Tampereeltatuleva Event Relentlessjulkaisi uuden singlen “The Last Chance”17.1.2025. Kappaletta on ollut mukana työstämässä Max Morton, joka on tullut tunnetuksi mm. Jinjerin tuottajana.
Event Relentless yhtyeen laulaja-kitaristi Juho Raitakommentoi uutta singleä: ”Jos joku kysyisi mistä ER:ssä on kyse, niin soittaisin tämän biisin. Biisissä tulee hyvin esille bändin pääelementit: raskaat riffit, melodiset koukut ja isot kertosäkeet. Suoraviivaista ja rehtiä metallia, johon on sekaan ripoteltu kitara- ja rumpuosastolle myös vähän pientä kikkailua niin että homma pysyy mielenkiintoisena.”
Kansitaide: Joonas Lantta
Yhtye julkaisi kappaleesta myös musiikkivideon, joka kuvattiin Tampereen Hiedanrannassa kulttuurikaupunginosassa loppuvuodesta 2024.
Basisti Henri Soisaloavaa musiikkivideon taustaa: ”Mietittiin, että mikä olisi oiva sijainti kuvata video biisille, niin paikaksi valikoitui muutamasta vaihtoehdosta Hiedanrannan miljöö. Alue vaikutti olevan sopivan urbaani ja sieltä löytyi sellaista sopivaa rosoa, mikä sopii hyvin meidän meininkiin. Kyseisessä rakennuksessa missä video kuvattiin, oli kuvaushetkellä remontti menossa, eli hommahan meni siten että kun jätkät paiskoo metallia menemään täysillä kajareista, niin samaan aikaan rakennustyöntekijät tekivät duunia kameran takana.”
“Biisi oli jo viime vuoden jenkkirundilla soitossa ja se tuntui saavan livenäkin hyvän vastaanoton.” kitaristi Lauri Lehtomäki jatkaa.
Jyväskyläläisen progerocktrion Pujus of Jukran kauan odotettu debyyttialbumi Tree Wishes julkaistaan tänään 17. tammikuuta 2025.
Albumi on tulosta vuosien työstä, jossa jokainen yhtyeen jäsen on jättänyt oman kädenjälkensä. Lopputulos kuulostaa hieman raskaammalta, monimutkaisemmalta ja enemmän Pujuilta kuin mitä yhtyeen esikois-EP:llä. Kappaleet saavat lopullisen muodon jamittelun ja tiukan yhteissoiton tuloksena.
”Levyä on hankala genrettää, kun biisit ovat keskenään niin erilaisia. Levyllä on funkahtavia grooveja, improttua sooloilua sekä doomin pärinää. Kaiken taustalla mukava määrä sekoilua ja progeilua. Se on osa meidän tyyliä. Tykkään kirjoittaa erilaisia kappaleita ja se näkyy tässä kokonaisuudessa”, kertoo kitaristi-laulaja Tuomas Riekkinen.
Levyltä on aikaisemmin julkaistu sinkut ”Close Enough” sekä ”Out of Time”. Ensin mainitusta julkaistiin myös yhtyeen historian ensimmäinen musiikkivideo.
Tree Wishes nauhotettiin Lievestuoreen Tonehaven studiolla ja miksausesta vastasi Tom Brooke. Masteroinnin hoiti Janne Hakanen.
Pari vuotta sitten esikoisalbuminsa Bitter Soul julkaissut lahtelainen hard rock -yhtye Highway Queen on näin uuden vuoden alkajaisiksi pieniin päin. Tänään ilmestynyt EP-muotoinen jälkikasvu sai kasteessa nimen Extendead Play ja sen julkaisijana on täyspitkän tavoin Rockshots Records. Pienlevyn kappalenelikko käsittelee elämän raadollisuutta niin hyvässä kuin pahassakin, vihaa, himoa, katkeruutta sekä kaipaustakin.
Highway Queen – Lies. Koko EP kuunneltavissa kaikissa yleisimmissä digipalveluissa kuten Spotifyssa.
EXTENDEAD PLAY -BIISILISTA 1. Lies 2. I Will Take You to Hell 3. Come to Me 4. I’m Calling You
Orkesteri keikalla Helsingin Bar Loosessa tammikuun 22. päivä yhdessä Aitheerin ja Taran kanssa.
KOKOONPANO
Virpi Kääriäinen – laulu
Teemu Kääriäinen – kitara
Juha Skog – basso & taustalaulu
Henri Backman – rummut
DISKOGRAFIA
Hungry Heart -single (2020)
I Don’t Need You -single (2020)
Crimson River -single (2020)
The Predator -single (2020)
Hellfire-single (Inverse 2021)
You Better Run -single (Inverse 2021)
Walls Are Burned -single (Inverse 2021)
Bitter Soul (Rockshots 2022)
Extendead Play -EP (Rockshots 2025)
Ensi heinäkuussa Dark River Festivalin perjantain pääesiintyjäksi saapuu kymmenen vuoden tauon jälkeen Suomeen palaava brittiläinen melodisen doom metalin legenda My Dying Bride, joka vastikään kiinnitti Swallow The Sun -vokalisti Mikko Kotamäen tulevan kesän keikoilleen. Tämä on yhtyeen ainut esiintyminen Suomessa ensi kesänä.
Jo julkistettujen Stam1nan, Unleash The Archersin, Rotting Christin, Xandrian, Carach Angrenin Swallow The Sunin, Finntrollin, Amoralin, Wolfheartin, In Mourningin, Kalmahin The Man-Eating Treen ja monen muun huippubändin lisäksi viime vuodet horroksessa viettänyttä Hämeenlinnalaista Pain Confessoria on tovi jos toinenkin odotettu Kotkan suunnalla -kaikkiaan kaksitoista vuotta. Ensi kesän veto on bändin ainokainen ja lavalta lyödään Turmoil -debyyttilevy kannesta kanteen.
Ja lisää bändejä vielä tulossa, sillä yhteensä ensi kesänä tapahtumassa nähdään 29 huippuesiintyjää meiltä ja muualta.
Uusien artistien lisäksi yhden päivän normaali- ja VIPlippujen myynti käynnistyy maanantaina 20.1.2025 klo 10:00.
”Valmistaudu unohtumattomaan metallijuhlaan! Dark River Festival kutsuu jälleen kaikki raskaan musiikin ystävät viettämään lämpimän tunnelman täyteisiä hetkiä Honkalan metsissä. Tule osaksi tiivistä yhteisöämme, nauti huikeista esiintyjistä ja koe unohtumaton festarikokemus yhdessä muiden metallipäiden kanssa.
Dark River Festival ei ole vain festari, se on kokemus. Honkalan metsät tarjoavat ainutlaatuisen kehyksen raskaalle musiikille. Tule kokemaan lämmin tunnelma, idyllinen luonto ja tietenkin huikeat esiiintyjät!”
DARK RIVER FESTIVAL 2025 (tähän mennessä):
Varmistaaksemme kodikkaan ja intiimin tunnelman, on tapahtumaan myynnissä rajattu määrä pääsylippuja. Älä siis nuku onnesi ohi. Lopullinen esiintyjälista tulee olemaan erinomainen!
Vuonna 1985 Bostonissa perustettu Extreme iski kultasuoneen 1990 ilmestyneellä kakkoslevyllään “Extreme II : Pornograffitti”, joka hittisinkkujensa “More Than Words” sekä “Hole Hearted” voimalla myi pelkästään USA:ssa tuplaplatinaan oikeuttavat yli kaksi miljoonaa kappaletta.
Virtuoosimaisen kitaristin Nuno Bettencourtin johtama yhtye sekoitti musiikissaan 1980-luvun tukkaheviä funkiin ja klassiseen rokkiin, jonka voimin noustiin hetkeksi rock-maailman eturiviin, ollen mm. yksi lämmittelybändeistä Freddie Mercuryn muistokonsertissa vuonna 1992. Kolme muuta olivat Metallica, Def Leppard ja Guns ’n’ Roses, Extremen soittaessa toisena illan avanneen Metallican jälkeen.
Vuonna 1995 tilanne oli toinen. Extremen kolmas levy “III Sides To Every Story” (1992) ei pystynyt uusimaan edeltäjänsä menestystä myyden sinällään vaikuttavat 700 000 kappaletta. Kaiken huipuksi 1990-luvun puoliväliin tultaessa Extremen edustama musiikki oli auttamatta poissa muodista, sillä halusi bändi tai ei, heidät niputettiin tukkaheviksi ja kyseinen tyylisuunta oli auttamatta jäänyt grungen, punkin ja vaihtoehtorockin jalkoihin.
Extreme päätti yrittää uudistua ja tammikuussa 1995 maailma sai kuultavaksi “Waiting For The Punchlinen”, joka tarjosi kuulijoille uudistuneen kokoonpanon. Miltä tämä levy sitten kuulosti? Otetaan julkaisun 30-vuotisjuhlan kunniaksi Amerikan versio kiekosta uudelleen syyniin.
Kitaristi Bettencourtin tuottama albumi käynnistyy “There Is No Godilla”, joka on selkeä irtiotto menneeseen. Soundimaailma on huomattavasti aiempaa rujompi, eikä menneestä muistuta kuin Nunon komea kitarasoolo sekä yhtyeen tavaramerkkinä tunnetut stemmalaulut.
“Cynical” lähestyy kuulijaa selkeästi tunnistettavammalla funk metallillaan, mutta vokalisti Gary Cheronen laulu on rosoisempaa, eikä sinällään tarttuva kappale pääse lentoon näin pelkistetyllä tuotannolla. “Tell Me Something I Don’t Know” on rakennettu basisti Pat Badgerin kuvion ympärille ja bändi osuu tässä lähimmäs maalia vaihtoehtorockin sekä klassisen Extreme-soundin yhdistelmällään. Ehdottomasti yksi levyn parhaista biiseistä.
Singlenä ilmestynyt “Hip Today” on yksi kolmesta raidasta, jolla uusi rumpali Mike Mangini (mm. Dream Theater, Annihilator, Steve Vai) soittaa ja tällä kertaa bändi rokkaa tutun kuuloisesti. Pätevästä sävellyksestä löytyy hieno kitarasoolo ja tarttuva kertosäe, joten se on helppo nostaa kokonaisuudessa parhaaseen kolmannekseen. Mangini soittaa “Hip Todayn” lisäksi “No Respectilla” sekä “Leave Me Alonella”, muut rumpuraidat ovat alkuperäismies Paul Gearyn käsialaa.
“Naked” on kuin Extreme yrittäisi naittaa oman tyylinsä Jane’s Addictionin sekä Red Hot Chili Peppersin kanssa ja ei tämä onnistu. Cheronen vokaalit on puskettu miehen äänialan äärirajoille ja välillä mennään rehellisesti epävireeseen, Nunon kitarointi pelastaa sen mitä on pelastettavissa.
Bettencourtin kitaroinnista ei voi puhua ilman herran akustista sooloa “Midnight Express”. Loistavaa virtuoositeettia tihkuva esitys on säilynyt osana Extremen settiä ja sen yhden kerran live-tilanteessa todistaneena, voin todeta, että kyseinen biisi on huikea. Niin levyllä kuin livenä.
LP:n jälkimmäinen puolisko käynnistyy sarjalla “Leave Me Alone”, “No Respect” sekä “Evilangelist”, jotka edustavat vaihtoehto-Extremea. Ei epäonnistuneita tekeleitä, mutta jonkinlaisia väliinputoajia.
“Shadow Boxing” on tutumman kuuloinen pop-Extreme esitys, johon fanit olivat saaneet tutustua jo aiemmin. Samaa voidaan sanoa balladista “Unconditionally”. Nämä ovat nyökkäyksiä bändin historialle, tosin biisit kärsivät liian pelkistetystä tuotannosta. Päätöksenä saadaan kuultavaksi vielä nimikappale “Waiting For The Punchline”, joka on kuin grunge-aikaa alleviivatakseen raskas dropped-D-vireessä oleva riffikone, joka ei tästä huolimatta nouse lentoon.
“Waiting For The Punchline” on levynä kaksijakoinen tapaus. Extreme halusi uudistua ja rohkeasti teki sen. Osa biiseistä toimii hyvin, osa ei. Suurin ongelma on se, että yhtye kuulostaa siltä, kuin ei oikein tietäisi mitä pitää tehdä. Lisäksi materiaali olisi ansainnut huomattavasti tuotetumman kuuloisen soundimaailman, nyt albumista tulee välillä mieleen demo.
Kaupallisessa mielessä levy jatkoi alamäkeä, nousten USA:n listoilla korkeimmillaan sijalle 40 ja kun Extreme sai kiertueensa päätökseen seuraavana vuonna, ilmoitti Nuno Bettencourt jättävänsä yhtyeen ja keskittyvänsä soolouraan.
Vokalisti Cherone liittyi vuonna 1997 Van Haleniin riveistä poistuneen Sammy Hagarin paikkaajaksi ja työsti yhtyeen kanssa heikosti menestyneen albumin “III” (1998). Extremen ura ei loppunut tähän, vaan bändi kasasi rivinsä uudelleen 2004. Uutta musiikkia on saatu vain kahden pitkäsoiton “Saudades De Rock” (2008) ja “Six” (2023) muodossa, mutta keikkarintamalla on oltu tasaisin väliajoin aktiivista.
6+/10
Ilkka Järvenpää
1. There Is No God
2. Cynical
3. Tell Me Something I Don’t Know
4. Hip Today
5. Naked
6. Midnight Express
7. Leave Me Alone
8. No Respect
9. Evilangelist
10. Shadow Boxing
11. Unconditionally
12. Waiting For The Punchline
Ukrainalainen post-black metal -yhtye White Ward esiintyy Helsingissä 4.5.2025 On the Rocksissa.
Heidät tunnetaan omaperäisestä tyylistään, jossa perinteisen black metalin intensiteetti yhdistyy post-rockin tunnelmallisiin ja elokuvallisiin elementteihin sekä jazz-musiikin vaikutteisiin, erityisesti saksofonin käyttöön. Tämä lähestymistapa luo heidän musiikkiinsa syvyyttä ja omaleimaisuutta.
White Ward yhtyettä on kiitelty heidän energisestä live-esiintymisestään ja heidän on ollut tarkoitus esiintyä Suomessa, mutta edelliset keikat ovat jouduttu perumaan Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan aiheuttaman sodan vuoksi.
Pestilent Scars on viisipäinen melodista death metallia soittava bändi Oulusta. Bändin keskeisiin musiikillisiin teemoihin kuuluu tarttuvat melodiset kappaleet, raaka tunne, napakat keikat ja yleisesti vanhan liiton meininki. Bändin jäsenet ovat kaikki 18-19-vuotiaita.
Pestilent Scars – Meadows of Misfortune (Albumi 2025) Biisilista: 01. Into The Meadows 02. Internal Torment 03. Golden Maiden 04. Deceitful Phoenix 05. Unreality 06. A Reaching Hand 07. Democide 08. All On My Own 09. In Search Of Reason 10. False Messiah Albumin kansi: Topi Ilmola
Bändin debyyttialbumi Meadows of Misfortune julkaistiin 17.1.2025 Inverse Recordsin kautta digitaalisena sekä cd-muodossa.
Bändi kommentoi: ”Tässä se nyt on. Olemme odottaneet tätä päivää kuin kuuta nousevaa ja olemme enemmän kuin iloisia että pääsette vihdoin kuulemaan meidän työmme hedelmät.
Kyse on siis odotetusta debyyttialbumistamme, joka kantaa nimeä ’Meadows Of Misfortune’
Levy on viiden nuoren miehen raakojen tunteiden tulos, joka on kiteytetty rivoon musikaaliseen muotoon, joka näyttää pohjoista melankoliaa, raivoa ja kyynisyyttä nopeiden riffien, kovan tykityksen ja raakojen huutojen kautta
Toivomme kaiken kaikkiaan että nautitte levystä ja löydätte jotain samaistuttavaa!”
Pestilent Scars on nähnyt päivänvalon talvella 2022/2023. Bändi on melkein koko olemassaolonsa ajan koostunut samoista henkilöistä ja niin ollen vakiinnuttanut kokoonpanonsa. Pestilent Scars julkaisi ensimmäisen singlensä ”Deceitful Phoenix” kesällä 2023, joka osoittautui menestykseksi. Deceitful Phoenixia seurasi samana vuonna single ”All On My Own”. Bändi on vuosien 2023 ja 2024 aikana soittanut muutamia livejä, jotka ovat olleet energisiä ja kattavia.
Viimeisimpänä bändi on esittänyt albumiaan ”Meadows Of Misfortune” livenä. Albumi julkaistiin alkuvuodesta 2025 Inverse Recordsin kautta.
Kokoonpano:
Pasi Matinolli – Laulu
Elias Vierimaa – Kitara
Artturi Kauppi – Rummut
Sampo Jylhä – Basso
Topi Ilmola – Kitara
Astu maailmaan, jossa melodinen metalli kohtaa syvälle ihmismielen syvyyksiin sukeltavan värikkään tarinankerronnan. Kymmenen vuotta sitten perustettu Shereign julkaisee helmikuun lopussa Black Halo -nimisen seuraajan kaksi vuotta sitten ilmestyneelle Ghost Diaries -esikoiselleen. Tulevalla albumillaan yhtye kutsuu kuulijat kosmiselle pakomatkalle, jonka aikana kohdataan pahuuden eri muotoja, vaivutaan syvenevään epätoivoon kunnes lopussa kuitenkin löydetään toivoa kaiken synkkyyden keskeltä. Teemalevyn tarinan ydin onkin antaa viesti vastarinnasta, joka pohjautuu ihmiskunnan luontaiseen sitkeyteen ja kestävyyteen. Ihmisten elämänhalu on voimakas, vaikka joutuisimmekin kuinka käymään sisäisiä taisteluja ympärillämme olevan pimeyden voittamiseksi.
Nyt tulevalta täyspitkältä on julkaistu ensimmäisenä videoksikin tehtynä singlenä sen avaus- ja nimikappale Black Halo, joka esittelee tarinan pääpahiksen Pimeyden Valtiattaren. Tämä salaperäinen ja voimakas olento pakenee toisesta universumista saapuen keskuuteemme Maahan. Hänen läsnäolonsa alkaa vääristämään ihmisten psyykettä levittäen masennuksen, ahdistuksen ja epätoivon aaltoja, jotka alkavat tuhoamaan maailmaamme.
KOKOONPANO
Sara Strömmer – laulu
Joonas Pulkkinen – kitara
Timo Pönni – kitara
Jani Rissanen – basso
Jope Salminen – rummut
DISKOGRAFIA
Ghost Diaries (2023)
Black Halo (2025)
AOR-kansan uljain lentoyhtiö The Night Flight Orchestra julkaisee 31. tammikuuta Give Us The Moon -studioalbuminsa, ja tänään ruotsalaisorkesteri vie kuulijat albumin nimibiisin tunnelmiin. Lyriikkavideon höystämänä julkaistava biisi on taattua TNFO-yhteislaululaatua.
”Give Us The Moon -biisi on paitsi levyn nimiraita, myös tähti, joka liukuu läpi tanssilattian kohti yötä. Kappale pureutuu ihmisen tarpeisiin ja kaipaukseen olla jossain muualla – unohtamatta ajatusta sitä, että jotain suurempaa, palkitsevampaa ja mysteeristä on jossain tuolla kaukana”, bändi muotoilee.
Orkesteri suuntaa itse albumin julkaisuun tyytyväisin mielin:
”Emme ole koskaan ennen tehneet kovemmin töitä albumin parissa, ja mikä matka se onkaan ollut! Meistä tuntuu, että tälle albumille on puristettu kaikki mitä meistä lähtee, emmekä olisi voineet tehdä sitä paremmin. Levyyn on taltioitunut tunteiden ja elokuvamaisten maisemien räjähtävä tunnelma, jossa sinkaistaan avaruuteen ja laskeudutaan takaisin kodin suojiin. Se on paratiisi ja mahtava pakopaikka samassa paketissa.”
Grammis-ehdokkuuksia urallaan kahminut bändi suuntaa levyn julkaisun myötä kattavalle kiertueelle, joka alkaa jo albumin aattona Hollannista.
Rohkeasti eri tyylilajeja sekoittavan albumin soundien teemat mukailevat monessa biisissä 1980-lukua. Levyn on tuottanut yhdessä yhtyeen kanssa Sebastian Forslund, joka myös vastaa albumin miksauksesta. Masteroinnin loihti The Panic Room Studiosin Plec Johansson.
Give Us The Moon -albumin kappalelistaus:
1. Final Call (Intro)
2. Stratus
3. Shooting Velvet
4. Like The Beating Of A Heart
5. Melbourne, May I?
6. Miraculous
7. Paloma
8. Cosmic Tide
9. Give Us The Moon
10. A Paris Point Of View
11. Runaways
12. Way To Spend The Night
13. Stewardess, Empress, Hot Mess (And The Captain Of Pain)
The Night Flight Orchestra on:
Björn Strid – Vocals
Sharlee D’Angelo – Bass
Jonas Källsbäck – Drums
Sebastian Forslund – Guitar, Percussions
John Lönnmyr – Keys
Rasmus Ehrnborn – Guitar
Anna Brygard – Backing Vocals
Åsa Lundman – Backing Vocals
Suomen ainoa toilet slam -yhtye Putrid Defecation julkaisi ”Tales from the Toilet” -debyyttialbuminsa 17.1.2025.
Alunperin yhden miehen projektina vuonna 2019 perustettu yhtye on vuosien varrella kasvanut täyteen kokoonpanoon ja albumi on ensimmäinen isompi julkaisu kyseisellä miehistöllä. Albumista kuultiin jo esimakua loppuvuodesta 2024 ”Airborne Backdoor Evacuation” -singlen muodossa, ja albumi jatkaa samaa brutaalia linjaa.
Lähtökohtaisesti on aina kiinnostavaa, kun joku legendaarinen pitkän uran tehnyt persoonallisen äänen omaava laulaja käy käsiksi muiden artistien tuotantoon. Hienoja esimerkkejä tästä ovat mm....
