Tänään tulee kuluneeksi päivälleen 30 vuotta (3.3.1986) Metallican klassikkoalbumi ”Master Of Puppetsin” julkaisusta. Levyä voidaan pitää yhtenä kaikkien aikojen suurimpana raskaamman musiikin julkaisuna, joka on aina ilmestymisestään asti raivannut tilaa uusille yhtyeille sekä muokannut ihmisten käsityksiä metallimusiikista. 

Metallican vuonna 1984 ilmestynyt ”Ride The Lightning” teki pyörremyrskyn lailla tilaa thrash metal – genrelle sekä itse Metallicalle. Yhtye oli noussut undergroundista yhä suureneviin parrasvaloihin ja albumin tiimoilta tapahtuneet mittavat kiertueet kasvattivat yhtyeen jäseniä muusiikoina aina vain suurempiin saappaisiin. Etenkin laulaja / kitaristi James Hetfield oli kehittynyt sävellys- ja sovitustaidoiltaan siihen pisteeseen, että suurimmalta osin hänen ansiostaan seuraavaa albumia ”Master Of Puppetsia” voidaan pitää yhtyeen kirkkaimpana taidonnäytteenä sekä yhtyeen uran kulminaatiopisteenä.

Metallica siirtyi studioon nauhoittamaan Master Of Puppetsia syyskuun alussa 1985. Albumin valmisteluun kului nauhoituksineen ja jälkivaiheineen ennennäkemättöman pitkä aika. Jos yhtyeen kaksi edellistä albumia purkitettiin kasaan muutamassa viikossa, niin nyt yhtyeen studioaika kasvoi neljään kuukauteen. Vaikka bändin jäsenet olivatkin nuoria, päälle parikymppisiä kiertuelämään karistuneita, alkoholilla mielensä sumentaneita muusikoita, niin musiikillisesti osaamistaito oli korkealla ja täydellisyyden tavoittelu näkyi joka jäsenestä albumin sävellys- ja valmistusvaiheissa. Mitään asiaa ei jätetty puolitiehen ja otoksia otettiin kyllästymiseen asti saaden kaikki osa-alueet toimimaan täydellisellä ja halutulla tavalla. Studiovaiheessa ”Alkoholica” -nimelläkin tunnettu nelikko ei väkijuomiin koskenut, vaan työskentely tapahtui selvinpäin ja täydellä antaumuksella. Vaikka palaset loksahtivatkin kaikilta osin paikoilleen, niin bändi ei osannut kuvitella kuinka suuresti albumi ja sen kappaleet vaikuttivat raskaampaan musiikkiin ja koko populaarikulttuuriin.

Albumin tuottajana jatkoi edellisellä levyllä laadukasta jälkeä tehnyt tanskalainen Flemming Rasmussen. Tätä monesti pidetään itsestään selvyytenä, että Metallica lähti automaattisesti valmistelemaan albumia Tanskaan tuttuun Sweet Silence – studioon, missä Ride the Lightning oli myös nauhoitettu. Todellisuudessa Metallica kiersi etsimässä sopivia studioita Yhdysvalloissa jossa myös tuottaja Rasmussen oli konsulttina mukana. Rasmussen ei ollut halukas työskentelemään jenkkien puolella ja Metallica kaavaili albumilleen tuottajaksi Iron Maidenin kanssa hienoa jälkeä tehnyt Martin Birchiä. Lopulta Metallica ja Rasmusseen päättivät jatkaa hyvin toiminutta yhteistyötä ja syyskuussa 1985 äänitykset alkoivat Kööpenhaminassa. Studioon siirryttäessä sävellykset olivat valmiita lukuunottamatta kappaleita ”Orion” sekä ”The Thing That Should not Be”. Nauhoitukset saatiin bändin osalta päätökseen 27 päivä joulukuuta. Lopullisen miksauksen suoritti Michael Wagener Los Angelissa tammikuussa 1986.

Master Of Puppets julkaistiin virallisesti 3. päivä maaliskuuta 1986 ja nousi huhtikuussa Billboardin virallisella listalle sijalle 29. Vaikka tänä päivänä albumin maine pelkkänä thrash -levynä onkin kyseenalainen, niin vuonna 1986 sitä pidettiin juuri thrash-albumina jonka ainoa varteenotettava kilpailija oli samana vuonna ilmestynyt Slayerin ”Reign in Blood”. Albumin vastaanotto oli pääasiassa erittäin positiivista, mutta soraääniäkin kuului jotka kohdistuivat erityisesti kappaleiden monimutkaisempiin ja proggressiivisimpiin osiohin. Levy kumminkin ajan saatossa sai kyynisimmätkin fanit puolelleen ja tänä päivänäkään hyvin harva uskaltaa kieltää albumin loistokkuutta. Keväällä 1986 Metallican suosio kasvoi entisestään ja yhtye valittiin Ozzy Osbournen Yhdysvaltojen kiertueen lämppäriksi. Jälkikäteen asiaa tarkasteltuna kiertue Ozzyn kanssa olikin yhtyeen uran käännekohta, jonka jälkeen Metallican voisi sanoa astuneen ulos keskisarjasta.

Vaikka Metallicalla oli isompi koneisto takana kuin aikaisemmin, niin levyltä ei julkaistu ainuttakaan singleä eikä musiikkivideota. Suunnitteilla oli kumminkin julkaista nimibiisistä ”Master of Puppetsista” single, jonka b-puolelle nauhoitettasiin kokonaan uusi kappale. Asia kumminkin kariutui aikataulullisiin ongelmiin, Jamesin murtuneeseen käteen eivätkä uudet biisiaihiotkaan tuntuneet lähtevän haluttuun suuntaan.

Loistokkaan Ozzy-kiertueen jälkeen oli vuorossa Eurooppa. Briteissä thrash-hysteria sai aivan uudet piirteet kun Metallica ja Anthrax jyrisytteli musiikillaan faneja kymmenen konsertin voimin. Tämän jälkeen suuntana oli Pohjoismaat. Tässä vaiheessa James Hetfield oli saanut kipsinsä pois kädestä ja pääsi jälleen osoittamaan voimansa kitaransa kanssa. Metallica oli uransa varmasti parhaimmassa iskussa kunnes kohtalo puuttui peliin traagisin seurauksin. Tukholman konsertin jälkeen (26.9.1986) suuntana oli Larsin kotikaupunki Kööpenhamina. Tämä matka jäi yhtyeen basisti Cliff Burtonin viimeiseksi yhtyeen bussin luisuttua tieltä ulos kohtalokkain seurauksin. Burton lensi ulos ikkunasta jääden bussin alle ja menettäen henkensä välittömästi. Cliff kuoli aamuyöllä 27.päivä syyskuuta 1986.

Vaikka Master Of Puppetsin tarina päättyikin bändin jäsenien kohdalla pahimmalla mahdollisella tavalla, niin musiikki elää edelleen voimakkaana. Levyllä kuultavat melodiat ja riffit ovat luuytimissä ja kappaleet ovat ajattomia klassikoita joiden parissa moni metallifani on kasvanut ja elänyt nuoruuttaan. Metalliluolan toimitus ja toivottavasti myös arvoisat lukijamme kunnioittavat juhlapäivää kuuntelemalla albumin läpi ja palaamaan ajassa taaksepäin, siihen hetkeen milloin levy kosketti ensi kerran – raskaalla, mutta kauniilla otteellaan.

Teksti: Juha Karvonen

———————————————————————————————————————————————————

Metalliluolan toimittajat kommentoivat ”Master Of Puppetsia” seuraavasti:

”Kuuntelin albumin ensi kertaa vasta vuosia ilmestymisen jälkeen. Yhtyeen löysin 90-luvulla mustan albumin sekä Loadin kautta. Se ei suinkaan vähennä levyn arvoa minulle ollenkaan. Aivan uskomattoman kova lätty, jonka biisit on tullut keikoillakin kuultua moneen kertaan. Jos joku käskisi nostaa yhden levyn biiseistä muiden edelle, tehtävä olisi aika haastava, mutta ehkä se olisi kuitenkin The Thing That Should Not Be”. 
– Marko Leppinen

”Loistava levy aina vaan! Tähän ei kyllästy ikinä!”
– Tomi Nousiainen – Gunnar

”Varsilenkkarit, mustat kireät farkut, bändipaidat ja Metallican Master of Puppets! Kultaisen 80-luvun hienoimpia musiikillisia muistoja. Kasetti soi taukoamatta – yötä päivää. Sormet verillä opeteltiin riffejä. Hetfield oli Jumala. Levyssä yhdistyvät uskomattomat voimat: nopeus, raskaus ja melodiat, jotka puskevat vielä tänäkin päivänä kauittimista ulos myrskyisällä tavalla. Tämä tulee olemaan minulle se yksi suurimmista…ikuisesti!”
– Juha Karvonen

”Puppets oli ilmestyessään kova juttu ja ensikosketukseni Metallicaan, Thrash Metalliin ja raskaampaan metalliin ylipäänsä. Puppets oli jotain uutta ja erilaista verrattuna Iron Maideniin, Judas Priestiin, Twisted Sisteriin, Waspiin, Dioon, Kissiin ym. sen aikaisiin suosikkeihini. Nykyäänkin albumia kuunnellessa mieleen tulvivat muistot noilta ajoilta ja ihmisistä, joiden kanssa Puppetsia luukutettiin. Kyseessä on ehdottomasti yksi mieleenpainuvimmista albumeista koko 80-luvulla ja yksi tuon ajan eniten kuuntelemistani levyistä.”
-Tomi Väänänen

”Löysin Metallican Ride The Lightningin avulla. Jostain kumman syystä Puppets tuntui aikoinaan pieneltä pettymykseltä. Myöhemmin kyseinen levy nousi omaksi suosikikseni orkesterin tuotannosta. Levyn ainoa ”vika” on siinä, että sitä tuli aikoinaan kuunneltua helvetisti, minkä seurauksena tätä klassikkoa tulee nyt melko harvoin kuunneltua. Silti: aivan loistava levy.”
– Ilkka Järvenpää

”Master of Puppetsilla Kirk Hammet soittaa minun mielestä parasta kitarointiaan. Hienoja melodisia sooloja eikä pelkästään nykyaikana tavaramerkikseen muodostunutta wahwah-sontaa. Melodiat muutenkin suuressa roolissa ja kappalemateriaali kovaa tasoa. Ride the Lightningin ohella se toinen tärkeä Metallica-albumi.”
– Teemu Kuosmanen

”Tavallaan tykkään Master of Puppetsista Metallican albumeista eniten. En ole ihan varma että tykkäsinkö silloin, kun siihen tutustuin. Olin silloin ehkä 14 ja vähän fani, että näkemys oli ehkä myös melko värittynyt. Albumina se on minusta yhtenäisempi ja tasaisempi kokonaisuus kuin aikaisemmat, tai ne myöhemmät mitä olen kuunnellut. Hetfieldin ääni vetää vielä kivan poikamaisen raikkaana. Semmonen kiva muisto tulee mieleen, että teinivuosien bestis pisti yhtäkkiä useamman vuoden yhteydenpitotauon jälkeen aikanaan tekstarin: ”Welcome home (Sanitarium) soi. Tulit mieleen.” Tuli aikanaan ehkä yhdessä kuunneltua.”
– Raisa Krogerus

Master Of Puppets” kuuluu itseoikeutetusti metallin historian kulmakiviteoksiin. Lapsuuden soundtrackina tutuksi tulivat erityisesti avauskaksikko ”Battery” sekä nimikappale, jotka kuulostivat joltain ainutlaatuiselta jo silloin. Myöhemmin levyltä ovat itselleni nousseet esiin nerokas ”Welcome Home (Sanitarium)” ja ”Orion,” jotka osoittivat musiikillisesti Metallican olleen aikaansa edellä. Sovitukset ja levyn tuotanto ottivat suuren harppauksen ohi kaiken muun vuonna 1986 julkaistuun materiaalin, ja Metallica itsekin oli kuin eri bändi verrattuna vain kolme vuotta aiemmin julkaistuun debyyttiin. Thrash metallista ei enää voitu puhua vaan levy on moniulotteinen ja jopa progressiivinen kokonaisuus. Sen arvo nousee entisestään kun muistaa soittajien olleen alle 25-vuotiaita albumia tehdessään. Sanoitukset olivat yhtäaikaa henkilökohtaisia, poliittisia ja kantaaottavia ja mielestäni James Hetfieldin parhaat lyriikat löytyvätkin tältä levyltä ja seuranneelta ”And Justice For All”-kiekolta. Paljon onnea Master Of Puppets!”
– Ville Krannila