[three_fourth]Mielenkiintoisuusarvoltaan harva julkaisu nousee yhtä korkealle kuin kitaristilegenda Ritchie Blackmoren elämästä ja urasta tehty dokumentti. Deep Purplen ja Rainbown historian kaikki tuntevat, mutta vain harvoin kertojana on ollut Blackmore, joka kaiken lisäksi viimeisten 20 vuoden aikana on ollut hyvin pidättyväinen keskustelemaan muusta kuin nykyisestä päätyöstään eli Blackmore’s Night-projektista.
Mielikuvituksettomasti nimetty ja viime vuoden lopulla julkaistu ”The Ritchie Blackmore Story” sujautetaan siis DVD-soittimeen innolla. Luvassa on puolentoista tunnin dokumentti höystettynä useilla lyhyillä bonushaastatteluilla. Lisäksi mukana tulee livealbumi ”Live In Tokyo” sekä DVD-tallenteena, että tupla-CD:nä. Koko komeus on pakattu hienoon kahvipöytäkirjaan, jossa mukana runsaasti omiin silmiini ennen näkemättömiä valokuvia sekä taustatekstit dokumentille ja Tokion konsertille. Jostain syystä vuodet Deep Purplen kanssa 1980-luvulta 1990-luvun puoliväliin ohitetaan kuvituksen osalta kokonaan yhtä bändipromoa lukuun ottamatta.
Dokumentissa Blackmore kertoo baaritiskin takana olut edessään ja toisaalla kitara sylissään yhdessä vaimonsa Candice Nightin kanssa elämäntarinaansa. Mies vaikuttaa rennolta ja näyttää nauttivan useassa kohtaa vanhojen muistojen läpikäymisestä. Välissä nähdään sopivasti livemateriaalia ja kuvia eri vuosikymmeniltä. Ääneen pääsevät myös levy-yhtiön edustajat, kollegat sekä englantilaiset veteraanikriitikot, jotka tarjoilevat tuttuja anekdootteja siitä, miksi Ritchie toimii kuten toimii. Jostain syystä joka paikan ärsyttäjät Lars Ulrich ja Gene Simmons on päästetty ääneen tässäkin yhteydessä, onneksi armeliaasti vain muutaman lauseen verran. Ian Gillania ei kuulla lainkaan, ja muunkin MKII-jäsenistön harvat mietteet on otettu suoraan useita vuosia sitten ilmestyneestä ”Machine Head”-albumidokumentista. Välit vaikuttavat olevan edelleen tulehtuneet. Sen sijaan muut Blackmoren kanssa työskennelleet ja elossa olevat vokalistit David Coverdale, Glenn Hughes, Graham Bonnet ja Joe Lynn Turner saavat aukaista sanallisen arkkunsa ja tuovat hyvän lisäyksen ohjelmaan.
Tarinat ovat kieltämättä hyvin mielenkiintoisia ja uuttakin informaatiota tulee. Blackmoren yli 50 vuotta kestäneelle uralle puolitoistatuntinen jää väistämättä liian lyhyeksi ajaksi ja useat levyt ja tapahtumat kiidetään läpi melkoisella vauhdilla. Deep Purplen 1970-luvun alun merkkipaalut saavat ymmärrettävästi eniten tilaa ja sen jälkeen vauhti tuntuu vain tasaisesti kiihtyvän. Blackmore ei anna kovinkaan syvää kuvausta levyistä ja niiden musiikista varsinkaan viimeisiltä vuosikymmeniltä. ”Perfect Strangers” on levynä ”hyvä” ja The House Of Blue Light ”katastrofi”. Seuranneesta ”Slaves & Masters” – albumista ei varsinaisessa dokumentissa Blackmorelta irtoa enää lainkaan lausuntoa. Bonusmateriaalia on jonkin verran tarjolla YouTubessa, joten sieltä voi kaivella lisää faktoja. Arkkivihollisensa Gillanin kanssa käydystä sodasta saadaan sentään muutama herkullinen kommentti ja erityisesti hymyilytti kertomus spagettilautasen upottamisesta Ianin kasvoihin. Bonuksena kuullaan vielä hauska tarina Joe Lynn Turnerin auton peruutuksesta ojaan jalkapallokentän vierellä. Ritchien rakkautta keskiaikaiseen musiikkiin käydään luonnollisesti läpi loppuvaiheessa, mutta käsillä olevasta Rainbow-paluusta ei tule minkäänlaista mainintaa.
Maaliskuussa 1984 legendaarisessa Budokan-hallissa nauhoitettu ”Live In Tokyo” on aikaisemmin erilaisilta epävirallisilta julkaisuilta hyvin tuttua tavaraa, mutta näkee nyt siis ensimmäistä kertaa virallisesti päivänvalon. Kyseessä oli aikanaan Rainbown viimeinen konsertti ennen Deep Purplen uudelleen kasaamista. Nauhat pölyttyivät Polydor-levymerkin arkistossa vuosikymmeniä, mutta nyt tämä virhe on siis korjattu. Kuva- ja äänenlaatu on niin hyvä kuin näin vanhalta materiaalilta voi odottaa. Materiaali tässä vaiheessa painottui luonnollisesti myöhempien vuosien Rainbow-tuotantoon ja paria lyhyttä jamitteluhetkeä lukuun ottamatta ainoastaan ”Catch The Rainbow” sekä setin päättänyt klassikko ”Smoke On The Water” edustivat vanhempaa aikakautta. Yhtye soittaa mainiosti yhteen ja huolimatta ajoittaisesta kritiikistä tätä kokoonpanoa kohtaan, Rainbow oli hienossa vedossa loppuun asti. Blackmore oli rekrytoinut paikalle täysimiehisen orkesterin tukemaan bändiä ja tällä miehityksellä vedetty ”Difficult To Cure” on mahtavaa kuunneltavaa. Turner laulaa vakuuttavasti, Blackmore soittaa kuin riivattu eikä mistään voisi päätellä kyseessä olevan yhden aikakauden loppu.
Mitä jää käteen tästä julkaisusta? Paketti on komea ja jokaiselle Deep Purple- sekä Rainbow-fanille luonnollisesti pakkohankinta. Livejulkaisu puolustaa paikkaansa ja laadultaan parantaa aiemmista suttuisista bootsiversioista selkeästi. Dokumentin parissa aika sujahtaa nopeasti vaikka aihealue olisi tuttukin, mutta jollain tavalla jäin silti kaipaamaan syvällisempää näkökulmaa erityisesti Blackmoren musiikkiin. Ehkä luvassa on vielä Hobitti-elokuvien tapaan kolmetuntinen special edition, jonka senkin haalisin hyllyyni empimättä.
Ville Krannila
[/three_fourth] [one_fourth_last]
Rainbow Live In Japan
DVD/2CD
Intro
Spotlight Kid
Miss Mistreated
I Surrender
Can’t Happen Here
Catch The Rainbow
Power
Keyboard Solo
Street Of Dreams
Fool For The Night
Difficult To Cure
Guitar Solo
Drum Solo
Blues
Stranded (Inc. Hey Joe)
Death Alley Driver
Fire Dance
Maybe Next Time
All Night Long
Lazy
Since You Been Gone
Smoke On The Water
[/one_fourth_last]