[three_fourth]Tuska Festivaliin ensi kesänä saapuva Norjalainen black metal-yhtye Tsjuder on luottanut perustamisestaan lähtien mahdollisimman raakaan ja peruselementteihin nojaavaan black metalliin. Vuonna 1993 kasattu yhtye on takonut ennen tänä vuonna ilmestynyttä ”Antilivia” neljä albumia. Jos yhtyeen edelliset levyt ovat sinulle tuttuja niin uusi levy ei sitten yllätä millään osa-alueilla. Tässä tapauksessa Tsjuderin faneille asia on varmasti enemmän kuin hyväksyttävää.

Jos taas Tsjuder on sinulle vieras yhtye, niin musiikillisesti vertauskuvia voisi rakentaa norjalaisista konkareista kuten 1349:n hallitusta kaahauksesta kuin Taaken raakuudesta ja rockaavuudesta. Tsjuder ei nopeudestaan huolimatta sorru yltiöpäiseen sekoiluun vaan riffit ovat omalla tavallaan hyvin tarttuvia, vaikka teknillisesti suhteellisen yksinkertaisia. Biisirakenteet ovat kuin viikinkimiekalla paloihin hakattuja ja ehkä aavistuksen hajanaisia kokonaisuuksia. Riffit vaihtuvat lennosta toiseen ja välillä heitetään mustaa thrashia sekaan. Oikeastaan nämä thrash-tyyliset revitykset ovatkin levyn parasta antia jotka antavat levyn muuten synkkään ilmeeseen ripauksen likaista viemärin tuoksua.

Yhtyeenä paholaiskolmikko vetää äärimmäisen tiukasti yhtyeen. Vaikka teknisyydellä ei ratsastetakaan niin soitannollisesti Tsjuder osaa vetää oikeista naruista. Rumpali AntiChristian paukuttaa henkestä edestä tukien kitaristi Draugluin viiltävää ja terävää riffittelyä. Bändi osaa kumminkin hiljentää tahtia sopivilla hetkillä antaen kuuntelijan ottaa happea, kunnes vedetään taas täysillä niin kauan kunnes tajunnassa alkaa hämärtyä. Tästä hyvä esimerkki on kappale ”Demonic Supremacy”, joka biisinä edustaa muutenkin levyn kärkeä päälle 6 minuutin mitallaan.

Niin hyvässä kuin pahassakin suhteellisen yksinkertainen ja itseään toistava paukutus ei jaksa kannattella koko albumin ajan. Loppupuolen pitkähköt kappaleet saavat käden hakemaan stop-nappia, vaikka laulaja Nag rääkyykin vakuuttavasti pysymään yhtyeen parissa kunnes nimibiisi ”Antilivin” hienot melodiat saattavat kuuntelijan ikuiseen lepoon. Tuotannollisesti jälki on tasaisen vahvaa ja kylmä sekä raaka tunnelma välittyy hyvin kuuntelijan tärykalvoille. Mikään mestariteos Antiliv ei ole, mutta hyvä täsmäiskulevy tilanteisiin, kun halutaan vähän revitellä mustan liekin alla.

8-/10

Juha Karvonen
https://www.youtube.com/watch?v=itYwlDNQL2g
[/three_fourth]
[one_fourth_last]

01. Kaos
02. Krater
03. Norge
04. Djevelens Mesterverk
05. Demonic Supremacy
06. Slumber with the Worm
07. Ved Ferdens Ende
08. Antiliv[/one_fourth_last]