Jyväskyläläinen Soul Gutter värisytti mielenterveyttä loistavalla omaa nimeään kantavalla EP:llä pari vuotta sitten. Bändin ahdistava black/death- ja grindcoren ristituli otti vaikutteita myös hardcoresta. Lopputulos oli kumminkin kurinalainen ilman turhaa rönsyilyä. Yhtye jatkaa hyväksi todetulla linjalla debyyttialbumillaan ”Veins”. Nyt vajotaan kenties vieläkin syvemmälle lohduttomuuden ja pimeyden ytimeen.
Kahden vuoden aikana ei voi ainakaan sanoa, että Soul Gutterin musiikillinen ilmaisu olisi jotenkin keventynyt, tai että musiikki olisi hakenut taiteellisimpia piirteitä. Bändi vetelee alusta asti täysillä päin näköä, niin että meinaa happi loppua. Tiettyn pisteeseen asti malli on erittäin toimiva, mutta 42-minuuttia kerta-annoksena brutaalia raivoa sai allekirjoittaneen menettävän tajuntakykynsä jo puolessa välissä. Jos puhtaasti albumikokonaisuutena asiaa tarkastelee, niin Soul Gutter ei onnistu pitämään otetta kasassa koko matkan aikaa. Toisaalta taas lyhyemmät otannat toimivat ja tuovat helpotusta aggressioiden käsittelyyn. Erityisesti ”Parasite” pistää nyrkit takomaan karheaa tiiliseinää, niin että veri roiskuu. Biisin riitasointuiset melodiarippeet lentelevät raivon seassa kuin ihon palaset rystysistä.
Levyn kovin kappale on ehdottomasti hienolla introlla käynnistyvä ”Communion”. Piinaavat riffit, ahdistavat vokaalit sekä tuomiopäivän takominen ovat juuri ne elementit joissa Soul Gutter on parhaimmillaan. ”Downpour” ansaitsee myös erityismaininnan raskaammalla lähestymisellään.
Veins on vaikeasti arvioitava albumi. Varsinaisesti heikkoja biisejä levyllä ei ole, mutta osa on liikaakin toistensa kaltaisia. Osa sävellyksistä kaipaisi suurempia lihakoukkuja tarraamaan kuuntelijan niskalihaksista kiinni. Soundillisesti jälki on tyylilajia kunnioittavaa, eikä itse soittimien kurittamisessa ole valittamista. Vokalisti Heikki Saira on omaksunut mielenterveyspotilaan ongelmat erittäin hyvin. Örinät ja tuskanhuudot ovat suoraan kuin pehmustetusta huoneesta. Parin kappaleen tiputtamisella lopputulos olisi ollut ytimekkäämpi ja astetta parempi.
7 / 10
Juha Karvonen
1. Wound
2. Wildfire
3. Parasite
4. Circle
5. Observer
6. Communion
7. Famine
8. Feast
9. Downpour
10. Veins
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 -levyarvio. Juha Karvonen, Metalliluola.fi.){kind=link}