Tiedote 10.5.2018
Kotkalainen black metal –yhtye Nattfog julkaisee vuoden 2008 demonsa 10-vuotisjuhlan kunniaksi uudelleen kahdella bonusraidalla varustettuna 12 tuuman vinyyli-EP muodossa 25.5.2018 Purity Through Fire –merkin kautta. EP:n nimikappale ”Yön Varjoista…” kuunneltavissa alta:
Ennakkotilausta voi jättää linkistä.
Tiedote 9.5.2018
Saksalaisen Iron Shield Recordsin kautta uuden ”Time Is The Fire” -albuminsa 18.5.2018 julkaiseva kotimainen old school thrash-veteraani National Napalm Syndicate iskee kahden lyriikkavideon (”Bringer Of Pain” ja ”Kuolema”) jälkeen kehiin tulevan levyn ensimmäisen musiikkivideon ”Original Sin”.
Metalliluolan ensikatselussa olevan videon saa tarkistettua alta:
Videon on ohjannut yhtyeen rumpali Ville Hanhisuoanto hänen ja kitaristi Jukka Kyrön ideoiden pohjalta. Biisinä ”Original Sin” edustaa tulevan levyn progressiivisempaa puolta. Paljon kappaleesta kertoo, että sen työnimenä oli Pink Floyd. Itse biisi on Jukka Kyrön sävellys ja sanat on tehnyt vokalisti Ilkka Järvenpää. Videolla sekä tulevalla levyllä ”Original Siniä” ennen on instrumentaali ”Fallen Gardens”, joka on Hanhisuannon sävellys.
1. Pig Moon Rising (Intro)
2. Obey The System
3. In The Dead Of The Nigh
4. Kuolema
5. Bringer Of Päin
6. Knife Against My Throat
7. Drowning
8. Fallen Gardens
9. Original Sin
10. Ken Tästä Käy
11. Animal Is Out Of Control
12. Unholy Madness
13. Welcome To Tomorrow
14. Faces
15. The Worm Moon (Outro)
16. Blood And Iron (Bonustrack)
Total Playing Time: 59:01 min
LINE-UP:
Ilkka ’Ile’ Järvenpää – vocals
Harri Lampinen – guitars
Niko Karppinen – bass
Jukka Kyrö – guitars
Ville Hanhisuanto – drums
https://www.facebook.com/nationalnapalmsyndicate/
https://www.facebook.com/IronShieldRecords/
Monikansallinen Sojourner yllätti hyvin Summoning-henkisellä debyytillään “Empire Of Ash” vuonna 2016 ja bändin seuraavia askeleita jäätiin odottamaan mitä suurimmalla mielenkiinnolla. Uusi albumi kasattiin mm. Dan Swänön avustuksella ja kyseessä on ehdottomasti yksi vuoden 2018 odotetuimpia julkaisuja.
Jos joku on tiedustellut, minkä tyyppistä musiikkia Sojourner tekee, olen usein vastannut kysymällä onko sattunut näkemään Ylellä esitettävää ”Meidän Maamme”-ohjelmaa? Ohjelmassa kamera kuvaa Suomen luontoa, vesistöjä ja kaupunkeja lintuperspektiivistä. Sojournerin tuotanto olisi mitä parhainta taustamusiikkia tälle nimenomaiselle ohjelmalla. Eeppistä, tunnelmallista black metalia, jossa örinä ja puhdas naislaulu paiskaavat kättä varsin onnistuneesti.
”The Shadowed Roadin” matka alkaa todella komeasti ja avauskolmikko ”Winter´s Slumber”/”Titan”/”Ode To The Sovereign” on juuri niin hyvä, kuin mitä debyyttilevyn jälkeen toivoi kuulevansa. Kappaleita kuunnellessaan voi täysin huoletta unohtaa ympäröivän maailman ja antaa musiikin kantaa. Alun perusteella kaikki on siis niin kuin pitääkin ja massiivisia odotuksia ollaan lunastamassa.
Sitten kuitenkin tapahtuu jotain odottamatonta, siivet eivät enää kanna ja pudotaan korkealta. Pudotus on kova, sillä seuraavat sävellykset ”An Oath Sworn In Sorrow” ja ”Our Bones Among The Ruins” ovat kylmiä, kankeita sekä elottomia teoksia. Eivät kuuntelukelvottoman huonoja, samat elementit ovat paikallaan kuin aiemmissakin biiseissä, mutta se ilmavuus joka bändin materiaalia on kannatellut, loistaa nyt poissaolollaan ja kappaleet jäävät harmaiksi.
Tässä vaiheessa erään ruumiinosan ympärille alkaa muotoutua se kuuluisa ”kylmä rinki”. Oliko tämä nyt tässä ja kaatuuko todella komea sekä lupaava alku näin? No, ei se kaadu! Tilanteeseen nimensä puolesta loistavasti sopiva ”Where Lost Hope Lies” nostaa levyn jälleen siivilleen vahvojen Summoning-vaikutteidensa kera ja taas ollaan pelissä mukana.
Levyn päättää albumin nimibiisi ja millaisella tavalla. ”The Shadowed Road” ei nouse pelkästään levyn parhaaksi, vaan myös bändin koko tuotannon upeimmaksi helmeksi. Biisin alku tuo vahvan mielleyhtymän Enyan ”Taru Sormusten Herrasta” -trilogiaan tekemästä ”May It Be” -klassikosta ja tästä jatketaan komeasti eteenpäin vokalistien Chloe Bray/Emilio Crespo vetäessä upean dueton muun bändin tehdessä kappaleesta täysin ohittamattoman järkäleen.
”Empire Of Ashilla” pystyi kuulemaan vahvasti Summoningin läsnäolon, kuitenkin siten, ettei itävaltalaisia oltu lähdetty kopioimaan vaan Sojourner työsti vahvasti omaa juttuaan. ”The Shadowed Roadilla” samat vaikutteet ovat läsnä, mutta nyt poimittavissa on myös jonkin verran kaikuja esimerkiksi Amorphiksen tuotannosta.
Kokonaisuutena ”The Shadowed Road” ottaa väkisin hopeisen mitalin vertailussa ”Empire Of Ashiin”, mutta tämä ei tee albumista heikkoa. Debyytti näin jälkeenpäin mietittynä oli yksinkertaisesti vuoden 2016 kovin albumi, joten urheilutermein voi todeta, että ”huonolle ei hävitty”. Eikä tässä paljoa takkiin tule, ainoastaan levyn keskivaiheilla tapahtuva puutuminen rokottaa pisteitä alaspäin. Muutoin Sojourner on saanut kasaan pelkkää priimaa ja kaikesta huolimatta puhutaan yhdestä kuluneen vuoden vaikuttavimmista julkaisuista.
Miika Manninen
1.Winter’s Slumber
2.Titan
3.Ode To The Sovereign
4.An Oath Sworn In Sorrow
5.Our Bones Among The Ruins
6.Where Lost Hope Lies
7.The Shadowed Road
https://www.youtube.com/watch?v=X7E3Qgqddg0
Villin livebändin mainetta nauttiva ryhmä oli saanut houkuteltua paikalle mukavan määrän yleisöä lauantai-illan kunniaksi.
Itse keikkahan oli juuri sitä, mitä yhtyeeltä osasi odottaakin: villi, intensiivinen, äänekäs ja erittäin mukaansatempaava. Äkkiseltään voisi kuvitella, jos Henkkapubin pienelle lähinnä kokoluokkaa hiekkalaatikko esiintymislavalle lyödään kahdeksan ihmisen muodostama bändi mekastamaan, söisi tämä keikan viehättävyyttä, mutta tästä ei ollut pelkoa! Pienestä tilasta huolimatta yhtye esiintyi todella energisesti, eikä esimerkiksi vahvan lavakarisman omaava laulajakaksikko Sara Strömmer/Saku Solin kovin montaa hetkeä paikallaan viihtynyt.
Bändi otti yleisönsä todella hienosti haltuun, porukan ollessa täysillä mukana heti keikan alusta lähtien, eikä vokalistikaksikon tarvinnut suuremmin houkutella kannattajalaumaa ääntään käyttämään. Lähtipä setin loppuvaiheessa pittikin pyörimään lavan edustalla. Ilahduttavaa oli myös nähdä perkussionisti Miikki Kunttu mukana, sillä mies oli joutunut hakemaan aiemmin päivällä sairaalasta vauhtia.
Settilistassa luotettiin vankasti uuteen materiaaliin ja miksi ei, sillä ”Metanoian” biisit ovat toimivia ja tarttuvia sävellyksiä. Illan settiin oli päätynyt peräti kuusi siivua uudelta levyltä ja yleisö oli ottanut biisit lähes hämmentävän hyvin haltuun, levy oli ollut ulkona tuossa vaiheessa vasta reilun vuorokauden!
Vaikka Fear of Dominationin materiaali toimii levyltäkin käsin oikein hyvin, ovat bändin biisit monelta osin kuin livetilanteisiin tehtyjä. Kappaleet heräävät komeasti eloon ja esimerkiksi ”Atlas”-levyltä poimittu ”Adrenaline” tai debyyttilevy ”Call Of Schizophrenialta” löytyvä tällä keikalla encoressa kuultu bändin nimibiisi ovat omiaan ottamaan yleisön mukaan. Uusista siivuista ”Sick And Beautiful” on taas suoraan sanottuna oppikirjaesimerkki siitä, millainen on jokseenkin täydellinen livebiisi.
Fear Of Domination tarjosi todella hienoja hetkiä lauantai-illan ratoksi ja Keijolla on vahva tunne, ettei Henkan uumenista poistunut ainoatakaan pettynyttä katsojaa illan päätyttyä. Bändin äärimmäisen energinen esiintyminen ei jättänyt ketään kylmäksi, eivätkä keikan keskivaiheilla koetut pienet tekniset ongelmatkaan latistaneet tunnelmaa, vaan tästä selvittiin kokemuksen ja ammattitaidon voimin. Kaiken kaikkiaan hieno show ja kyseessä on bändi, joka kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa mikäli sauma tulee.
Teksti: Miika Manninen
Kuvat: Raisa Krogerus ©Metalliluola
Deep Purplen solistina ja basistina maailmanmaineeseen noussut Glenn Hughes saapuu marraskuussa ensimmäistä kertaa Suomeen Classic Deep Purple Live -kiertueensa kanssa. Ikoninen brittiläinen ”rockin ääni” soittaa yhtyeineen Deep Purplen parhaita klassikoita Tampere-talon Sorsapuistosalissa 29.11. Deep Purplen ohella Hughes on vaikuttanut urallaan mm. Black Sabbathissa, Trapezessa sekä Black Country Communionissa.
Glenn Hughes esittää kiertueella yksinomaan Deep Purplen musiikkia ensimmäistä kertaa sitten kokoonpanon hajoamisen vuonna 1976. Hughesin kiertuekokoonpanossa soittavat laulaja-basistin lisäksi Soren Anderson (kitara), Jasper Bo Hansen (koskettimet) ja Fernando Escobedo (rummut). Tampere-talon keikka on yhtyeen ainoa esiintyminen Suomessa. Glenn Hughes tulkitsee bändeineen hittejä kuten Highway Star, Stormbringer, Burn ja Smoke on the Water. Liput Glenn Hughesin Tampere-talon konserttiin sekä muihin syksyn uusiin konserttijulkistuksiin ovat nyt myynnissä Tampere-talon lipunmyynnissä ja Lippu.fi-palvelussa.
Metallimusiikin suurin nimi Metallica tuo vihdoinkin Worldwired –kiertueensa Suomeen ja päättää Euroopan osion Helsinkiin kahteen konserttiin keskiviikkona 9.5. sekä perjantaina 11.5.2018. Katsottavissa on Tukholmasta 5.5.2018 taltioitu versio ”Hardwired…To Self-Destruct” –levyn päätöskappaleesta ”Spit Out The Bone”. Myös jälkimmäisen Tukholman konsertin settilista katsottavissa alta.
Metallica saapuu Suomeen viimeisimmän ”Hardwired… To Self-Destruct” -albuminsa tiimoilta. Hollannista käynnistynyt laajamittainen Euroopan kiertue kattaa 28 kaupunkia ja 38 konserttia.
Yleisö pääsee harvinaislaatuisen lähelle yhtyettä, kun lava sijoittuu Arenan keskelle ja yleisö näkee bändin joka puolelta hallia. Lämmittelijänä konsertissa nähdään norjalaisbändi Kvelertak.
KONSERTIT OVAT LOPPUUNMYYTY!
Catherine ”Leather” Leone kuuluu mm. Doron, Lee Aaronin, Lita Fordin ja Sabine Classenin ohella ”esitaistelijoihin”, jotka ovat raivanneet tietä naisartisteille raskaamman musiikin maailmassa. Heavy/power metal -yhtye Chastainin keulilta alun perin metalliväen tietoisuuteen ponnahtanut Leone on tällä kertaa asialla oman bändinsä kera ja kyseessä on vokalistin toinen soolo ”II”. Edellinen varsin pätevä ”Shock Waves” ilmestyi lähes 30 vuotta sitten (1989) eli olihan jo aika palata asiaan.
Leone vaikutti Chastainin laulajana vuosina 1984-1992 ja piti tämän jälkeen taukoa levytyspuuhista aina vuoteen 2013, jolloin hän palasi bändin vahvuuteen ja ennen uutta soololevyä hän on ehtinyt antaa äänensä kahdelle Chastain-albumille (”Surrender To No One” 2013 sekä ”We Bleed Metal” 2015).
Uusi levy on tiukka paketti raskasta ja riffivetoista metallia, jossa laulajattaren edelleen vahvalle kuulostava raspiääni pääsee oikeuksiinsa. Kappalemateriaali on yllättävän tasokasta läpi levyn ja sekaan on onnistuttu saamaan muutama kova sävellys.
”II” alkaa hienosti ”Juggernaut”-nimisen junttauksen antaessa heti vahvoja näyttöjä siitä, että virtaa löytyy ja tarttuva biisi ottaa kuulijan heti vahvaan otteeseensa. Reilut kolme minuuttia kestävä menopala kuuluu levyn parhaimmistoon ja sävellyksen voi hyvin uskoa toimivan livetilanteessa.
Loppulevy etenee vahvasti avausbiisin johtamalla tiellä, eikä pahoja kuoppia ole matkalle jäänyt. Muutama kappale ei aivan osu maaliin, mutta kokonaisuutena brasilialaisten muusikoiden kera rakenneltu albumi onnistuu todella mukavasti ja vaikuttaisi, että hyvä debyytti pystytään tällä suorituksella nokittamaan.
Jämäkän avauspalan lisäksi parhaiten mieleen jääviä sävellyksiä ovat levyn raskainta osastoa edustava ”Sleep Deep” sekä tarttuvat heavyjärkäleet ”Hidden In The Dark” ja ”American Woman”. Onnistuneiden sävellysten ja Leonen vahvan tulkinnan lisäksi bändi kuulostaa todella hyvälle ja etenkin kitaristiduo Vinnie Tex/Marcel ”Daemon” Ross vakuuttaa työskentelyllään.
Levyllä on onnistuttu hyvin lähes kaikilla osa-alueilla, aina biisijärjestyksestä lähtien. Muutamassa kohdassa iskee pieni puutuminen, mutta tilanne korjataan komeasti heti seuraavalla raidalla. Esimerkiksi ”Let Me Kneel” menee aika rajusti geneerisen liukuhihnatuotannon puolelle, mutta heti seuraava ”American Woman” (ja kyseessä ei ole 1970-luvun samannimisen hitin coverointi, vaan yksi ”II”:n kovimmista vedoista) ottaa jälleen kurssin oikeaan suuntaan ja kuulija voi ottaa taas huoletta korviensa väliin laadukasta metallia levyn loppuun asti.
Hieman täytyy kuitenkin pyyhkeitä jakaa, vaikka ”II” onnistunut ja toimiva teos onkin. Levy olisi pykälän verran dynaamisempi kokonaisuus jos siitä olisi jätetty 1-2 kappaletta sivuun. Albumilla on nyt pituutta karvan verran alle 50 minuuttia ja siinä on tällaiseen julkaisuun aavistus liikaa.
Leonen paluu metallin pariin pitkän poissaolon jälkeen on ollut mieluinen, sillä kumpikin uusimmista Chastain-albumeista ovat esitelleet täysin saman, energisen vokalistin kuin vanhempikin materiaali. ”II” ei tee poikkeusta tähän, vaan liekki tuntuu palavan kirkkaasti ja Catherine Leone on edelleen iskussa.
Miika Manninen
1. Juggernaut
2. The Outsider
3. Lost At Midnite
4. Black Smoke
5. The One
6. Annabelle
7. Hidden In The Dark
8. Sleep Deep
9. Let Me Kneel
10. American Woman
11. Give Me Reason
https://www.youtube.com/watch?v=y5HbAWfllfg
