[three_fourth]Toisella levyllään amerikkalais-suomalainen Tornado yhdistää omien sanojensa mukaan thrashia glamiin ja punkkiin. Omaperäinen yhdistelmä herättääkin heti mielenkiinnon tarkistaa yhtyeen tyyli tarkemmin. Debyyttijulkaisu ”Amsterdamn, Hellsinki” ilmestyi vuonna 2011, joten aikaa uutukaisen tekoon on otettu. Kannessa komeilee Obama USA:n lipun kanssa, levyn nimen tällä tavoin kirjaimellinen alleviivaaminen jää ehkä itselleni hiukan hämäräksi, mutta musiikkihan ratkaisee joten kiekko lautaselle ja katsotaan mistä on kysymys.
Viisikon ulosanti on todellakin vanhan kansan thrash metallia nopeana ja suhteellisen raskaana, ajoittaisia punk- ja sleaze-sivuraiteita hyödyntäen. Exodus ja Dark Angel voisivat käydä mittapuina, mutta varsinkin saatteessa mainittu Anthrax tulee mieleen jo pelkästään biisien nimiä katsomalla. Levyä kuunnellessa mielleyhtymät ”State Of Euphoria”-aikakauteen ovat välittömät ja vahvat, huokuen paitsi musiikista, myös itsevarmasti etualan ottavan laulaja Superstar Joey Severancen Joey Belladonna-vaikutteisesta tulkinnasta.
Vaihteluakin sekaan mahtuu. Kitarapuolella tarjoillaan ajoittain raskaampia jopa Slayerin suuntaan vieviä koukkuja, joita mielellään kuulisi enemmänkin. Albumin mielenkiintoisimmat hetket kuullaankin juuri niissä kohdissa, joissa Tornado ei yritä kuulostaa Anthraxilta. Nimittäin niin hyvä kuin Anthrax onkin, sellaisia bändejä maailmaan mahtuu tasan yksi. Onneksi Tornadolla ote on selvästi raskaampi, mikä nostaa heti kiinnostavuuskerrointa omissa kirjoissani.
Näistä erilaista suuntaa ottavista kappaleista esiin nousee ”T-Minus 10” jossa bändi paiskaa kehiin yksinkertaisen, mutta todella tehokkaan heavyriffin. Heti perään kuultava ”David And Goliath” saa sekin nyrkin nousemaan tiukalla alkurytmillään ja paikoitellen keskitempoisella otteellaan. Näiden jälkeen ässä vedetään hihasta kun ”Under The Crimson Moon” biisissä Tornadon nopeus ja tekninen osaaminen yhdessä purevan soundimaailman kanssa yhdistyvät parhaalla mahdollisella tavalla. Tempo kulkee läpi levyn melko tiiviinä, ja tämä syö hieman voimaa kokonaisuudelta. Muutama suvantohetki kappaleiden sisällä varmasti antaisi Tornadolle uusia mahdollisuuksia hyödyntää sävellyksiään paremmin.
37 minuuttia kestävä hetki levyn parissa on ohi nopeasti. Kappaleita kuuntelee kohtalaisen positiivisissa tunnelmissa ja tuotantokin on kohdillaan erityisesti basson kolistessa mukavasti pinnassa. Periaatteessa levy on rakennuspalikoiltaan erinomainen, mutta jonkin verran loppua kohden itseään toistava biisikaava alkaa väkisin puuduttamaan. Toivon mukaan seuraavalla levyllä raskaampia ja keskitempoisia hetkiä on entistä enemmän, sillä niiden kautta Tornadolla on todella potentiaalia tavoitella tämän genren parasta A-ryhmää.
8/ 10
Ville Krannila
[/three_fourth] [one_fourth_last]
1. Black President
2. I, Individual
3. Flesh Crawling Nightmare
4. 911 First Responder (FDNY)
5. T – Minus 10
6. David And Goliath
7. World Pieces
8. Under The Crimson Moon
9. Stop The Madness (Part I and II)
10. Ghetto Wasteland[/one_fourth_last]
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
){kind=link}