Joulukuun puolenvälin tienoilla 2021 nautittiin vielä asianmukaisesti järjestetyistä livekeikoista täysin siemauksin, ennen kuin aluehallintovirastot ja hallitus löivät kaiken jälleen kerran kiinni.
Ensiferum ja Metal De Facto ehtivät kuin ehtivät soittaa Suomen minikiertueen onnistuneesti loppuun asti ja Metalliluola kurvaili Tampereen Tullikamarin Klubille katsastamaan yhtyeiden tämänhetkisen livekunnon.
Antiikin Roomaa ensimmäisellä vuonna 2019 julkaistulla albumillaan ”Imperium Romanum” pohtiva Metal De Facto sai kunnian toimia Ensiferumin lämmittelijänä Lahdessa, Tampereella sekä Helsingissä. Valinta oli looginen, sillä bändien jäsenet tekevät yhteistyötä ja jäsenistöistä löytyy yhteinen soittaja, basisti Sami Hinkka. Hän oli perustamassa Metal De Factoa kitaristi Esa Orjatsalon kanssa vuonna 2017. Miehet olivat täystyöllistettyjä, sillä Hinkka urakoi illan aikana molempien yhtyeiden keikat, kun taas Orjatsalo kuuluu myös Ensiferumin henkilökuntaan.
Eturivi oli valloitettu hyvissä ajoin ja ulkomailta asti saapunut yleisö tiesi hyvin mitä oli tullut hakemaan. Metal De Facto käynnisti keikan kuin tyhjästä kosketinsoitinvoittoisella ”Infernolla”. Vokalisti Mikael Salon tilapäinen puuttuminen kokoonpanosta hämmästytti suuresti. Bändi oli jakanut somessa tiedotteen yksittäisten esiintymisten korvaavista laulajista, mutta tuo harmillinen uutinen meni omalta kohdalta ohi.
Kappaletta lähti tulkitsemaan Ensiferum-rumpali Janne Parviaisen veli Aleksi Parviainen (Soulcage, Malpractice), mutta jokin oli pielessä. Soundit olivat vähän sinne päin eikä kokonaissointi kuulostanut valitettavasti kovin vakuuttavalta, vaikka kuinka haluaisin yhtyettä kehua. Orjatsalon hauskat välispiikit selvensivät tilanteen ja tuuraajat saatiin kuin saatiin mukaan vain muutamien päivien varoitusajalla. ”Naturalis Historia” sekä Rooman mytologian taivaan sekä ukkosen jumalasta ammentava ”The Ascending Of Jupiter” esitettiin tarkemmin, mutta yllätyksettömästi.
Ennestään tutuista kappaleista tuntui puuttuvan tiettyjä palasia. Todistin Helsingin On The Rocksissa helmikuussa 2020 juuri ennen pandemian alkua bändin historian ensimmäistä keikkaa, joka oli menestys ja nappisuoritus. Viininjumala Bacchusta juhlistavaan rituaaliin liittyvä ”Bacchanalia” kuvaa kappaleena mahdollisesti parhaiten Metal De Facton musiikillista ilosanomaa ja on yltiömelodista power metallia aidoimmillaan. Pirteä biisi on settilistan vakiokamaa ja yhtyeen slogan ”Make Power Metal Great Again” pitää hyvin paikkansa.
Keikalla koettiin näiden alkubakkanaalien jälkeen laulajan vaihto, kun Parviainen antoi tilaa muun muassa Bloody Hell – sekä Moottörin Jyrinä -ryhmistä tutuksi tulleelle Marko Skoulle. Debyyttialbumin biisi, mutta osana myös uutta vuoden 2021 EP:tä julkaistu ”Legionnaires’ Oath” soi raskaasti Skoun rosoisten vokaalien vallitessa vahvoina. Valitettavasti juuri kun bändi alkoi päästä vauhtiin, koitti setin viimeisen biisin aika. Rooman perustamisesta opettava ”The Conqueror” on taidonnäyte yhtyeen osaamisesta, jota kuullaan toivon mukaan mahdollisimman pian uudestaan pidemmän setin muodossa.
Noin 25 minuutin pituisesta settilistasta ei oikein jäänyt jälkipolville kerrottavaa, mutta pääasia oli se, että bändi pääsi kuin pääsi esiintymään Salon estymisestä huolimatta. Vaikka tämä Klubin lyhyt lämppärisetti oli kohdallani kokonaisuutena pienoinen pettymys, uskon, että Metal De Facto tulee saamaan lähivuosina paljon enemmän näkyvyyttä ja tunnettavuutta, kuin mitä yhtyeellä on tällä hetkellä. Bändissä vallitsee hyvä ilmapiiri ja porukka on taidokkaita ja kekseliäitä soittajia täynnä. Suunta on vain ylöspäin.
Metal De Facto on:
Mikael Salo (Everfrost, Thy Row) – laulu & taustalaulu
Esa Orjatsalo (Bloody Hell, ex-Dreamtale) – kitara & taustalaulu
Mikko Salovaara (Leverage, Kiuas) – kitara & taustalaulu
Sami Hinkka (Ensiferum) – basso & taustalaulu
Benji Connelly (Everfrost) – koskettimet & taustalaulu
Atte Marttinen (ex-Kivimetsän Druidi) – rummut & taustalaulu
Reilun puolen tunnin roudaustauon jälkeen kekkerit jatkuivat vankkaa suosiota erityisesti Keski-Euroopassa nauttivalla Ensiferumilla. Tämä eeppisen folk metallin pioneeri liikuttaa massoja mukavasti massiivisten moshpittien muodossa ja sellaisia saatiin aikaan tuon tuosta myös kotimaassa pienestä tilasta huolimatta.
Yhtye kipusi ”Seafarer’s Dream” -intron saattelemana Klubin lavalle ja ansaitusti Suomen listaykköseksi vuoden 2020 julkaisunsa jälkeen ampaissut ”Thalassic”-pitkäsoiton kakkossingle ”Andromeda” sai kansan heti hymyilemään leveästi. Lyriikat liittyvät kreikkalaisen mytologian hahmoon, jonka mukaan on nimetty myös kokonainen galaksi.
Seuraavana vuorossa ollut ykkössingle ”Rum, Women, Victory” toi näkyvämmin ja kuuluvammin esiin uuden jäsenen, alkuvuodesta 2020 Ensiferumiin liittyneen Pekka Montinin. Montin on tunnettu maassamme muun muassa Judas Avengerista, Amothista, Wishing Wellistä (live) sekä useista eri cover-bändeistä. ”Rum, Women, Victoryn” tekstit saivat inspiraationsa Brittien kuninkaallisen laivaston päivittäisistä rommiannoksista.
Ensiferum uudistui ”Thalassicin” myötä sopivasti ja levytys on ensimmäinen, joka bändin kohdalla rakentui tietyn teeman ympärille, kappaleiden kertoessa siis meri- ja vesiaiheista. Montin istuu porukkaan mainiosti ja tuoreet kappaleet saivat uusia tuulia alleen, kun puhdas laulu ja livenä soitettavat kosketinsoitinosuudet tulivat jälleen pakettiin mukaan. ”For Sirens” on hyvä esimerkki tästä, sovituksen miellyttävät sävelet tempaisivat yleisön mukaansa.
Vuonna 2004 Wintersuniin siirtyneen Jari Mäenpään Ensiferumissa korvannut ex-Norther laulajakitaristi Petri Lindroos nautti olostaan ja toivoi yleisön aloittavan ”From Afariin” olennaisesti kuuluvan moshpitin. Villiä yleisöä ei tarvinnut paljoa suostutella, kun pitti pyöri jo melkein ennen kuin kappale ehti alkaa. Tuoreen tuotannon loistavuudesta huolimatta vanhemmat vedot herättävät kuulijoissa nähdäkseni enemmän positiivisia reaktioita. Vuoden 2009 ”From Afar” -albumin nimikappale yltyi kertosäkeessä melkoiseen yhteislauluun.
”Victory Songs” -teokselta (2007) settiin poimittu bilebiisi ”One More Magic Potion” meni tanssiksi ja erityisesti perustajajäsen, kitaristi Markus Toivonen pisti jalalla kunnolla koreasti. Hinkka kuritti kuusikielistä bassomörköään asianmukaisesti ja veto oli tuhti. Pian Montin jätti koskettimet taakseen ja hyppäsi Lindroosin rinnalle tulkitsemaan pirteän ”Run From The Crushing Tiden”. Laulajat ottivat kahdestaan tilan vakuuttavalla tavalla haltuun ja rumpali Parviainen oli mies paikallaan. Koko bändin työskentelystä huokui itsevarmuus ja erityisesti uusien kappaleiden instrumentaaliset välisoitot ovat silkkaa neroutta.
Vuoden 2012 ”Unsung Heroes” -pitkäsoiton takuuvarma hitti, yli yhdeksän miljoonaa kuuntelukertaa Spotifyssä kerännyt ”In My Sword I Trust” upposi mainiosti musiikinnälkäisiin sotureihin. Kalevalaan pohjautuva polveileva ”The Defence Of The Sampo” toi Montinin jälleen lavan keulille lauluun ja kappaleessa kuultiin musiikillisesti Ensiferumin tuotannossa uusia sävyjä. Kontrasti akustisten ja sähköisten osuuksien välillä toimii.
Ensiferumin historian ensimmäisenä fyysisenä singlenä julkaistu ”Iron”-albumin ”Tale Of Revenge” (2004) valloitti ihanilla sävelillään. Kappaletta on harvemmin livenä esitetty, mutta sille soisi kyllä enemmän soittokertoja. ”Treacherous Gods” settilistan vanhimpana sai yleisössä aikaan illan kenties parhaimmat reaktiot, kun Toivonen ryhtyi soittamaan hymyssä suin kappaleen hyvin tunnistettavaa kitaraintroa. Juhlavieraat palkitsivat pääesiintyjän armottomalla moshpitillä biisin kasvaessa täyteen mittaansa.
Vuoden 2001 ”Ensiferum”-debyytin ”Cold Northland (Väinämöinen)” -saagaan saatettiin seuraava osa ”Thalassicin” myötä heti 19 vuotta myöhemmin ja oli ilo kuulla lähes yhdeksänminuuttinen ”Cold Northland (Väinämöinen Part III)” myös livesetissä. Kyseessä on Ensiferumin kunnianhimoisimpia ja parhaimpia sävellyksiä orkestraatioiden pauhatessa taustalla.
”Thalassicin” ehdottomaksi suosikiksi nousi sävellykseltään suhteellisen yksinkertainen ”One With The Sea” täydellisen live-esityksen myötä. Pitkälti Montinin laulumelodiaan perustuva herkkupala vedettiin hänen yksin liidaamana. Kappaleessa Montin viimeistään todistaa sen, kuinka ammattimainen laulaja hän on. Korkealta, kovaa ja puhtaasti täydellä tunteella lähtenyt laulu oli mykistävää kuultavaa. Hyvin harvoin tulee todistettua suomalaisten laulajien keskuudessa yhtä kovaa laulusuoritusta, jonka jälkeen esittäjä on varmasti antanut kaikkensa. Vaikka Ensiferumilla oli haastava tehtävä löytää hakijoiden joukosta soveltuvin kosketinsoittaja/laulaja, bändi voi olla varma siitä, että valinta meni oikeaan osoitteeseen.
Hetken juuri kuullun sulattelun jälkeen ”One Man Army” -pitkäsoiton (2015) ”Two Of Spades” lisäsi kertaheitolla kierrokset tappiin ja leikkisä nopeatempoinen rallattelu oli paikallaan. ”Lai Lai Hei” on itselle se kaikkein parhain Ensiferum-laulu. Osittain suomenkieliset lyriikat takaavat sen, ettei laulamista tarvitse ujostella ja kansa laulaa kyseistä folk metallin merkkiteosta aina antaumuksella.
”Iron” ja ”Victory Song” olivat eniten toivotut kappaleet illan mittaan, mutta viimeinen valinta yllätti. Lindroos spiikkasi: ”Illan viimeinen on ”Into Battle” ja nyt se pitti lähtee aivan käsistä!” Lopetus kelpasi yleisölle, enkä usko, että kukaan joutui poistumaan paikalta pettyneenä. Pitkä viidentoista kappaleen ja noin puolentoista tunnin klubikeikka keskelle joulukuun arkea oli enemmän kuin tervetullut virkistäytyminen. Folk metal -genren hallitsijat soittivat ”Thalassicin” käytännössä kokonaan, mikä on hyvä osoitus siitä, kuinka kova luotto yhtyeellä on uuteen teokseen.
Ensiferumin on tarkoitus lähteä keväällä 2022 pitkälle Euroopan kiertueelle ruotsalaisen Dark Tranquillityn kanssa. Ei voi muuta kuin toivoa, että rundi toteutuisi aikanaan ja bändit pääsisivät promotoimaan uutta materiaalia kunnolla, etteivät hienot julkaisut vain unohtuisi unholaan vaikean pandemian keskellä.
Keikkojen järjestäjät, ohjelmatoimistot, yhtyeiden ja keikkapaikkojen henkilökunnat ynnä muut tekevät arvokasta työtä ja kiitos kuuluu kaikille niille tahoille, jotka ovat mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa kulttuuritapahtumia kerta toisensa jälkeen. Tilanne on jälleen kerran haastava kaikkien kannalta, mutta koitetaan jaksaa yhdessä. Kyllä tämä tästä vielä iloksi ja voitoksi muuttuu tavalla tai toisella.
Raportti: Riku Juutilainen
Kuvat: Hannu Juutilainen ©Metalliluola
Perinteisen raskaan rockin ja melodisen metallin ystävä. Livekeikkojen ja (vinyyli)levymusiikin suurkuluttaja. Musiikin ohella vapaa-aikaan kuuluvat viskiharrastus ja frisbeegolf. Kamera on mukana keikalla kuin keikalla.
Intohimoinen livekeikoilla kävijä ja fyysisen musiikin raskaan sarjan keräilijä. Hifistä hullaantunut ja albumien teknisestä toteutuksesta kiinnostunut seikkailija, jonka sydän sykkii eniten Nightwishille, mutta tarkassa seurannassa on hard rockin ja perinteisen hevin monipuolinen maailma 70-luvun Black Sabbathista aina 2000-luvun sinfonisen metallin aaltoon asti kaikkine orkestereineen. Vapaa-ajalla ohjelmaan kuuluu frisbeegolf, jos radoille vain keikoilta ennättää.
