Kotimaisen Time Primerin debyyttilevyn musiikin luokittelu osoittautuu heti kärkeen hankalaksi. Jonkinlainen melodisen metallin ja progressiivisen rockin fuusio antaa suuntaviivaa, mutta ei ole koko totuus. Yhtä lailla modernin metallin suuret nimet kuten Korn, Opeth sekä Disturbed vilahtelevat mukana. Toisaalta tämän viitekehyksen hakeminen osoittaa kuinka turhaa koko luokittelu ajoittain on.
Jo muutaman vuoden takaisella ”Obstinate”-EP:llään vakuuttaneen kokoonpanon uusi levy ”Artefact” on ollut kolme vuotta valmistelussa ja hiomisen kuulee jokaisesta nuotista. Yhtye kertoo tähtäävänsä suurille areenoille, eikä ”Artefactin” perusteella tavoite ole kohtuuton. Bändi soittaa erinomaisesti yhtyeen ja sovitukset ovat moni-ilmeisiä. Tuotanto on kohdallaan ja Jens Bogrenin masterointi takaa lopputuloksen laadukkuuden.
Musiikki ei aukea erityisen helposti ja vaatinee useita kuuntelukertoja. Ajoittain tuntuu kuin olisi tottunut Dream Theaterin tai Rushin melodiakulkuja lähentelevään tunnelmointiin, kunnes kitaristi Janne Korpela lyö tiskiin soolon, jossa tavoitellaan Steve Vain ja Joe Satrianin kaltaisten virtuoosien henkeä. Harvakseltaan kuultavat murinat tuovat edelleen soundiin sävykkyyttä, mutta puhtaat laulut edustavat yhtyeen parasta osa-aluetta. Miika Puurusen loistava kansi on nostettava esiin, taide kuvaa musiikin moni-ilmeisyyttä osuvasti.
1990-luvulla ja 2000-luvun alussa tällaisella materiaalilla olisi oltu veitsenterävän ajankohtaisia, vuonna 2023 on enemmän kysymysmerkkejä. Nykyajan kaikki-helposti-heti-sukupolvi ei ”Artefactista” välttämättä innostu, mutta taidosta, päämäärähakuisuudesta tai fokuksesta menestys ei missään nimessä jää kiinni.
8/10
Ville Krannila
1.The Stand
2.Kill The Boy!
3.Red Letter Day
4.Riddle Me This
5.What If
6.Belligerence
7.We Adhere
8.Born Of Shades
9.The Harbringer
10.Aligning Hearts
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.