Täydellinen harmonia: Nightwish – ”Yesterwynde”-ennakkokuuntelu @Finnvox 9.8.2024.

Note: The English version can be read here.

Metalliluolan Riku Juutilainen ja Hannu Juutilainen olivat paikalla, kun Nightwishin kymmenes täyspitkä studioalbumi ”Yesterwynde” (2024) soitettiin ensimmäistä kertaa suomalaisille medioille juuri ennen Hellsinki Metal Festivalin alkua.

Viikonloppu oli Nightwishin täyteinen, sillä kuuntelupäivän iltana festivaaleilla ensiesityksensä sai albumin toisen singlen musiikkivideo.

”Yesterwynde” on konseptitrilogian päätösosa, jonka aiempiin osiin kuuluvat ”Endless Forms Most Beautiful” (2015) sekä ”Human. :||: Nature.” (2020). Trilogian julkaiseminen ei kuitenkaan ollut tarkoituksena vielä ennen ”Endless Forms Most Beautifulin” julkaisua. Kun evoluutiosta ja ihmiskunnasta ammentanut albumi näki päivänvalon, Tuomas Holopaiselle jäi nälkää säveltää lisää musiikkia samaa aihetta vielä paljon laajemmin sivuten.

”Yesterwynden” kappaleet ovat sävelletty noin vuodessa tammikuusta 2021 eteenpäin ja koko albumin työstössä kesti siis noin kolme ja puoli vuotta. Mikko Karmilan miksaus vei nelisen kuukautta ja Mika Jussila masteroi albumin peräti seitsemään kertaan.

Kellon lähestyessä sovittua aikaa väki legendaarisen Finnvox-studion uumenissa alkoi lisääntyä. Yhtyeen kuudesta jäsenestä neljä oli paikalla ja lyhyen albumiesittelyn jälkeen he asettuivat kuuntelutilan takariviin.

Albumi tulee olemaan parhaimmillaan alusta loppuun kuunneltuna, mielellään lyriikoiden ja kansitaiteen kera. Ennakkokuuntelussa lyriikoita ja kansitaiteita ei kuitenkaan ollut saatavilla, joten musiikki puhukoon puolestaan. (RJ)

1. Yesterwynde

”Yesterwynde” alkaa vanhan elokuvaprojektorin huminalla. Pian kuulija voi kuvitella olevansa suuressa katedraalissa, jossa vaikuttavan kuuloiset kuorot hallitsevat äänimaisemaa – huikean hieno intro! Kauniiden sävelien myötä siirrytään Floor Jansenin rauhalliseen lauluun. Akustinen kitara on upealla tavalla läsnä. (RJ)

Vanhan filmiprojektorin ratina käynnistää albumin ja tyylikäs akustinen melodia saattelee kuulijat monipuoliselle matkalle. Hienot kuoro-osuudet täydentävät kappaletta loistavasti. (HJ)

2. An Ocean Of Strange Islands

Siirtymä ”Yesterwynde”-introsta kakkosbiisiin on saumaton. Lähes 10-minuuttinen tykittely käynnistyy supernopealla temmolla. Floor feidaa sisään, hullujen orkestraatioiden pauhatessa taustalla. Monipuolinen kertosäe pistää hymyn huulille. Ilahduttavasti Emppu Vuorinen kitaroineen erottuu vahvana ja pian kuullaan sekä kitara- että kosketinsoolo-osuudet. Eikä vain Emppu, vaan kaikki Nightwishin jäsenet erottuvat tässä albumissa selkeästi, soittaen täydellisen harmonisena bändinä.

Kai Hahdon rummuissa ja perkussioissa on enemmän sävyjä kuin koskaan aiemmin. Pian kuullaan ”Scaretalen” mieleen tuovaa Floorin ilkeää naurua. Hurjan yksityiskohtainen kappale sisältää myös rauhallisia kohtia vähän ”The Poet And The Pendulumin” tyyliin, Floorin laulaessa kuin enkeli.

Pian kaikki päästetään taas irti ja jälleen laitetaan suurin vaihde silmään. Ei hitto mitä säveliä! Loppupuolella käsillä on yksi Nightwishin musiikillisen historian raskaimmista osuuksista. Kappale siirtyy helvetillisen runttauksen jälkeen Troy Donockleyn moninaisiin instrumentteihin.

”An Ocean Of Strange Islands” tuntui hyvällä tavalla reilusti yli kymmenminuuttiselta, vaikka todellinen kesto tälle tulevalle fanien suosikille on ”vain” 9:26. Kappale on täydellinen sekoitus Nightwishin pisimpiä ja mahtipontisimpia eepoksia, kuten ”Beauty Of The Beast”, ”Ghost Love Score”, ”The Poet And The Pendulum” sekä ”Song Of Myself”. ”The Greatest Show On Earthiin” en kuitenkaan lähtisi tätä kappaletta vertaamaan. Yleisesti ottaen soundimaailma on raskas ja sävellys on huipussaan. (RJ)

Pitkä ja eeppinen kokonaisuus pysäyttää kuuntelemaan. Monipuolinen ja vaihteleva kappale iskee vahvasti, äänimaailman ollessa huikean täyteläinen. Floorin laulu on upeaa kuultavaa. Kappaleen moniulotteinen rakenne imaisee mukaansa ja lopussa tunnelmoidaan skottihenkisesti. Klassikko jo nyt! (HJ)

3. The Antikythera Mechanism

Antikytheran koneesta kertovassa kappaleessa on mahtava soundimaailma ja jopa häijyn polveilevat melodiat. Kappaleessa kuullaan vahvasti Arjen Lucassenin Ayreonin tuotannon mieleen tuovia mekaanisia ääniä, todennäköisesti hammasrattaiden pyörintää. Jopa itämaiset sävyt ovat läsnä, Epican ”Omega”-albumin tyyliin. Hieno kappale, jossa erityisesti Empun kitarat korostuvat jälleen.

Täytyy korostaa, ettei Nightwish ole lähtenyt matkimaan ja apinoimaan muita sinfonisen metallin bändejä, vaan kappaleet kuulostavat täysin omilta, uniikeilta sävellyksiltä. En tiedä mitä ihmettä Holopaisen sävellyskynälle on tapahtunut, mutta tätä menoa levy jyrää erityisesti edellisen ”Human. :||: Naturen.” suohon. Toki orkestraatioita on käytetty hurjan paljon enemmän verrattuna edelliseen albumiin, joka oli tarkoituksella riisutumpi kokonaisuus. (RJ)

Vahvaa jatkoa edelliseen ja Floorilta jälleen kova veto! Rakenteessa on sopivasti melodisuutta ja raskaampia osia. Orkestraatiot ovat jälleen vahvasti esillä. (HJ)

4. The Day Of…

Kappale on musiikillisesti erilaista kuin koskaan aiemmin. Lyriikat ja mielenkiintoiset kosketinkuviot johdattelevat eteenpäin biisiä, joka herää todella henkiin kertosäkeen lapsikuorojen myötä. Lopussa Floor yhtyy kuoroon, sävellaji vaihtuu ja kappale kasvaa kliimaksiinsa. Välissä kuultava pitkähkö instrumentaaliosuus on herkkua ja tyypillistä nykyistä Nightwishia. (RJ)

Levyn toinen single tarjoaa kevyempää ja teatraalista otetta. Hienot kuoro-osuudet. Erilainen, mutta toimiva. (HJ)

5. Perfume Of The Timeless

Kai Hahdon peräti parin minuutin rumpuintro on ehdottomasti levyn komein ja soundimaailma on iso. Floorin polveilevat laulumelodiat johdattelevat kuulijan osaksi kiekon tarttuvinta kertosäettä, jossa Floor liittyy osaksi kuoroa. Loppupuolen rymistely antaa hyvin vihjeitä albumin musiikillista monipuolisuuksista. (RJ)

Albumin ensimmäinen singlejulkaisu. Kappale edustaa tyypillistä Nightwish-tuotantoa tarttuvalla kertosäkeellä sekä hyvällä melodialla. Lopussa kuullaan Troyn rauhallinen laulu-osuus. (HJ)

6. Sway

”Sway” käynnistyy akustisella kitaraintrolla ja kyseessä on Floorin ja Troyn kaunis yhteislaulu. ”Sway over the mountain tops…” -kertosäe jää mieleen ja tarinankerronta on miellyttävän kuuloista. Myös tämä albumin rauhallisimmalta vaikuttava kappale yllättää monipuolisuudellaan ja tätä kuunnellessa voi kuvitella itsensä viidakkoon, savanniin tai ylipäätään luontoon. (RJ)

Akustisella introlla alkava kappale kasvaa Floorin ja Troyn duetoksi. Kaunis ja rauhallinen tunnelma vallitsee. (HJ)

7. The Children Of ʻAta

Tongan saaristovaltion asumattomalle ʻAtan saarelle vuonna 1965 haaksirikkoutuneista ja sieltä pelastuneista teinipojista kertova kappale käynnistyy tongankielisillä lausahduksilla natiivipuhujien toimesta ja taustalla kuuluu Tyynen valtameren pauhua. Pian kuullaan uusi Holopaisen kiipparisoundi ja 1980-luvun pop-beat on vahvasti läsnä. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin, kyseessä on enemmän metalli- kuin popbiisi!

Kappaleessa vallitsee täydellinen harmonia ja ”The Children Of ʻAta” on samaan aikaan todella tarttuva, mutta myös mahtipontinen. Kertosäe on levyn tarttuvin ”Perfume Of The Timelessin” ohella. Kappaleen aikana kuullaan myös ”Tribalin” mieleen tuovia tongalaisten ”hu ha hu” –chanteja, Jukka Koskisen basson jyrätessä osuuden aikana vakuuttavasti. (RJ)

Introssa kuullaan tongan kieltä. Tarttuva poprytmi, tehokas kitarariffi ja kiva melodia. Tuleva radiohitti? (HJ)

8. Something Whispered Follow Me

Biisi alkaa akustisesti, mutta pian äänimaailma täyttyy todella uhkaavista ja synkistä sävelistä. Tämä kaikki kietoutuu hämmästyttävällä tavalla progressiiviseen kokonaisuuteen. Emppu, Jukkis ja Kaitsu ovat hienosti läsnä. Empun kitarasoundi on törkeän siisti, mikä johdattelee biisin huippuunsa. Floor pistää parastaan lopun melodiatulkinnassaan. (RJ)

Tasapainoinen kokonaisuus jatkuu. Kappaleessa on rauhallinen tempo, vahvat instrumentaaliosiot sekä kiva kertosäemelodia. (HJ)

9. Spider Silk

Ensimmäinen mieleeni tullut ajatus ”Spider Silkin” ensimmäiset sävelet kuultaessa oli tietynlainen paluu juurille, jopa ”Angels Fall Firstin” ja ”Oceanbornin” aikaan. Kappaleessa vallitsee koko huoneen valtaava tunnelma, kaunis piano ja ääniä, joita on hankala kuvailla.

Kauaa ei kuitenkaan ehditä rauhallisista sävelistä nauttia, kun taas mennään niin, että hattu lähtee päästä. Väkevän paahdon jälkeen kuullaan makea väliosailoittelu ja ripaus Troyta. Pian ollaan taas pahaenteisten äänien äärellä ja vasta lopussa siirrytään takaisin rauhoittaviin tunnelmiin. (RJ)

Kappale on teatraalinen sekoitus kevyitä ja raskaampia melodioita. Floor on taas laulussa vahvana esillä, mutta muuten sävellys jää tässä kohtaa väliinputoajaksi. (HJ)

10. Hiraeth

Kuten monet ovat jo arvanneet, ”Hiraeth” on kappale, jossa Troy laulaa ensin. Akustiset kitarat sopivat kappaleeseen hienolla tavalla. Pian Floor liittyy Troyn seuraksi laulamaan. Harmoniat ovat jälleen kerran loistavat – wau! Troy laulaa osan kappaleesta kymrin kielellä. Loppu pääsee yllättämään, siinä kuullaan lyhyt, mutta ytimekäs kunnon tykittely sekä kaunis outro. ”Hiraeth” on albumin ainoa kappale, joka ei sisällä orkestraatioita. (RJ)

Troy aloittaa lauluosuudet ja Floor liittyy myöhemmin mukaan. Tyylikäs ja rauhallinen akkari. Näissä Troy on aina vahvoilla. Yllättäen kappale iskee lopussa vahvuudellaan ja levyn monipuolisuus korostuu jälleen hienosti. (HJ)

11. The Weave

Raskasta, raskasta, raskasta! Tässä raskaasti orkestroidussa pläjäyksessä kuullaan Kaitsun tuplabasaritykittelyä sekä ”Imaginaerumin” riemastuttavalla tavalla mieleen tuovia ”Disney-ääniä” Holopaisen tyyliin. ”The Weave” on täynnä ratkiriemukkaita yksityiskohtia ja orkestraatiot paahtavat jälleen kuin tuomiopäivänä.

On vaikeaa uskoa, miten tällaisen sävellyksen saa mahtumaan alle viiteen minuuttiin (4:53), kappaleen tuntuessa ”An Ocean Of Strange Islandsin” tapaan paljon pidemmältä. Kyseessä on uskomaton sekoitus vähän kaikkea. Erityisesti Jukkis ja Kaitsu loistavat vakuuttavalla tavalla. Lopussa kuullaan veret seisauttava Floorin yllätys ja erittäin nopeatempoinen loppuhuipennus. Tämä oli yksi kappaleista, jonka halusin kuulla ehdottomasti heti uudestaan. (RJ)

Raskaat riffit ja orkestroinnit toimivat taas mahtipontisen upeasti. Sävellys tarjoaa tyypillistä Nightwishia ja Floor jatkaa vahvaa laulusuoritusta, kuten läpi koko albumin. (HJ)

12. Lanternlight

Tuleva, kolmas single on nätti, rauhallinen, mutta orkestroitu päätös albumille. Kenties albumin kaunein ja herkin kappale, jonka aikana taisi tulla myös tippa linssiin. ”Yesterwynde” päättyy siihen, mistä se alkaa. (RJ)

Lopuksi siirrytään kauniin melodiseen tunnelmoitiin lyhdyn valossa. Kaunis melodia pysäyttää kuuntelemaan ja ympyrä sulkeutuu. Filmiprojektorin raksutus kertoo kuuntelukokemuksen olevan ohi. (HJ)

Nightwish on tehnyt jälleen levyn, missä riittää pureksittavaa. Lontoon Abbey Roadilla orkesteriäänityksissä vietetyt tunnit kuuluvat lopputuloksessa hienosti ja orkestraatiot ovat bändin takana merkittävässä roolissa tukemassa teosta.

”Yesterwynde” ei ole vain kokoelma yksittäisiä kappaleita, vaan yhtenäinen teos, joka kietoi otteeseensa jo heti ensikuuntelusta lähtien. Albumikokonaisuus on kuin runsaudensarvi ja kaiken sisäistäminen tulee vaatimaan uusia ja taas uusia kuuntelukertoja. (HJ)

Kyseessä on Nightwishin historian monipuolisin, kiehtovin, haastavin, monimutkaisin, progressiivisin ja yllättävin albumi. ”Yesterwynden” musiikki on niin ainutkertaisen kuuloista, etten ole kuullut vastaavaa levyä aiemmin. Siinä tapahtuu niin paljon asioita, että kaikkea kuultua on täysin mahdotonta sisäistää kertakuuntelulla ja esimerkiksi lyriikat menivät ohi instrumentteihin ja melodioihin keskittyessä.

Nightwish todistaa tällä albumilla olevansa jälleen sinfonisen metallin genren ykkösbändi. Väitän, että ”Yesterwynde” tulee nousemaan fanien suosikkilistoilla korkealle ja kenties jopa kärkipaikalle. Tätä musiikkia ei ole kuitenkaan tehty suurille massoille. Jos vierastaa sinfonista metallia, on ”Yesterwynde” todennäköisesti liian suuri pala purtavaksi.

Mikäli täytyisi laittaa ”Yesterwynden” kappaleet kertakuuntelun perusteella paremmuusjärjestykseen, löytyisivät jo julkaistut singlet ”The Day Of…” ja ”Perfume Of The Timeless” todennäköisesti listauksen häntäpäästä. Listauksen tekeminen tulisi olemaan äärimmäisen hankalaa ja albumilta ei huonoja biisejä missään tapauksessa löydy, mutta ei suoranaisia hittejä, kuten ”Nemo”, ”Amaranth”, ”Storytime” tai ”Élan”. Jo julkaistut singlet eivät anna tarpeeksi hyvää kuvaa siitä, millainen kokonaisuus ”Yesterwynde” on.

”Yesterwynden” sävellykset ja orkestraatiot muistuttavat eniten ”Oncea” (2004), ”Dark Passion Playta” (2007), ”Imaginaerumia” (2011) ja ”Endless Forms Most Beautifulia” (2015). Jos rakastat ”Dark Passion Playn” orkestraatioita, tulet rakastamaan ”Yesterwyndeä”. Tällä kertaa Abbey Roadin ammattilaisia on haastettu ja hyödynnetty laajemmin kuin aiemmin ja äänitysten jälkeen he antoivat harvinaiset seisovat suosion- ja kunnianosoitukset. Kyseessä on myös kokonaisuutena raskain albumi sitten ”Dark Passion Playn” – nimenomaan musiikillisesti.

Levy tulee haastamaan kuulijansa toden teolla ja se tulee palkitsemaan ne, jotka jaksavat paneutua kappaleisiin pintaa syvemmältä. Troy Donockley laulaa yllättävän vähän ja hän olisi voinut olla äänessä albumilla jopa enemmän. En silti osannut missään vaiheessa kaivata Marko Hietalan vokaaleja, koska albumi on niin eheä ja hieno kokonaisuus.

He, joiden mielestä sinkkubiisien miksaus ja äänimaailma kuulostaa huonolta ja epätasapainoiselta, voivat suksia kuuseen. En havainnut kuuntelun aikana mitään poikkeavuuksia, jotka olisivat häirinneet tai ärsyttäneet, päinvastoin! Albumi on myös hyvin dynaaminen. Sen tekoon käytettyjen työtuntien ja rahan määrän pystyy aistimaan helposti ja tuotannollisesti kyseessä on yksi parhaimmin soundaavia pitkäsoittoja hetkeen.

Tuomas Holopainen kertoo pian julkaistavassa Metalliluolan laajassa haastattelussa lisää Finnvoxin henkilökunnasta, jonka ammattilaiset miksasivat ja masteroivat ”Yesterwynden”.

Oli ilo jutella stereoversion kuuntelun jälkeen albumin Dolby Atmos -miksauksesta Atmos-miksaaja Risto Hemmin sekä Atmos-masteroija Niklas Jussilan kanssa. He esittelivät Atmos-miksauksen saloja ja pureuduimme muutamaan kappaleeseen tarkemmin.

Pääsimme kuulemaan ”Yesterwynden” Atmos-miksauksia Finnvoxin kahdessa eri 7.1.4 -kokoonpanon studiossa – voi veljet ja siskot miltä se kuulosti! Atmos on parhaimmillaan kuunneltuna järeän kotiteatterin kautta, johon on lisätty myös kattokaiuttimia, mutta toki myös muunlaiset kokoonpanot ovat mahdollisia, Atmoksen skaalautuessa käytettävissä olevaan kaiutinmäärään.

Atmos-miksaus on Jussilan mukaan niin dynaaminen kuin se voi olla, käytännössä ilman kompressointia. ”An Ocean Of Strange Islandsin” alkuperäinen Atmos-tiedosto on kooltaan noin 10 gigatavua, siis yksi ainoa kappale. Että sellaista! (RJ)

Teksti: Riku Juutilainen ja Hannu Juutilainen
Kuvat: Hannu Juutilainen ©Metalliluola.fi

”Yesterwynde” julkaistaan 20.9.2024 Nuclear Blast Recordsin kautta. Albumin tilaukset ja ennakkotallennukset hoituvat täältä.

Viimeisin single ”The Day Of…” tuoreen musiikkivideon kera on kuultavissa ja nähtävissä  linkin kautta ja alta:

”Perfume Of The Timeless” on musiikkivideon kera kuultavissa ja nähtävissä linkistä sekä alta: