Sonata Arctica julkaisi maaliskuussa 2024 Atomic Fire -levy-yhtiön kautta uuden ”Clear Cold Beyond”- albuminsa, jonka myötä bändi palaa juurilleen, melodisen ja iskevän power metallin pariin.

Levyn kiertue alkoi heti tuoreeltaan Tampereen Tullikamarin Pakkahuoneella. Illan avasi kovassa nousujohteessa Frontiers -levymerkin alla operoiva oululainen Temple Balls, joka elää ja hengittää perinteistä hard rockia sekä melodista heavy metallia, kuuluen kotimaan tiukimpiin bändeihin näissä genreissä.

Temple Balls on lämmittänyt lauteita Sonata Arctican lisäksi jo muun muassa Queenille, Deep Purplelle ja Uriah Heepille. Yhtyeen kova työ on huomattu ulkomailla asti ja bändi on keikkaillut runsain mitoin Euroopassa ja Japanissa asti.

Musikkivideona julkaistu tuoreen ”Avalanche”-albumin (2023) ”Strike Like A Cobra” näytti epäilijöille heti kaapin paikan kuulostaen todella hyvältä. Esimerkiksi Def Leppardin sekä Van Halenin mieleen tuova musiikki saa hyvälle tuulelle ja biisit toimivat livenä parhaimmillaan.

”Avalanche” oli odotetusti parhaiten edustettuna jopa viiden kappaleen verran. Albumilta esitettiin avausnumeron lisäksi ”Lonely Stranger”, ”Dead Weight”, ”Prisoner In Time” sekä ”Trap”.

”Traded Dreams” -debyytiltä (2017) mukaan mahtui pari palaa, ”Hell And Feelin’ Fine” sekä ”Let’s Get It On”.

”Pyromide”-pitkäsoiton (2021) tarttuva ”Bad Bad Bad” jatkoi vahvaa linjaa ja albumin ensimmäinen single ”Thunder From The North” viimeisteli erittäin viihdyttävän keikan, jota seuratessa aika kului kuin siivillä.

“Thunder From The North” on sekoitus pohjoisen tulikiveä, kananlihaa nostattavaa seerumia sekä oiva soundtrack vaikkapa pullotettuun rokkarin intohimoon. Biisi kertoo käytännössä siitä, mitä on soittaa bändissä nimeltä Temple Balls. Tämä biisi vetää turpaan!”, yhtye kuvailee.

Temple Balls on nähtävissä seuraavaksi kesällä Juankosken Varparockissa, Kuopion Kuopiorockissa sekä elokuussa omalla keikallaan Helsingin On The Rocksissa.

Temple Balls on:
Arde Teronen – laulu
Jimi Välikangas – basso
Jiri Paavonaho – kitara
Niko Vuorela – kitara
Antti Hissa – rummut

Roudaustauon jälkeen saimme lavalle uudesti syntyneen pääesiintyjän, kun viime vuosien akustiset sävelet on jätetty nyt taakse. ”First In Line” on mukava paluu Sonata Arctican alkuaikojen soundimaailmaan sekä tempoon ja toimi keikan avaajana oikein hyvin yleisön puidessa nyrkkiä tyytyväisyyden merkiksi.

Uuden albumin singlenä julkaistu ”Dark Empath” koki ensiesityksenä Tampereella ja oli jylhää kuultavaa. Pitkään yhtyeen uraa seuranneet saattavat huomata, että “Dark Empath“ on suora jatko-osa vuoden 2004 “Don’t Say A Word” -kappaleelle, josta on vuosien varrella tullut yhtyeen livekokoonpanon peruspilari. Tarinan hahmoa jahdataan sekä henkisesti että fyysisesti. ”Dark Empath” on yhtä aikaa nostalginen ja antaa uusille kuuntelijoille mahdollisuuden sukeltaa syvemmälle Sonata Arctican monipuoliseen katalogiin.

“Tämä kappale on osa saagaa, joka alkoi toiselta albumiltamme “Silence” vuonna 2001 – jotkut jopa luulevat sen alkaneen jo debyyttialbumimme esityksellä ”The End Of This Chapter”, ja jolla on jo monta jatko- ja esiosaa. Sen vaaniva teema tarjoaa puitteet biisien kirjoittamiseen tietyllä tyylillä, josta pidän kovasti. Ihmisiä tämä ei tunnu häiritsevän, onneksi, haha! Se ei ole kronologinen tarina, vaan pikemmin teema, jossa on toistuvia, tuttuja hahmoja, jotka päätyvät elämään teeman variaatioita yhä uudelleen ja uudelleen“, yhtyeen laulaja Tony Kakko kertoo.

”Olemme tunteneet jo jonkin aikaa, että tarvitsemme raskaampaa musiikkia parin tahattomasti pehmeämmän albumin jälkeen. Rakastamme edelleen noita levyjä, mutta mitä tulee niin sanottujen kulmakivikappaleiden löytämiseen hyväntuuliselle metallikeikalle, edellisellä albumilla ei ollut paljon tarjottavaa. Paluu metallin pariin kaiken tämän jälkeen tuntuu uudelta alulta, ja näitä uusia kappaleita on ollut todella hauska kirjoittaa ja äänittää. Enemmän vauhtia ja biisejä, joita ihmiset voivat ja haluavat laulaa mukana. Emme malta odottaa, että pääsemme tien päälle tämän albumin kanssa ja näemme, miten yleisö reagoi siihen, että olemme taas vauhdissa”, Kakko jatkaa.

Edellisen sähköisen albumin ”Talviyön” biisivalinta ”Storm The Armada” ei herättänyt yleisössä riemunkiljahduksia ja pidän ”Talviyötä” selkeänä väliinputoajana Sonata Arctican diskografiassa. Biisi rullasi livenä tästä huolimatta mukavasti.

”Clear Cold Beyondin” toinen sinkkubiisi ”A Monster Only You Can’t See” koki niin ikään ensiesityksenä ”Californian” ohella.

”California” kertoo ihmisistä, jotka luulevat, että on mahdollista ja ok hurmata ja saada kaikki ihmiset itselleen – käyttää ja menettää – ja jotka eivät välitä siitä, kuinka paljon kipua ja särkyneitä sydämiä jää jäljelle. Ja sitten olet itse se kohde, mutta koska tiedät paremmin, varmistat, että näin ei tapahdu ennen kuin ‘Kalifornia vajoaa mereen’, mikä on ymmärtääkseni mahdotonta, eikä tule koskaan tapahtumaan, ainakaan tieteiskirjallisuuden mukaan. Yksinkertaisesti sanottuna: Kappale käsittelee itsesuojelua. Jos olet tarpeeksi vahva, voit tietysti antaa tällaisille henkilöille annoksen omaa myrkkyään, mikä voi olla tyydyttävää“, Kakko sanoo.

Perusvarmaa uuden ajan Sonataa tarjosi ”Pariah’s Childin” (2014) ”The Wolves Die Young” sekä ”The Ninth Hourin” (2016) viiden vuoden tauon jälkeen soitettu ”Among The Shooting Stars”.

Takaisin uusimman pitkäsoiton pariin palattiin vielä ”Angel Defiledin” myötä, mikä edustaa albumin väkevintä linjaa ”First In Linen” sekä ”Dark Empathin” ohella. Myös tämä biisi soitettiin livenä Pakkahuoneen yleisölle ensimmäisenä maailmassa ja Kakon nauru kappaleen aikana on vertaansa vailla.

Petyin keikan loppuosioon, koska tuntui sille, että bändiltä on loppunut mielikuvitus sähköisesti livenä esitettävien kappaleiden suhteen. Iänikuiset ”I Have A Right”, ”Tallulah”, ”Replica” sekä ”FullMoon” ovat täysin puhkikulutetut omalla kohdalla Sonatan parikymmentä kertaa nähneenä ja menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Ongelmaksi muodostuu se, että nämä loistavat kappaleet on esitetty vuodesta toiseen täysin identtisellä tavalla ja lavaliikkeet muistaa lähes ulkoa vaikka unissaan. Toki esimerkiksi ”I Have A Rightin” sanoma on tärkeä ja Kakon eläytyminen kappaleeseen vaikuttavaa, mutta liika on liikaa.

Myöskään encore ei vaihdu ilveelläkään, vaan ”The Cage” sekä ”Don’t Say A Word” legendaarisen vodka-outron kera päättivät myös tämän esiintymisen. Onneksi hienolta ”Winterheart’s Guild” -albumilta (2003) kuultiin ”The Cagen” lisäksi myös ”Broken”, mutta kaipaisin yhtyeeltä enemmän mielikuvitusta vanhoihin soitettaviin biiseihin.

Joka tapauksessa pisteet Kakolle jälleen kerran yleisön esimerkillisestä huomioimisesta ja kiittämisestä. Kakon pitkä puhe keikan lopussa, jossa hän kiittää kaikkia aina lippujen ostamisesta on yksi parhaista ja mieleenpainuvimmista, joita olen kuullut.

Sonata Arctica on bändinä ”aikuistunut” ja Kakon sävellykset ovat yhä henkilökohtaisempia ja vaikeammin tulkittavissa olevia. Hän ei ole halukas avaamaan biisien sanoitusten merkityksiä tarkemmin ja kuulijan tehtäväksi jää tehdä itse omat päätelmät tarinan kulusta.

1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun melodisuuteen ja perinteiseen power metal -iloitteluun liittyvät ajat ovat jo takana päin ja suunta vaikuttaa olevan yhä progressiivisempi kuin aiemmin. Tämä ei ole välttämättä huono asia, mutta ”Clear Cold Beyond” -albumissa riittää pureskeltavaa vielä pitkäksi aikaa. Live-esitys vahvisti sen, että Sonata Arctica on vielä hyvässä iskussa uusien kappaleiden myötä.

Lähes kaikki yleisöstä eivät olleet tyytyväisiä kuulemaansa, mutta valtaosa poistui paikalta hymyssä suin. Sonata Arctica on nähtävissä seuraavan kerran kesän festivaaleilla ympäri Suomen Utajärven Untorockissa, Helsingin Tuskassa, Tampereen Tuhdimmilla Tahdeilla, Turun Terassikesässä, Porin Porisperessä sekä Kouvolan Koria Rollissa.

Sonata Arctica on:
Tony Kakko – laulu
Pasi Kauppinen – basso
Elias Viljanen – kitara
Henrik Klingenberg – koskettimet
Tommy Portimo – rummut

Raportti ja kuvat: Riku Juutilainen ©Metalliluola