Death metallin ruotsalainen aalto pyyhki rantakarikkoja ensimmäistä kertaa reilut 30 vuotta sitten. Laadukkaita suorittajia oli useita, mutta Entombed sekä Dismember muodostivat eturintaman ja kolmantena rivistössä seisoi Unleashed.
Jo Entombedin esiasteessa Nihilistissä vaikuttanut basisti/vokalisti Johnny Hedlund johti korinallaan joukkoja taisteluun. Bändi levytti kaksi demoa ja sai lopulta sopimuksen saksalaisen Century Median kanssa. Debyyttilevy ”Where No Life Dwells” ilmestyi loppukeväästä 1991.
Unleashed perusti materiaalinsa esi-isiensä viikinkulttuuriin, vaikka tällä levyllä liikuttiin vielä osittain geneerisemmissä kuolon teemoissa. Musiikki oli samanaikaisesti raskasta, nopeaa, intensiivistä ja huokui pahuutta. Waldemar Sorychtan Saksassa tuottama albumi on soundeiltaan erinomainen ja poikkeaa Tukholmassa oman tavaramerkkinsä muodostaneesta Sunlight studioista riittävästi tuodakseen persoonallisen otteen Unleashedin sovituksiin. Miksaus painottaa Fredrik Lindgrenin sekä Tomas Olssonin kitaroita viisaasti. Kitaravallit vyöryvät klassisen death metalin henkeen, josta 1990-luvulla yliannostuksen saaneet voivat kolme vuosikymmentä myöhemmin kaivaa uudenlaista inspiraatiota.
Hedlundin laulu on alusta alkaen ollut ensikuulemalla suoraviivaista, mutta kuolometallin mittakaavassa melodista ja moni-ilmeistä. Riffit jyräävät vahvasti, mutta taustalla oleviin sovituksiin on selvästi kiinnitetty huomiota. Bändi soittaa tehokkaasti yhteen ja ensikuuntelulla samankaltaiset kappaleet avautuvat kuuntelukerroilla monpuolisempaan ilmaisuun hitaasti sekä hienovaraisesti.
Akustisen nimikappale johdattaa kannen kuvaamaan helvettiin, jossa hahmo vaeltaa elottomilla jäätiköillä. ”Before The Creation Of Time” sisältää yllättävän monipolvisen sovituksen ja on edelleen yksi bändin historian parhaista esityksistä. Ensimmäinen huomion kiinnittävä kitarasoolo kuullaan vasta tätä seuraavassa kappaleessa ”For They Shall Be Slain”. Tempo on ajoittain tiivis ja blastbeatia sekä tremolo-osuuksia käytetään konservatiivisesti, pääpaino on riffeissä ja painostavassa hitaammassa tunnelmoinnissa.
Kuten aikakauden, länsinaapurin ja genren parhaat levyt, Tiamatin ”The Astral Sleep”, Graven ”Into The Grave”, Entombedin ”Left Hand Path” ja Dismemberin ”Like An Everflowing Stream”, jotka poikkeavat kaikki toisistaan, yhdistää Unleashedin ”Where No Life Dwellsiä” vahva omintakeinen tunnelma, joka pitää otteessaan. Kolmesta pioneeriyhtyeestä Unleashed kulki materiaaliltaan lähimpänä thrashia ja paljolti tämän vuoksi tuotanto ja sovitukset on laitettu tukijaksi korkealla säilyvälle energitasolle, josst levyn loppua kohden ei tingitä lainkaan.
Lopussa kaikki elämä päättyy kysymykseen ”where is the promised light?”. Axel Hermannin kansitaide on asemoitunut genren ikivihreiden joukkoon ja tuntuu antavan vastauksen kysykseen elämästä ja valosta.
Usean aikakauden yhtyeen debyytti on jäänyt merkkiteokseksi, johon koko ryhmän tuotantoa edelleen verrataan. Unleashedin tapauksessa voidaan perustellusti väittää, että yhtye ylsi parhaimpaansa vasta ”Where No Life Dwellsiä” seuranneille levyillä ”Shadows In The Deep” sekä ”Across The Open Sea”, joilla bändin viikinkimytologia löysi lopullisen elementtinsä.
Näiden myötä Unleashed jäi kieltämättä jossain määrin soundinsa vangiksi ja 1990-luvun loppua kohden levyt alkoivat toistaa itseään kunnes ”Odalheim” sekä ”As Yggdrasil Trembles” -albumeille löydettiin uusi raskaampi inspiraatio vuosikymmen sitten. Bändi jatkaa edelleen julistaen pimeyttään ja on niitä harvoja, joiden kokoonpano on säilynyt toista kitaristia lukuun ottamatta muuttumattomana yli 30 vuoden uran ajan. Luvattu valo sen sijaan sammui jo 1980-luvulle.
8+/10
Ville Krannila
1.Where No Life Dwells
2.Dead Forever
3.Before The Creation Of Time
4.For Thy Shall Be Slain
5.If They Had Eyes
6.The Dark One
7.Into Glory Ride
8.And The Laughter Has Died
9.Unleashed
10.Violent Ecstasy
11.Where Life Ends
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}