Tamperelainen Gehenna Sour on melodinen psych stoner fuzz rock -bändi, jonka musiikissa kuuluu kaikuja pölyiseltä aavikolta ja menneiden aikojen Sunset Stripiltä.
Tietyissä piireissä myös Mansen Monster Magnetiksi kutsuttu bändi on perustettu vuonna 2020 ja keikkaillut tasaisella tahdilla. Orkesterin jäsenet ovat vaikuttaneet, tai vaikuttavat edelleen, bändeissä kuten Rückwater, Doris Molli, The Voodoo Nights, Tundra Fever, Nitrokiss ja Good Lookin’ Society.
Bändin tuorein julkaisu on torstaina 22.5.2025 julkaistu single Hollow Ground. Lyriikat kertovat tositarinaa suomalaisen miehen sielunmaisemasta ja kaipauksesta rock ‘n’ roll -elämän jälkimainingeissa.
Kappale on äänitetty elokuussa 2024 Punkalaitumen Studio Watercastlessa. Äänittäjänä ja tuottajana toimi Toni Siiskonen (Black Royal). Biisin miksauksesta ja masteroinnista vastasi legendaarinen J-J Nippala (Viikate, To/Die/For, Vesa-Matti Loiri). Kosketinsoittimet biisiin soitti Grande Voix.
Biisin kylkeen kuvattiin myös musiikkivideo alkuvuodesta 2025 Tampereen Nekalassa sekä Ravintola Telakalla. Videon kuvasi ja leikkasi Matti Autio perustuen bändin kirjoittamaan käsikirjoitukseen. Basisti Pet Terry kertoo videosta seuraavaa:
“Musiikkivideo on kunnianosoitus 80-luvulle ja aikakautta kuvaaville elokuville, tv-sarjoille ja populaarikulttuurille. Katsokaapa kuinka monta pop-kulttuuriviittausta pystytte sieltä bongaamaan! Nykytrendeistä huolimatta visuaalisesti komea video on tehty katsottavaksi isolta ruudulta ja vaatii useamman katselukerran, jotta kaikki yksityiskohdat nousevat esiin. John Carpenter kohtaa David Lynchin ja Aki Kaurismäen!”
Julkaisija: Mellowhead Creations Ltd. Biisi julkaistaan kaikissa suoratoistopalveluissa sekä Youtubessa.
Gehenna Sour:
Kyy: laulu, kitara
Pet Terry: basso, taustalaulu
Jape McKone: rummut
Marko Sirén: kitara
Tulevat keikat:
30.5.2025 Dog’s Home, Tampere (w/ Kingwhip)
26.7.2025 Maanalainen, Tampere
11.10.2025 Bar Kotelo, Tampere (w/ Order of the Tyrants (SWE), Atomic Annie)
Helsinkiläinen melodeath-yhtye Sigyn julkaisi debyyttialbuminsa ”Dehumanized” marraskuussa vuonna 2023, ja kymmenen kappaletta sisältänyt pitkäsoitto noteerattiin heti Kaaoszinessa ”Vuoden Top 10 Albumit” -listauksella. Seuraavana keväänä julkaistu single ”The Real Me” nousi julkaisuviikollaan Radio Helsingin Korkeajännite-ohjelman soittolistalle, ja sai myöhemmin samana vuonna soittoaikaa myös Radio Rockin taajuuksilla.
Kotimaisten legendojen jalanjäljissä kulkeva helsinkiläinen Sigyn äänittää paraikaa toista levyään, mutta materiaalin runsauden vuoksi päätyi jättämään levyltä yhden kappaleen pois.
“One With The Shadows, työnimeltään Juntta, oli meillä treeniksellä soitossa jo niihin aikoihin kun äänitettiin meidän ensimmäistä levyä mutta se tuntui vähän liian erilaiselta verrattuna muihin biiseihin. Nyt kun alkuvuodesta käytiin äänittämässä rummut kakkoslevylle meillä oli biisejä kasassa 12 ja levylle tulisi kestoa yli tunti, joten oli varaa tiputtaa muutama biisi pois. Tämä oli kuitenkin niin jykevä ettei haluttu jättää sitä pöytälaatikkoon unohtumaan vaan kannatti tehdä loppuun asti”, yhtyeen kitaristi Markus Suomela kertoo.
Tuoreesta singlestä tehtiin myös lyriikkavideo. Sanoitukset ovat saaneet inspiraationsa tosielämästä.
“Seurasin hiljattain sivusta erään läheiseni kamppailua erinäisten elämän ongelmien kanssa. Helpotusta ei tullut millään vaan lisää ongelmia valui syliin, asiat kasaantuivat ja stressi näytti ylitsepääsemättömältä. Onneksi tällä tarinalla oli tosielämän versiossa onnellinen loppu”, laulaja-basisti Tapani Rantanen kuvailee.
1. One With The Shadows Kansitaide: Petri Lampela
Sigyn on: Tapani Rantanen – laulu ja basso
Markus Suomela – kitara
Aki Saastamoinen – kitara
Valtteri Nieminen – kosketinsoittimet
Roni Vallin – rummut
Dokken nousi hevimaailman tietoisuuteen 1980-luvun puolivälissä, jolloin yhtyeeltä ilmestyi muutaman vuoden sisään useita hienoja levyjä. Menestystekijänä oli laulaja Don Dokkenin sametinpehmeä vibraattoääni, joka pääsi tarvittaessa vaikuttaviin korkeuksiin. Ei ollut ihme, että Don oli saanut paikata kurkkuongelmista kärsinyttä ScorpionsinKlaus Meinea ”Blackout”-albumin treenisessioissa 1980-luvun alussa.
Donin rinnalla George Lynch oli yksi vuosikymmenen kovimmista kitaristeista, jonka tyyli oli samanaikaisesti räjähtävän melodinen, mutta persoonallisen tekninen. Lynch vei esikuvansa Eddie Van Halenin tyyliä melodisempaan ja helpommin lähestyttävään suuntaan. Basistina bändissä vaikutti Jeff Pilson, joka oli lähes Dokkenin veroinen vokalisti tuoden kertosäkeisiin vimmaa sekä voimakkuutta. ”Wild” Mick Brown rummuissa soitti nimensä mukaisesti villillä tyylillä ja samalla mukana oli teknistä hienostuneisuutta, mikä erotti Dokkenin monesta muusta glamheviaallon yhtyeestä.
Dokken oli kovassa nousussa kunnes lähinnä Don Dokkenin ja George Lynchin väliset erimielisyydet hajottivat yhtyeen 1980-luvun lopussa. Katsannossa oleva ”Dysfunctional” on yhtyeen 30 vuotta sitten ilmestynyt paluulevy. Kansikuvassa jäsenet tuijottavat kaukaisuuteen lasin sirpaleissa. Tämä kuvaa osuvasti paitsi julkaisun nimeä, myös bändin sisäistä tilaa joka oli aina ollut rikkinäinen.
Don Dokken oli alun perin tehnyt tämän levyn tuottaja Michael Wagenerin kanssa sooloalbumiksi, mutta John Kalodner näki siinä tilaisuuden tuoda Dokken takaisin yhteen. Dokkenin ja Lynchin välit olivat jäiset, mutta kaksikko suostui laittamaan kaunat hetkeksi sivuun yhteisen tuloksen vuoksi. Matka kävi takaisin studioon, jossa Lynch kirjoitti ja levytti jo valmiit kitarakuviot uusiksi.
Lopputulos julkaistiin Japanissa loppuvuodesta 1994 ja muualla uudelleen miksattuna bonusraidoilla varustettuna toukokuussa 1995 saaden yllättävän hyvät arvostelut. Albumi myi kohtalaisen hyvin aikana, jolloin suurin osa 1980-luvun tukkabändeistä rämpi todella syvissä vesissä.
Ilo jäi lyhytaikaiseksi. En tiedä millaisia myyntilukuja Columbia tuolloin odotti, mutta levytyssopimus purettiin nopeasti. Seuranneen kiertueen aikana Lynchin ja Dokkenin välit kiristyivät jälleen äärimmilleen. Vuoden 1997 ”Shadowlife” oli artistinen romahdus, ja Lynch sai kenkää yhtyeestä.
”Dysfunctional” sen sijaan on todella aliarvostettu levy, joka vain sattui ilmestymään väärään aikaan ja jäi bändiä vaivanneiden ulkomusiikillisten seikkojen varjoon. Huonoja kappaleita levyltä ei yhtä poikkeusta lukuunottamatta löydy, vaan se on tasaisen laadukas, eikä liikaa tallannut Dokkenin aiempia jalanjälkiä.
Kohokohtina nostan esiin yllättävän raskaalla riffillä jyräävän ”Shadows Of Lifen” sekä hypnoottisen huumeriippuvuutta kuvaavan ”Too High To Flyn.” Soundi ja ote ovat molemmissa biiseissä tummempia sekä raskaampia. Edellisen vuosikymmenen iloisemmat melodiat ovat laajalti vaihtuneet syvällisempään pohdiskeluun ja terävämpiin sovituksiin. Tätä on yhdistetty sopivassa määriin tutumpaan Dokken-ilmaisuun. ”The Maze” kuulostaa aluksi saaneen vaikutteita vaihtoehtomusiikista, mutta kertosäkeessä Don vetäisee hyvin perinteisen tulkinnan.
”Nothing Left To Say” nousee Dokkenin parhaimpien balladien joukkoon. Ote on koruton, mikä korostaa mukavasti sanoituksen välittämää sanomaa. Edellisellä vuosikymmenellä tässä olisi ollut varma hitti Whitesnaken ja kumppaneiden vanavedessä.
Levy päätetään melankolisissa tunnelmissa 1970-luvulta peräisin olevaan ELP-coveriin ”From The Beginning.” Outo valinta paperilla, mutta tosiasiassa biisi parantaa alkuperäisestä. Dokken laulaa pidättyvästi ja kauniisti. Lynchin kitaranäppäily on surumielistä onnistuen vangitsemaan ainutlaatuisen hengen. LP:n ainoa todellinen hutilaukaus on sekavissa tunnelmissa etenevä ”Sweet Chains.”
2000-luvun puolella ilmestyessään tätä albumia olisi voitu noteerata jopa mestariteokseksi ja se on yksi 1990-luvun kovimmista raskaamman rockin sekä melodisen hevin julkaisuista. Se onnistui siinä, missä valtaosa aikalaisista epäonnistui pahasti: säilyttämään klassisen soundin tunnusmerkin ja samanaikaisesti päivittämään musiikin nykyaikaan.
Toisin kuin suurin osa 1990-luvun alun vastaavasta musiikista ”Dysfunctional” on säilyttänyt ajankohtaisuutensa ja kuulostaa edelleen todella vakuuttavalta. Valitettavasti grungen valtakaudella Dokkenin uusi tuleminen ei kiinnostanut ketään. Bändi on jatkanut taistelua näihin päiviin saakka alkuperäisen kokoonpanon vähitellen hajottua palasiksi. Reunion toteutui Japanissa hetkellisesti, mutta pystyykö Dokken enää laulajansa johdolla studiossa vangitsemaan samaa henkeä kuin tällä mainiolla levyllä, on kysymys erikseen.
9/10
Ville Krannila
1.Inside Looking Out
2.Hole In My Head
3.The Maze
4.Too High To Fly
5.Nothing Left To Say
6.Shadows Of Life
7.Long Way Home
8.Sweet Chains
9.Lesser Of Two Evils
10.What Price
11.From The Beginning
Hyvinkään historian hämärään ja villatehtaan punatiiliseen miljööseen laskeutui jälleen musta usva, kun 13. Steelfest Open Air veti kansaa kuin kärpäsiä raadolle kolmen päivän ajaksi. Tapahtuma keräsi paikalle yli 6000 kävijää maailman joka kolkasta – aina Kolumbiasta Japaniin saakka. Mikään kylätanssitapahtuma Steelfest ei ole, vaan black-, death- ja muille äärimetallin alalajeille pyhitetty nihilistinen musta juhla, jossa ei turhia hymistellä. Toimittajamme Sofia Douska, Pete Alander ja Aki Blomqvist olivat paikalla turmeltumassa. Alla artikkelissa kuvat ja ajatukset joka päivältä.
Torstai 15.5.2025
Torstain avaajana sisälavalla nähtiin Azazel, jonka viinahuuruista mainetta ei tarvitse hirveästi availla. Tällä kertaa meno oli paikoin jopa epäilyttävän skarppia ja suurimmilta ylilyönneiltä vältyttiin. Hellwind & Vritrahn ja Arkona kiskaisivat myös toimivat setit.
Kuva: Sofia Douska
Kuvat: Sofia Douska
1 of 21
Kuvat: Sofia Douska
1 of 15
Trollheim’s Grott toimitti industrial-mausteista äärimetallia, ja vokalisti Spellgothin karisma ja livepresenssi nostivat keikan tasolle, jollaista en osannut odotella vielä näin alkuillasta. Sisälavalla The True Werwolf osoitti Werwolfin olevan edelleen Suomen mustan magian vakavasti otettava airut – hyvää tekemistä ilman turhia krumeluureja.
Kuvat: Sofia Douska
1 of 24
Kuvat: Pete Alander
1 of 6
Urn pisti illan kunnolla liikkeelle ulkolavalla, eikä Motörhead-cover jättänyt ketään kylmäksi. Juuri julkaistu levy ”Demon Steel” näkyi soittamisen intensiteetissä.
Kuvat: Sofia Douska
1 of 19
Barshasketh ja Deus Mortem toimittivat kovaa, perinteistä mustaa metallia ilman koukeroita. Erityisesti puolalaisen Deus Mortemin anti oli tulikuuma, ja blastbeatit hakkasivat sieluun asti.
Kuvat: Pete Alander
1 of 7
Kuvat: Sofia Douska
1 of 23
Torstain oma kohokohtani oli kotimainen Warmoon Lord, jonka uusi levy ”Sacrosanct Demonopathy” oli jo ennalta nostanut odotuksia, jotka lunastettiin. Warmoon Lordin majestettinen mustuus ja hyvä soundi tekivät tästä yhden päivän voittajista.
Kuvat: Pete Alander
1 of 9
Norjan Aura Noir pisti päälle thrash-vaihteen ja laittoi ulkolavan liekkeihin. Black/thrashin klassikot kolisivat kunnolla – tämä oli aggressiivinen mutta hallittu hyökkäys.
Kuvat: Sofia Douska
1 of 35
Illan päätti sisälavalla legendaarinen Taake, joka esitti ”Doedskvad”-albumin juhlashown. Ørjan “Hoest” Stedjebergin johtama projekti ei ole koskaan pettänyt – eikä tehnyt niin nytkään. Komea päätös ensimmäiselle päivälle.
Kuvat: Pete Alander
1 of 7
Perjantai 16.5.2025
Ehdin paikalle vasta, kun korealainen Biological Warfare päätteli omaa sekopäistä shittiään. Harmittaa, että tämä Korean pommi jäi väliin. Ulkolavalla Vultyrium pisti melodiat ja kähinät samaan kattilaan. Hyvin maustettu kärpässoppahan siitä syntyi.
Kuvat: Pete Alander
1 of 5
Nightside tarjosi sisälavalla tuhdin annoksen turkulaista pahuutta. Sen jälkeen lavan valtasi Night Shall Drape Us, jonka surrealistisen toimiva ja dödiskohkaus oli mannaa korville.
Kuva: Pete Alander
1 of 8
Kuvat: Sofia Douska
1 of 39
Korgonthurus iski sisään kuin seiväs peräaukkoon. Yhtye tarjosi yhden festareiden parhaimmista keikoista. Korgon vitullisen kova kähinä tuntui persjänteissä asti, ja vaikka yhtyeen omaan makuun pönttö nimi saattaa hämätä, kyseessä on yksi Suomen terävimmistä black metal -nimistä tällä hetkellä. Uusi levy ”Jumalhaaska” todistaa tämän väitteen.
Kuvat: Pete Alander
1 of 17
(AK): “Perjantain alkuillan Korgonthurusin vimmaisen keikan jälkeen sisälavalle nousi rituaaliaan suorittamaan dungeon synth/dark ambient-projekti Old Tower. Siinä missä edellä mainittu tarjosi nousuhumalaiselle festariyleisölle paikoitellen primitiiviseksi yltyvää suoraviivaista raivoa, tämä alankomaalainen, allekirjoittaneelle uusi tuttavuus loi hallin puolelle kalvakoita äänimaisemia, jotka lähestulkoon vaivuttivat toimittajan transsiin. Sisälavan keikka oli varsin sopiva hengähdyshetki muutoin blastbeatien dominoimalle kattaukselle, enkä pahastuisi tämän itselleni varsin tuntemattoman genren artistien lisäämistä ohjelmistoon jatkossakin.”
Kuvat: Sofia Douska
1 of 11
Singaporessa jo 90-luvulla synnytetty Impiety rykäisi tasokkaan ja vihaisen setin. Severoth sisälavalla tarjosi atmospheric black metalia – tyylikästä ja tunnelmallista ja juuri sopivaa settiä kaiken raakuuden sekaan.
Kuvat: Sofia Douska
1 of 18
Kuvat: Pete Alander
1 of 7
Perjantain – ja ehkä koko festivaalin – kovimmasta keikasta vastasi islantilainen Misþyrming. Poppoon energinen ja visuaalisesti vaikuttava esiintyminen näytti monelle muulle, hieman eleettömämmin ja arkaillen esiintyneelle bändille, miten lavalla ollaan, mitä siellä tehdään ja mikä on lavashow, kun se tehdään oikein. Täydellistä laadukasta toimitusta, joka jätti monet haukkomaan henkeään Saatanan nimeen.
Kuvat: Sofia Douska
1 of 36
Islantilaispommin jälkeen pitkän uran tehnyt Sargeist pärjäsi sisälavalla hyvin vertailussa, tarjoten niin ikään laadukkaan ja perinteikkään black metal -setin, joka osoitti, miksi yhtye on edelleen kärkinimi Suomessa ja kansainvälisesti.
Kuvat: Pete Alander
1 of 7
(AK): “Heaven’s Ablazen alkutahdit kertoivat mitä tuleman pitää: Archgoatin suoraviivainen tuotanto Hyvinkään pimenevässä ja viilenevässä illassa iski alitajuntaan kuin nyrkki leukaan grillijonossa. Turkulaislähtöisen yhtyeen keikat ovat olleet kerta toisensa jälkeen ensiluokkaisia, eikä yleisö joutunut tälläkään kertaa pettymään.”
Kuvat: Sofia Douska
1 of 23
(AK): “Perjantain kruunasi Texasin Planosta ponnistava Absu. ”The Sun of Tiphareth” -albumin juhlakeikka illan päätteeksi oli mitä sopivin naula festaripäivän arkkuun, mutta valitettavasti loppuun asti ei tätä harvinaista herkkua ehtinyt julkisten liikenneyhteyksien vähyyden takia katsomaan. The Coming of Warin (Morbid Scream cover) loppusointujen jälkeen allekirjoittaneen oli aika poistua lepäämään ennen viimeisen festivaalipäivän koitosta.”
Kuvat: Sofia Douska
1 of 32
Lauantai 17.5.2025
Lauantai käynnistyi ripeästi sisälavalla Poltergeistin ja Flamen toimesta. Perusvarmaa tekemistä heti aamupäivästä. Curse Upon A Prayer jatkoi kotimaista mustaa virtaa yhdistellen blackia ja deathiä sulavasti.
Kuvat: Sofia Douska
1 of 16
Kolumbialainen Masacre yllätti positiivisesti. Levyillä ei täysin vakuuttanut, mutta livenä bändi oli liekeissä ja Etelä-Amerikan pimeä energia välittyi yleisöön asti.
Kuvat: Pete Alander
1 of 11
Severoth-vokalistin toinen yhtye, Morok, soitti sisälavalla ja yhtyeen kihinäbläky oli vakuuttavaa kuultavaa. Kyseinen bändi päätyi keikan tiukkaan seurantaan.
Kuvat: Pete Alander
1 of 6
Baxaxaxa Saksasta soitti nimensä veroisesti mustaa metallia – perkeleellistä ja painostavaa.
Kuvat: Sofia Douska
1 of 26
Kreikkalainen Zemial puolestaan toi sisäänsä vuosikymmenten kokemuksen, joka kuului ja näkyi.
Kuvat: Sofia Douska
1 of 12
Ulkolavalla Imprecation opetti kuolevaisille, mitä death metal oli ennen kuin siitä tuli trendikästä. Kunnon old school -setti.
Kuvat: Pete Alander
1 of 8
(AK): “Ritualhammer otti paikkansa festarin line-upissa Mortiisin peruutettua keikkansa. Tuore, vastikään viime vuonna ensimmäisen täyspitkän albuminsa julkaissut tamperelaispumppu puhutteli yleisöä varsin miellyttävällä lähestymistavallaan: sopiva sekoitus pientä kikkailua ja puhdasta black metal-paahdetta. Tämä paikkaushan sopi Steelfesteille kuin nenä peikon naamaan!”
Kuvat: Sofia Douska
1 of 13
Ad Hominem oli juuri niin vihainen kuin odottaa sopi. Yhtye joutui vetämään settinsä rumpukoneen kautta ilman rumpalia, mutta homma toimi tästä huolimatta.
Kuvat: Sofia Douska
1 of 14
Whoredom Rife puolestaan toi mukaan ripauksen pientä melodiaa, joka toi tervetullutta dynamiikkaa iltaan.
Kuvat: Sofia Douska
1 of 68
Toinen ranskalaisyhtye, Osculum Infame, esiintyi päälavalla, ja keikalla vieraili myös Vlad Drakul. Kahden laulajan käyttö voi olla tehokas live-elementti, mutta tässä tapauksessa vokalistit kuulostivat valitettavan samankaltaisilta, joten fiittaajan tuoma lisäarvo jäi vähäiseksi. Ulkoisesti laulajien habitukset toki erosivat toisistaan, ja keikka itsessään oli kaiken kaikkiaan mieluisaa ja Saatanan säveliin sopivaa kuultavaa.
Kuvat: Pete Alander
1 of 15
Demoncy sisälavalla toimi kuin mädäntynyt rasvapommi – raskas ja polttava. Kunnon amerikkalaista pahuutta, ulosanniltaan jopa ilkeämpi kuin kyseisen maan diktaattori.
Kuvat: Pete Alander
1 of 6
Lopuksi lavalle nousivat pääesiintyjät: Acheron ja Sarcofago. Ensin mainittu tarjoili ”Rites of the Black Mass” -spessusetin, joka sai veren kiehumaan ja pitkän uran tehnyt Sarcofago päätti festarit tyylillä.
Kuvat: Pete Alander
1 of 6
Yleisökuvat
Ei ole festareita ilman asialleen omistautunutta yleisöä. Katso alta yleisögalleria ja bongaa itsesi.
Lopulliset hajatukset
Järjestelyt toimivat jälleen moitteetta. Turhaa säätöä ei ollut, ja alue toimi erinomaisesti. Jonot pysyivät siedettävinä.
Yhtyeitä oli mukana runsaasti, joiden juuret yltävät 1980- ja 90-luvulle – tämä näkyi laadussa ja kokemuksessa.
Valitettavasti norjalainen Mortiis joutui perumaan keikkansa lentoyhtiön sekoilujen takia. Paikalle saatiin kuitenkin nopealla aikataululla Ritualhammer, joka hoiti tonttinsa kunnialla.
Monet black metal -yhtyeet keikkailevat suhteellisen harvoin, ja tämä näkyy ajoittain lavaesiintymisessä. Kokeneemmat konkarit, kuten Misþyrming ja Aura Noir, näyttivät mallia siitä, mitä lavalla voi ja kannattaa tehdä. Vaikka olemus verhotaankin valkoisten maskien, naamarien tai veriroiskeiden taakse, pelkkä ilkeän näköisenä seisoskelu ei aina riitä kantamaan keikkaa.
Sää suosi jälleen. Pitkät kalsarit olivat must, mutta aurinko helli ajoittain Saatanan seuraajia.
Järjestyshäiriöiltä vältyttiin tänäkin vuonna. Järjestysmiesten mukaan Steelfest on mieluisa tapahtuma, sillä festivaalivieraat ovat poikkeuksellisen hyvin käyttäytyvää ja rauhallista sakkia, vaikka ulkokuori saattaisikin antaa toisenlaisen kuvan.
Sosiaalisessa mediassa käytyjen keskustelujen perusteella paikallisasukkaat suhtautuvat tapahtumaan positiivisesti. Pelottavat corpsepaint-trve cvlt -möröt ovat osoittautuneet vuosi toisensa jälkeen hyvin käyttäytyväksi ja kaupungille tuloja tuovaksi joukoksi. Silti Hyvinkään kaupunki tuntuu edelleen pitävän melko matalaa profiilia tapahtuman suhteen, mikä jaksaa ihmetyttää vuodesta toiseen. Tässä on kaupungin vetonaula, joka tuo kansainvälistä väkeä kylään enemmän, kuin mikään muu tapahtuma.
Ensi vuotta odotetaan jo vesi mustana suussa. Näistä bakkanaaleista ei paholaisen juhlat juuri parane.
Saksalainen Rage on yksi metallin luotettavimmista veteraaneista. Kuin sveitsiläinen kello, Peavy Wagner tukijoukkoineen on sylkenyt ulos studiolevyjä lukemattoman määrän yli 40 vuotta kestäneen uran aikana. Suunnanmuutoksia on ollut riittävästi pitämään kurssi mielenkiintoisena, lisäksi Peavyn tunnistettava ääni ja ajoittain hyvin kekseliäät teemat ovat saaneet kuulijat sitoutumaan yhtyeen matkaan.
30 vuotta sitten bändi osui uransa yhteen huippukohtaan, ollessaan paikallisen useita saksalaisryhmiä isännöineen GUN-merkin palkkalistoilla. ”Black In Mind” oli jo retken 10. pitkäsoitto ja edellisenä vuonna ilmestyneen ”10 Years In Rage” -juhlalevyn jatkoksi bändin ensimmäinen nelimiehisellä kokoonpanolla, jossa vaikuttivat Efthimiadis-veljekset Spiros kitarassa ja Chris rummuissa sekä toinen kitaristi Sven Fischer.
Bändi liikkui 1990-luvun aikana edellisen vuosikymmenen speed metallista perinteisemmille linjoille ja musiikkiin alkoi hiipiä yhä enemmän thrash-vaikutteita. Levyt olivat yllättävän monipuolisia, vaikka Rage lokeroitiin helposti viiksiheviosastolle. Peavy haki tällä kertaa inspiraatiota H. P. Lovecraftin teoksista ja jo tulevaa ennakoineet orkesterisovitukset saivat tästä materiaalista hyvän pohjan seuraavan vuoden Lingua Mortis -projektin menestyksekkääseen esiinnousuun.
Jälkikäteen arvioiden kappaleita on liikaa ja muutama vaisu esitys on päässyt mukaan. Kyseessä oli 1990-luvulla CD-aikakauden myötä usealle metalliyhtyeelle tyypillinen helmasynti. Onnistumisia on silti riittävästi mukana nostaakseen kiekon yhdeksi veteraanin pitkän taipaleen parhaista teoksista. Aikaa ”Black In Mind” on kestänyt selvästi paremmin kuin bändin edellisen vuosikymmenen teokset. Osaan tulevan vuosikymmenen vahvasti kitaristi Victor Smolskin johtamaan sinfoniasävytteiseen materiaaliin on myös maku jo mennyt.
”Black In Mind” -nimikappale avaa pelin väkevästi, mutta parhaat vedot ovat tunnelmallisempia ja keskitempoisia sovituksia. Peavy ei ole koskaan voinut kehua olevansa universumin paras vokalisti, mutta näissä biiseissä hänen koruton äänensä saa välitettyä oikeanlaisen epätoivon.
Aika tuntuu olevan levyn vahvin teema. Christian Wolffin sovittamat jouset ja viulistit tukevat mainiosti päätösraita ”All This Timea”, joka kasvaa yhdeksi Ragen uran kohokohdista. Yli 10-minuuttinen ”In A Nameless Time” vakuuttaa myös ajoittain progressiivisella otteella ja kolmas aikaan viittaava kappale ”Shadow Out Of Time” on myös albumin laadukkaimmasta puoliskosta. Ja tältä levyltä löytyy ”Forever”, joka on hieno veto. Wagner toteaa biisissä osuvasti ”forever is a very long time”.
Vastaavasti Wagnerin toisen ääripään tavaramerkiksi muodostunutta rouhivaa puhelaulua ja tylsää junttarytmiä riittää siellä täällä. 4–5 kappaletta pudottamalla kyseessä olisi kevyesti kiitettävän tason julkaisu erityisesti, kun soundi on vakaalla tasolla. Tuotannosta vastasi saksalaisten tuon ajan vakiokasvo Ulli Pösselt ja kansitaiteen loihti niin ikään takuuvarma laadun merkki Andreas Marschall.
Sanoitukset, jotka käsittelevät yhteiskunnallisia kysymyksiä ja henkilökohtaisia kamppailuja, tuovat albumiin syvyyttä ja ajattelemisen aihetta. ”Black In Mind” on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kokonaisuus jokaiselle melodisen metallin ystävälle. Seuraavalla ”End Of All Days” -albumilla Rage sai aikaan vielä kovemman ja tasalaatuisemman lopputuloksen.
8/10
Ville Krannila
1.Black In Mind
2.The Crawling Chaos
3.Alive But Dead
4.Sent By The Devil
5.Shadow Out Of Time
6.A Spider’s Web
7.In A Nameless Time
8.The Icecold Hand Of Destiny
9.Forever
10.Until I Die
11.My Rage
12.The Price Of War
13.Start!
14.All This Time
Oletko sinä Helvetin Hullu? Osaatko tanhuta? Sujuuko roikottaminen?
Tampereen kesän raskain festivaali SaariHelvetti etsii Helvetin Hullua piristämään festivaalin ensimmäistä päivää perjantaita 1. elokuuta.
Voit ottaa yhden kaverisi mukaan esitykseen, mutta muuten taiteella ei ole nyt rajoja. Voit vaikkapa tanhuta, roikottaa esinahastasi tiiliskiveä, kertoa hyviä huonoja vitsejä tai soittaa musiikkia; pääasia on, että esityksesi poikkeaa tavanomaisesta.
SaariHelvetin aiempia vuosia sulostuttaneet Sepi Kumpulainen, Simo Frangén, Bat ja Ryyd ja Mikko Alatalo ovat normiporukkaa, kun on aika esitellä yleisölle Helvetin Hullu!
Oletko se sinä? Pistä hakemus vetämään ja voita elämäsi festarikokemus ja roppakaupalla mainetta sekä kunniaa!
Parinkymmenen minuutin laivamatkan päässä Tampereen Laukontorin satamasta koetaan jälleen metallimusiikin ja rockin vaihtoehtoisia ja tuoreita soundeja sekä isoja nimiä sopivassa suhteessa. Lavalla nähdään mm. Stam1na, Swallow the Sun, Eleine (SWE), Insomnium, Gaerea (PRT), MØL (DEN), Bloodred Hourglass, Huora ja tietenkin Erja Lyytinen!
Kaikki festivaalin lipputyypit ovat nyt myynnissä Lippupisteen kanavissa.
Liput alk. 79,50 e (1 päivä)
124,50 e (2 päivää)
VIP 134,50 e (1 päivä)
VIP 219,50 e (2 päivää)
IRON MAIDEN aloittaa RUN FOR YOUR LIVES -maailmankiertueensa 27. toukokuuta Budapestista. Kiertueen avauskeikkaa seuraa peräti 31 esiintymistä stadioneilla, festivaaleilla ja areenoilla eri puolilla Eurooppaa. Tälle kiertueen osuudelle on myyty yli miljoona lippua, ja valtaosa keikoista on loppuunmyyty. Suomen loppuunmyydylle keikalle on vapautunut myyntiin rajoitettu määrä lippuja tuotannollisten asioiden varmistuttua.
RUN FOR YOUR LIVES WORLD TOUR juhlistaa 50 vuotta siitä, kun Steve Harris perusti yhtyeen vuoden 1975 lopulla. Tämän kunniaksi faneille on luvassa erityinen settilista, joka kattaa yhdeksän ensimmäistä studioalbumia aina Iron Maidenista Fear Of The Darkiin, sekä bändin näyttävin ja kunnianhimoisin show koskaan!
Koska show keskittyy 80-luvun aikakauteen, IRON MAIDEN kehottaa yleisöä kokemaan konsertin samalla tavalla kuin silloin, ilman jatkuvaa puhelimella kuvaamista. Yhtye, kuten monet muutkin artistit, haluaa, ettei yleisö seuraisi keikkaa puhelimen näytön kautta, vaan olisi aidosti läsnä hetkessä.
Yhtyeen manageri Rod Smallwood toteaa:
”Haluamme, että fanit nauttivat keikoista täysin siemauksin, eivät puhelimiensa kautta. Puhelimien käyttö vie paljon pois elämyksestä, erityisesti lavalla olevalta bändiltä, joka näkee yleisön sijaan vain riveittäin puhelimia. Se häiritsee myös muita katsojia. Fanien into ja osallistuminen tekevät keikoistamme erityisiä, mutta puhelinriippuvuus on karannut käsistä. Toivomme, että fanit ymmärtävät tämän ja rajoittavat kuvaamista merkittävästi kunnioittaakseen bändiä ja toisiaan.”
”Toivomme, että elätte hetkessä ja olette täysillä mukana. Jokainen biisi on koettava niin kuin ne ensimmäistä kertaa esitettiin. Tämä show ei ole vain musiikkimme juhlaa, vaan myös taiteemme, Eddien ja Maidenin monien maailmojen juhla.”
”Joten kunnioittakaa bändiä, kunnioittakaa muita faneja ja nauttikaa elämänne keikasta! Liity Maiden-perheeseen laulamalla sydämesi kyllyydestä – ei kaivamalla puhelinta taskusta. Eihän se ole liikaa pyydetty?”
RUN FOR YOUR LIVES -maailmankiertue on osa IRON MAIDENIN 50-vuotisjuhlintaa ja sisältää useita fanitapahtumia monissa keikkakaupungeissa. Edellisellä, Australian-kiertueella suuren suosion saanut Eddien virallinen Pop-up Dive Bar avaa ovensa 20 kaupungissa ennen ja jälkeen keikkojen. Tarjolla on Trooper-olutta, Darkest Red -viiniä, ruokaa, eksklusiivisia fanituotteita ja muuta viihdettä. Tarkemmat tiedot löytyvät yhtyeen verkkosivuilta ja sosiaalisesta mediasta. Huomioithan, että yhtye ei itse osallistu näihin tapahtumiin.
Lisäksi elokuvateattereihin on tulossa on tänä vuonna maailmanlaajuinen pitkä dokumenttielokuva, jonka levittäjä on Universal Pictures Content Group, sekä virallinen kovakantinen kirja, joka on upea visuaalinen juhlakirja IRON MAIDENIN 50 vuodesta. Kirjan julkaisee Thames & Hudson. Tietoja näistä julkaisusta on saatavilla pian.
KONSERTTI:
Iron Maiden (UK)
Ma 16.6.2025 Olympiastadion, Helsinki
Special guest: Halestorm (USA)
Ovet klo 17.00
Rajuista ja alkukantaisista keikoistaan tunnettu Rokets on vuonna 2017 Helsingissä perustettu, alkukantaista ja nopeaa rock´n´rollia takova orkesteri, joka on kotimaan lisäksi kiertänyt aktiivisesti Pohjoismaissa sekä Baltiassa. Yhtye nousi nopeasti kansainvälisten actionrock-piirien tietoisuuteen julkaistuaan Speed & Sound EP:n ja debyyttialbumi Fast Times lisäsi kierroksia Roketsin ympärillä johtaen levytyssopimuksen ruotsalaisen The Sign Recordsin kanssa. Tämän yhteistyön tuloksena Break Free -täyspitkä julkaistiin pari vuotta sitten ja nyt Rokets on liittynyt Svart Recordsin artistikatraaseen, valmis levittämään siipiään yhä isommiksi ja herättämään yhä suuremman yleisön huomion tositarkoituksella.
Tänään julkaistu Bad Choices -albumi on puolituntinen katsaus bändin sekä sen jäsenten maailmaan. Kappaleet kertovat tarinoita ahdistuksesta, kauhuelokuvista, ruotsinlaivoista, lain pitkästä kourasta, omistushaluisesta kissasta, deadlineista, valomerkistä, saalistajista ja vääjäämättömästä lopusta. Korkealiitoiset soolot, korvamato-riffit, isot kertosäkeet, kitarastemmat sekä kivenkova rytmiryhmä pitävät huolen siitä, että matkasta ei puutu vauhtia eikä vaarallisia tilanteita.
Bad Choices julkaistiin tänään 16.5.2025 keltaisena, mustana ja (vain Svart Recordsin verkkokaupasta saatavana rajoitettuna) keltamustamarmorisena vinyylinä, sekä tietenkin CD:nä sekä erilaisilla digitaalisilla alustoilla kautta universumin. Levyn julkaisua juhlitaan Helsingin Kuudes Linja -klubilla 28.5.2025, jossa mukana niin ikään uuden levynsä julkaisua juhliva Ghost World sekä Rivette.
Rokets – Bad Choices Tour 2025
23.5. Candyland Tattoo, Karkkila
28.5. Kuudes linja, Helsinki (LEVYNJULKKARIT)
19.7. Torvi, Lahti
16.8. TBA
23.8. Yksityistilaisuus, Helsinki
30.8. Yksityistilaisuus, Helsinki
+ lisää keikkoja ilmoitetaan kevään mittaan
16.5.2025 Rokets: Bad Choices LP/CD (Verkkokauppa)
Yhdysvaltalainen deathcore-yhtye Lorna Shore julkaisee viidennen täyspitkänsä ”I Feel The Everblack Festering Within Me” 12. syyskuuta 2025 Century Media Recordsin kautta. Levyn ensimmäinen single ”Oblivion” on julkaistu.
Tuleva albumi ”I Feel The Everblack Festering Within Me” on jatkoa vuoden 2022 albumille ”Pain Remains”.
Kappaleen laulaja Will Ramos kertoo: ”Tämän kappaleen kirjoittaminen tuntui huipentumalta kaikista asioista, joita olemme tehneet aiemmin, mutta saaneet seuraavalle tasolle; tämä on kehittynyt versio siitä, mitä Lorna Shore todella on. Kuvittelin post-apokalyptisen maailman (toivottavasti kaukaisessa) tulevaisuudessa. Maailman, johon olemme kylväneet oman tuhomme siemenet. Ajatus, että toivoimme parempaa, toivoimme tekivät jotain, mikä auttaisi pelastamaan meidät tässä kuolevassa maailmassa, mutta päädyimmekin nopeuttamaan sen väistämätöntä tuhoa. Tämä herättää kysymyksen; mikä on oikein? Tiedämmekö edes mitä teemme? Mitä olemme tehneet yrittääksemme ja oikeastaan muuttaakseemme yhtään mitään? Kastelemmeko maata vai ruokimmeko vain jatkuvasti kasvavaa tulipaloa?”
Lorna Shore nähdään tulevana kesänä sekä Tuskassa että Provinssissa.
I Feel The Everblack Festering Within Me 12.9.2025 1. Prison of Flesh 2. Oblivion 3. In Darkness 4. Unbreakable 5. Glenwood 6. Lionheart 7. Death Can Take Me 8. War Machine 9. A Nameless Hymn 10. Forevermore
VELVETCUT: The Great Chameleon
1. Same Old Song
2. Panik!
3. Lady! (Panic is on the way)
4. Run Rabbit Run
5. Perfect American
6. Do I Do
7. Paranoid Inc.
8. Eating Machine
9. Jar
10. 7 Deadly
Kaikki kappaleet:
säv. Tomi Asuintupa ja Topi Wiio
san. Tomi Asuintupa
paitsi "Run Rabbit Run"
säv. Mika "Manchuria" Mantere
san. Ilari "Claude" Peltola
sov. Velvetcut
Kansikuva: Teresa Wiio (12 vuotta)
Tiedote 16.5.2025
Velvetcutilta on ilmestynyt neljäs albumi ”The Great Chameleon”, joka on samalla yhtyeen ensimmäinen täyspitkä levy 13 vuoteen.
”The Great Chameleon” -albumilla Velvetcut on kääntänyt katseen kohti aikaa, jolloin rouheat särökitarat, tarttuvat kertosäkeet ja flanellipaidat olivat näkyvä ja kuuluva osa musiikkikulttuuria. Albumin kantavana teemana on ollut 90-luku ja ”made by humans” -asenne. Inhimillisyyttä ei peitellä ja haavoittuvuus sekä särmät ovat näkyvissä kaikissa kameleontin väreissä. Moni albumille päätynyt raita on ensimmäinen tai toinen otto.
Nykyään Helsingistä käsin operoiva Velvetcut perustettiin Seinäjoella vuosituhannen vaihteessa. Yhtye edusti silloista kotikaupunkiaan vuoden 2003 Popcity-hankkeessa ja se on esiintynyt useilla festivaaleilla, kuten Provinssissa ja Kuopiorockissa.
Velvetcut on julkaissut aiemmin kolme albumia: Thirteen (2006), Hussshhh (The sound of sorrow and silence) (2009) ja Electric Tree (2012).
Tiedote 15.8.2025
Uuden Angels Calling -albuminsa lähestyvään julkaisuun valmistautuva Solence julkaisi tulevalta levyltään tänään uuden singlen Wish You The Worst. Angels Calling julkaistaan lokakuun 3....