Helmikuun puolivälin lähestyessä talvi pysyttelee Etelä-Suomesta kaukana, eikä The Bay Strikes Back -iltaman aikana The Circus -salin sisälläkään tunnelma päässyt jäähtymään.
Loppuunmyyty keikka kokosi yhteen legendaarisen Bay-alueen 1980-luvun thrash metallin alkuaikojen kuninkaat ja salin täydeltä yleisöä, jonka ikäjakauma tuntui liikkuvan ilahduttavasti bändejä 30 vuotta sitten fanittaneista täysin uuteen sukupolveen.
Lavalle nousivat ne kuuluisan Big Fourin takana majailevat tähdet, joiden suosio ei koskaan yltänyt aivan samalle tasolla, mutta laadultaan parhaimmillaan päihittivät kenen tahansa kärkidivisioonassa. Testament on jo useampaan kertaan tullut livenä todistettua, mutta Exodus ja Death Angel osuivat tutkalle vasta nyt. Yhtyeet ovat uudella materiaalillaan osoittaneet vahvaa tuloskuntoa, joten odotukset illalle olivat vahvat.
Ilta oli vaarassa kuivua kasaan jo alkuunsa, kun kovaan merenkäyntiin ajautunut autolautta oli heitellyt metallimiehiä ympäri kansia ja Testamentin rekkaa ei saatu paikalle lainkaan. Onneksi Exodus ja Death Angel paikkasivat lainaten pääesiintyjälle varusteitaan, joiden avulla vain hiukan aikataulusta myöhässä saatiin ilta vietyä läpi.
Aina tärkeältä merchandise –osastolta lähtivät Testament-paita ja Death Angelin uusin levy mukaan. Exodus ja Death Angel tarjosivat pitkiin aikoihin karmeinta näkemääni paitamuotia, mutta illan avaajan osalta onneksi itse musiikki vakuutti paremmin kuin hyvin.
Death Angel sai bändeistä soundinsa toimimaan parhaiten ja yhtyeen klassisen kokoonpanon muodostanut kolmikko kitaristit Rob Cavestany sekä Ted Aguilar ja vokalisti Mark Osegueda ottivat yleisön haltuun vakuuttavasti. Pitti pyöri The Circus -mittakaavassa hurjasti alusta lähtien ja yhtye tuntui pursuavan energiaa. Toisin kuin Exodus ja poikkeusoloissa Testament, Death Angel ei luottanut ainoastaan vanhaan ja vuoden 1987 ”The Ultra-Violence” –levyyn tarjoten albumilta vain yhden kappaleen ”Voracious Souls” sekä pätkän nimibiisistä.
Parhaiten kansaan tuntuivat uppoavan uudempi materiaali ”The Dream Calls For Bloodin” sekä ”The Mothin” johdolla. Osegueda näytti olevan tyytyväinen saamaansa vastaanottoon ja laulaja esitti illan korkeimmat hypyt rumpukorokkeelta. Kiitokset keikan lopuksi tuntuivat tulevan aidosta paikasta.
Kolmikosta vanhinta kaartia edustava Exodus on käynyt läpi useita kokoonpanomuutoksia. Bändin suosio tuntuu olevan 1980-luvun kunnian päivistä kiitänyt uuteen nousuun. Paljon tämä on jo kolme visiittiä yhtyeessä tehneen vokalisti Steve ”Zetro” Souzan ansiota. Yhtyeen sielu Gary Holt on myös palannut oikealle paikalleen Slayerin päätettyä marraskuussa 2019 viimeisen kiertueensa.
Holt ja Lee Altus tarjosivat hienoa yhteispeliä ja setti sisälsi vajaan tunnin kestollaan ne pakolliset poiminnat jakautuen noin puoliksi 1980-luvun ja Exodusin 2000-luvun uuden tulemisen välillä. Bändin uusimmasta levystä ”Blood In, Blood Out” on vierähtänyt jo kuusi vuotta ja Souza lupaili välispiikissään jälleen julki kauan työn alla ollutta albumia.
Exodus ei ole tähän suuntaan koskaan edustanut aivan pakan terävintä kärkeä ansaitusti klassikon aseman saanutta ”Bonded By Blood” -debyyttiä lukuun ottamatta. Yhtyeen thrash metal on vimmaista, mutta riffeissä ei ole samaa iskuvoimaa kuin Death Angelin sekä Testamentin vastaavissa. Livenä bändi sai tästä huolimatta hyvän nosteen aikaiseksi ja Circus tarjosi keikan kruunuksi vakuuttavan kokoisen wall of deathin.
Tunnelmaa kriitikon korviin ja silmiin latisti Souzan keskinkertainen suoritus, laulaja esitteli ”Deathamphetaminen” liian aikaisin saaden biisin loistavat lyriikat kirjoittaneen Holtin karjumaan ohjeita keulamiehelle. Souza siirtyi ohjelmassa vuorossa olleeseen ”Fabulous Disasteriin” olkapäitään kohotellen. ”Sain tästä rangaistuslaukauksen”, vokalisti naureskeli biisin päätyttyä ja toisti ”Deathamphetaminen” intronsa.
Laulajan epävireinen huuto ei tullut äänivallista läpi riittävän tehokkaasti ja tunnin jälkeen setistä oli jo puhti pois. Pakko on pohtia, olisiko Rob Dukesin pitäminen kokoonpanossa ollut silti viisain ratkaisu. Holtin paluu enteilee hyvää tulevalle levylle, mutta livenä Exodus ei valitettavasti ollut Helsingissä parhaimmillaan.
Testament käveli lavalle puolisen tuntia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä ja Chuck Billy esitteli ensi töikseen taustalakanaksi viritetyn yhtyeen t-paidan, kiittäen samalla Death Angelia sekä Exodusia illan pelastamisesta. ”Meitä eivät aallot pidättele” Chuck karjaisi ja bändi soitti Itämeren kuohuille debyyttilevynsä kappaleen ”Raging Waters”, jota on kuultu kohtalaisen harvoin keikkalavoilla. Myös oma suosikki ”The New Order” ja saman levyn ”The Preacher” saatiin poikkeuksellisesti ilmoille.
Tämä ennakoi monelle hienoa iltaa, varsinkin kun Billy julisti tilanteen vuoksi yhtyeen olevan pakotettu soittamaan vanhaa materiaalia. Lupaus ei todentunut, vaan aiemmin kuultujen kolmen kiertuedebyytin jälkeen setti oli ainoastaan järjestykseltään erilainen ja selkeästi pätkitty. Vanhojen ikivihreiden ohella myös uudempaa musiikkia kuultiin, toki siitä vahvimmasta päästä ”The Brotherhood Of The Snake” –albumin kahden poiminnan muodossa.
Testament julkaisee uuden levyn ”Titans Of Creation” huhtikuussa. Illan setissä soi odotetusti reilu viikko sitten julkaisun saanut ensimmäinen single ”Night Of The Witch”. Vahvasti Mercyful Fatelta sointukuvioita lainaava biisi ei ollut mikään tarjuntaa räjäyttävä avaus, mutta harvoin levyjen ensimmäiset poiminnat näitä ovat. Kitaristi Eric Peterson lauloi kappaleen death metal –henkiset väliosuudet, mikä mielenkiinnolla yleisöstä pantiin merkille.
Keskipisteenä lavaa hallitsi päällikkö Chuck Billy, jonka ääni on vuosien varrella vain vahvistunut ja saanut lisää ulottuvuutta. Ammattilaisena Chuck ei antanut turhautumisen näkyä, mutta kokonaisuudessa jonkinlaisena yrittämisen puutteena takana ollut vaikea laivamatka ja omien soittopelien puuttuminen silti heijastui. Lainakamoilla soittamaan joutunut yhtye ei poikkeuksellisessa tilanteessa ollut valitettavasti omimmillaan. Soundiongelmien myötä esitys jäi viimeksi vuonna 2018 samassa paikassa todistaneeni huomattavasti kovemman setin jalkoihin. Jopa rumpukone Gene Hoglan tuntui oudon varovaiselta soitossaan.
Bändi rullasi päätöskappaleet ”Over The Wall” ja ”Disciples Of The Watch” vain tunnin setin jälkeen ja show oli paketissa ilman encorea. Edellisellä keikalla Steve Souza oli noussut lavalle esittämään Billyn kanssa ”Over The Wallin”, mutta nyt tätäkään ei nähty.
The Bay Strikes Back 2020 ei Helsingissä lunastanut aivan kaikkia lupauksiaan, mutta Death Angelin johdolla ilta oli positiivinen kokemus. Mark Osegueda totesi lavalta painokkaasti bändien tunteneen aina toisensa hyvin, mutta kiertävän ensimmäistä kertaa yhdessä vasta nyt, 35 vuotta uran alun jälkeen. Toivottavasti nämä thrash metal yhteiskiertueet myös jatkuvat, nostalgian ohella tulevaisuuden metallimusiikin kuuntelijat sekä keikoilla käyvät tuntuvat löytäneen nämä veteraaniyhtyeet uudelleen.
Raportti: Ville Krannila
Kuvat: Hannu Juutilainen ©Metalliluola
Metalliluolan uutistoimitus. Tällä hetkellä uutisia ja tiedotteita julkaisevat Ville Krannila, Pete Alander, Mikko Huuhka ja Joni Renko.
