etsimisen teemoja kaaoksen keskellä.
3. Lunatic
”Lunatic” välittää eristyneisyyden ja kamppailun tunteen ankarassa, armottomassa ympäristössä. Kappaleen päähenkilö tuntee itsensä hylätyksi ja joutuu selviytymään yksin, tunteenaan lähestyvä tuho. Mutta vastoinkäymisten edessä on myös sitkeyttä. Kaiken kaikkiaan sanoitukset maalaavat elävän kuvan kamppailusta ylivoimaisia esteitä vastaan ja merkityksen etsimisestä ankarassa, armottomassa maailmassa.
4. Black Flies
”Black Flies” käsittelee pimeyden, pelon ja eksistentiaalisen tutkimuksen teemoja. Sanat kertovat ylivoimaisen pelon vallassa syntymisestä ja olemassaolon väistämättömyydestä. Se maalaa kuvan yksittäisestä kyynelestä pimeydessä ja katoamisen kohtalosta korostaen surun ja väistämättömyyden tunnetta. Sanoitukset käsittelevät myös uhrauksen ja rituaalien teemoja. Käsite mustista kärpäsistä ja kamppailusta paeta niitä lisää ansan ja epätoivon tunnetta. Sanoitukset kehottavat toistuvasti pakenemaan ja olemaan katsomatta taaksepäin, korostaen halua paeta ja vapautua. Kaiken kaikkiaan sanoitukset tutkivat syviä ja monimutkaisia tunteita, maalaten elävän kuvan matkasta pimeyden läpi ja merkityksen ja vapauden etsinnästä.
5. Pharaoh’s Cane
Kappaleen nimi ”Pharaoh’s cane” symboloi murskaavaa, autoritaarista valtaa, joka aiheuttaa kipua ja kärsimystä. Maininnat kosmisista tuulista ja muinaisista hengistä lisäävät mystisen elementin, vihjaten ihmisen hallinnan ulkopuolisiin voimiin, jotka lisäävät tuhon tunnetta. Kaiken kaikkiaan sanoitukset maalaavat elävän kuvan kamppailusta ylivoimaisia esteitä vastaan ja merkityksen etsimisestä ankarassa, armottomassa maailmassa.
6. Savior
Biisin sanoitukset esittelevät tunnekuohun ja itsetutkiskelun tunteen. Ne viittaavat syvään haavoittuvuuteen ja pirstoutumiseen. Tästä huolimatta siinä on olemassa paradoksaalinen mielihyvän tunne kivun keskellä. Toistuva kysely uhrausten arvosta ja lopullisesta määränpäästä—taivas vai helvetti—lisää eksistentiaalista pohdintaa. Kappaleen viimeiset rivit välittävät vihan ja syytöksen tunteen. Kaiken kaikkiaan sanoitukset tutkivat monimutkaisia tunteita ja ihmisyyttä raakana ja ilmeikkäänä.
7. Pawns Can’t Be Kings
”Pawns” on “lähes” instrumentaalinen kappale. Sävellyksen pääteema on kerroksellinen kitarariffi, joka sekä avaa että päättää kappaleen. Kappaleen nimi ”pawns can’t be kings” käytetään usein metaforisesti ilmaisemaan ajatusta, että alemmissa asemissa olevat tai rajoitetun vallan omaavat eivät voi helposti nousta suuriin auktoriteetti- tai vaikutusvalta-asemiin.
8. Discipline
Sanoitukset maalaavat kuvan itsetutkiskelusta ja itsensä löytämisestä. Sanat ”alabaster anegl”, joka putoaa hidastetusti, viittaa oivalluksen tai heräämisen hetkeen. Unijakso, jossa laulaja leijuu itsensä yläpuolella ja lukitsee katseensa omaan heijastukseensa, symboloi syvempää ymmärrystä sielunsa vapaudesta. Toistuvat rivit vapautumisesta, kurinalaisuudesta ja kuuntelemisesta korostavat itsekurin ja rehellisen viestinnän tärkeyttä todellisen vapauden saavuttamisessa. Sanoitukset käsittelevät myös yhteiskunnallisista järjestelmistä irtautumisen ja sisäisen tasapainon löytämisen teemoja. Kaiken kaikkiaan kappale tutkii matkaa kohti henkilökohtaista vapautumista ja sisäistä rauhaa.
Lähtökohtaisesti on aina kiinnostavaa, kun joku legendaarinen pitkän uran tehnyt persoonallisen äänen omaava laulaja käy käsiksi muiden artistien tuotantoon. Hienoja esimerkkejä tästä ovat mm....
