Seinäjoella järjestettävä Vauhtiajot-festari oli kasannut heinäkuuksi paikalle mielenkiintoisen kattauksen artisteja.
Suomen eturivin artistien lisäksi paikalla ol kirjavaksi kutsuttava kattaus ulkomaisia artisteja, kuten Pendulum ja takavuosina poikabändi-Boyzonessa sekä soolourallaan megasuosiota, erityisesti Brittien saarilla saavuttanut Ronan Keating.
Oma vierailuni festarilla osui perjantai-iltaan, jolloin paikalla olivat englantilainen hard rock -yhtye The Darkness sekä amerikkalainen rock-veteraani, basisti/laulaja Suzi Quatro.
Festarimatka oli mallia päiväjunalla Seinäjoelle ja yöjunalla takaisin Ouluun, joten keikkoja paikan päällä tsekkasin vain kaksi. Niistä ensimmäinen oli todellisen Rautaleidin, eli kesäkuussa jo 73 vuotta täyttäneen Suzi Quatron pirteä keikka.
Quatron suosion huippuvuodet osuivat 1970-luvulle ja rehellisyyden nimissä materiaalinsa ei ole minulle kovin tuttua ja tutustuminen naisen uraan on osallani tapahtunut pitkälti Yle Areenasta katsotun dokumentin kautta.
Biiseistä tunnistin ainoastaan keikan avanneen ”The Wild Onen” ja Suzin mahdollisesti suurimman hitin ”Can The Canin”. Toki setissä oli muutama cover-veto, kuten Neil Youngin “Rockin’ In The Free World”, CCR:n “Bad Moon Rising” sekä Chuck Berryn “Sweet Little Rock & Roller”.
Keikka oli omaan makuuni kiva veteraani-artistin show, joka tuntui uppoavan erityisesti vanhempaan kansanosaan yleisöstä.
Quatron jälkeen Vauhtiajojen päälavan valtasi The Darkness, joka rysäytti settinsä komeasti käyntiin bändin 20 vuotta täyttäneen debyyttilevyn ”Permission To Landin” biisikaksikolla ”Growing On Me/”Black Shuck”, jotka maistuivat mainiosti. Bändin parhaiten menestynein albumi oli suuressa osassa illan keikkaa, sillä setin 11 biisistä yli puolet oli ”Permission To Land” -albumin satoa.
Yhtye soitti koko illan hyvällä meiningillä, tosin vokalisti Justin Hawkins ihmetteli suomalaista tapaa, jolla lavan edusta on puolitettu VIP-lippulaisten sekä normilippujen ostajien kanssa. Lavalle päin tämä voi näyttää oudolta, sillä kun toinen puoli täynnä kansaa, oli toisella puolella lavaa reilusti tilaa.
Keikka oli hyvä, tosin rutiininomainen veto. Ehkä perjantaina ei yksinkertaisesti ollut The Darknessin paras päivä. Parhaiten iski vanha materiaali, joista erityisesti bändin suurin hitti ”I Believe In A Thing Called Love” sai yleisön pauloihinsa.
Hieman toki ihmettelen, että The Darkness jätti soittamatta debyyttilevyltään kappaleen ”Friday Night”, nyt kun konsertti sattui osumaan perjantaille. Ehkä tämä olisi ollut liian ilmeinen valinta settiin.
The Darkness settilista:
1. Growing On Me
2. Black Shuck
3. Motorheart
4. One Way Ticket
5. Heart Explodes
6. Solid Gold
7. Love Is Only A Feeling
8. Japanese Prisoner Of Love
9. Get Your Hands Off My Woman
10. I Believe In A Thing Called Love
11. Love On The Rocks With No Ice
Vauhtiajojen loppuiltaan oli vielä jäänyt rankemman rockin ystäville Apocalyptica sekä Blind Channel. Apocalypticaa ehdin katsella parin biisin ajan, mutta Blind Channelia en ehtinyt näkemään lainkaan, sillä suuntasin kohti yöjunaa. Parin biisin perusteella Apocalyptica tuntui olevan hyvässä iskussa.
Kaiken kaikkiaan Seinäjoen Vauhtiajot vaikuttivat näin pikaisen visiitin perusteella olevan miellyttävä festarituttavuus. Kiitokset festarille tästä. Mielenkiinnolla odotan, mitä ensi kesä tuo tullessaan.
Raportti ja kuvat: Ilkka Järvenpää ©Metalliluola
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
