Sotien, sellojen ja skandinaavien show: Sabaton, Apocalyptica & Amaranthe @Hartwall Arena, Helsinki 23.11.2019.

Helsingin Hartwall Arena oli loppuunmyyty, kun lavan valtasivat The Great Tour -Euroopan kiertueen avauskeikkansa tykittänyt Sabaton, sekä Apocalyptica ja Amaranthe.

Illan yhtyeistä Sabaton ja Amaranthe jakavat somekeskustelujen perusteella mielipiteitä erittäin vahvasti, eli näitä joko rakastetaan tai inhotaan. Apocalyptica seilaa seesteisimmillä vesillä ja yhtyeen Metallica-coverit lienevät tuttuja kaikille edes jollain tavalla tätä musiikkigenreä seuraaville.

Illan avasi Amaranthe pop-vetoisella metallillaan ja aloittajan vaikeassa paikassa yhtyeen oli tyydyttävä vain alle 40 minuutin pituiseen keikkaan, ilman mitään showelementtejä. Yhtye soitti edellisinä iltoina omat pitkät konsertit Oulussa, Seinäjoella sekä Turussa, joista Oulussa ja Turussa nähtiin näyttävä pyroshow, mutta nyt Hartwallilla mentiin valitettavasti riisutulla setillä.

Vaikka levyillä bändin sävellyskynän terävin kärki tuntuu katkenneen, niin livetilanteessa meno tuntuu vain vahvistuvan. Laulajatar Elize Ryd on lavalla yhtyeen näkyvin hahmo, mutta Dynazty-vokalisti Nils Molinin yhtyeeseen liittymisen myötä myös mieslauluosuudet ovat saaneet lisävoimaa. Vokalistikolmikon täydentää trion raskaimmista lauluosuuksista vastaava Henrik Englund Wilhelmsson.

Reippaat ”Maximize”, ”Digital World” ja ykkösalbumin hitti ”Hunger” aloittivat keikan. Näiden jälkeen kuultu Elizen bravuurinumero ”Amaranthine” toimi odotetun hienosti, jonka jälkeen kuultiin setin kovin veto. Juuri musiikkivideona julkaistu raskas ”GG6” oli vahva Henrikin ja Elizen näytös.

Tuoreimman albumin nimibiisi ”Helix” osoitti, että yhtyeen uudempi tuotanto toimii paremmin livenä kuin levyllä. Herkkä ja koskettava, yllättäen areenasettiin valikoitunut ”Endlessly” oli jälleen Elizen upea soolo ja kun loppuun iskettiin vielä räväkät ”Call Out My Name”, ”The Nexus” sekä ”Drop Dead Cynical”, voitiin todeta Amaranthen onnistuneen vaikeassa paikassa erinomaisesti.

Apocalyptica on viime vuosina kiertänyt maailmaa soittaen Metallican kappaleita, mutta nyt Helsingin illassa tilaa annettiin hiukan omalle tuotannolle. Yhtye ei malttanut vielä jättää covereita taka-alalle, vaan niitä kuultiin setissä runsaasti. Uuden, tammikuussa ilmestyvän ”Cell-0” -albumin ensimmäiset singlelohkaisut ”Ashes Of The Modern World” sekä ”Rise” avasivat setin hieman tunnustellen.

Kolmantena kuultu ”Grace” oli jylhää kuultavaa, ja viimeistään ennen setin neljättä kappaletta tunnelma sähköistyi, kun yhtyeen lauluavuksi lavalle saatiin Amaranthen Elize Ryd. Kuultiin kaksi kappaletta, joista ensimmäisenä soi rauhallinen versio Rammsteinin veisusta ”Seemann” ja jälkimmäinen Apocalyptican oman tuotannon ”I Don’t Care” nousi Elizen laulamana keikan vaikuttavaksi kohokohdaksi.

Sitten ”Nothing Else Matters”, joka on jo Metallican käsittelyssä loppuun kulunut, eikä biisi tuoreeksi muutu edes Apocalyptican sellokäsittelyssä. ”Path” ja monen odottama cover Sabatonin ”Fields Of Verdun” -kappaleesta kulkivat mainiosti, mutta Metallican ”Seek & Destroy” ei saanut oikein yleisöä innostumaan. Tunnelma oli varautuneen harras, kunnes pätkä AC/DC:n ”Thunderstruckia” sai edes hieman eloa jäykkään yleisöön. Keikan lopuksi Edvard Griegin klassikko ”In the Hall of the Mountain King” soi jylhänä, mutta jollain tavalla katkonaisena.

Kokonaisuutena Apocalyptica tarjosi 50 minuuttia hyviä elementtejä, mutta homma ei lähtenyt lentoon ja tuloksena oli sekava kimara, josta punainen lanka jäi puuttumaan.

Sabaton on 20-vuotisen historiansa aikana keikkaillut maassamme jo yli 30 kertaa ja kivunnut vaivihkaa suoratoistopalveluiden kuunnelluimmaksi power metal -artistiksi. Nyt yhtye täytti ensimmäistä kertaa Hartwall Arenan viimeistä paikkaa myöden.


Lavarakennelma oli komea ja tuttuun Sabaton-tyyliin sotaisa. Lava oli kuin suuri hiekkasäkkibunkkeri, jonka edustan rajasi piikkilanka-aita. Tuttuun tyyliin rumpusetti oli sijoitettu tulta syöksevän panssarivaunun päälle ja lavan takana videoita sekä tunnelmaa välitti suuri screen. Hiekkasäkkien yltä löytyi teksti, joka viimeistään kertoi illan teeman – The Great War.

Ennen keikan alkua tunnelmaa nostatettiin juhlallisen sinfonisilla versioilla ”The Great War” -albumin kappaleista. Näillä albumin soundtrack-version biiseillä lauluosuudet tulkitsee Sabaton-rumpali Hannes Van Dahlin vaimo, Nightwishin solisti Floor Jansen. Kun valot sammuivat, itse konsertti käynnistettiin nauhalta albumin päättävällä kaiholla ”In Flanders Fields” -runolla.

”Ghost Division” kirjaimellisesti räjähti käyntiin pommien paukkuessa ja kappaleessa käytetyt pyrot olivat upeat. Vahva ”The Great War” vedettiin näyttävässä liekkimeressä, mutta ”The Attack Of The Dead Men” ei suuremmin säväyttänyt, vaikka yhtyeen nokkamies Joakim Brodén pukeutui kappaleen ajaksi kaasunaamariin ja kantoi selässään jonkinlaista kaasusäiliötä. Tässä välissä Brodén toivotti yleisön tervetulleeksi ja totta kai kiitti huikeasta yleisömäärästä, hieman herkistyen huimasta saavutuksesta.

Äskettäin Yhdysvalloissa livekeikkojen ensisoittonsa saanut ”Seven Pillars Of Wisdom” rullasi mukavasti, mutta tylsähkö ”The Lost Battalion” jäi väliinputoajaksi. ”The Red Baron” vedettiin lentokoneen keulaksi somistetuilla koskettimilla vahvistettuna ja ”The Last Stand” jyräsi vahvan eeppisenä. Pitkän ja vaikuttavan suomenkielisen intronauhan kautta startannut ”Talvisota” oli yksi illan helmistä ja edusti tällä kerralla ainoana Sabatonin Suomen sodista kertovaa osastoa. Tehokkailla pyroilla alkanut ”Night Witches” jatkoi vahvaa menoa ja liekit halkoivat ilmaa.

Seuraavana vuorossa oli varmasti monien unelmoima ja toivoma yhteisesitys. Videoensi-iltansa vain päiviä sitten saanut ”Attero Dominatus” -albumin ”Angels Calling” tarjoili herkkupalan Apocalyptican saapuessa lavalle. Kappaleen jälkeen yllätykset vain jatkuivat: ”Miksi soittaisimme vain yhden kappaleen yhdessä, kun kerran täällä ollaan”, Brodén lausui. Niinpä Apocalyptica nähtiin ja kuultiin vahvistamassa Sabatonia vielä viiden seuraavan kappaleen ajan. ”Fields Of Verdun” tarjoiltiin jättiliekkien loisteessa ja mahtipontinen ”The Price Of A Mile” nousi yhdeksi illan vahvimmista vedoista. Sellot sopivat kappaleeseen tyylikkäästi. ”Dominium Maris Baltici” sekä ”The Lion From The North” olivat perusvarmaa suorittamista ja aina jylhän hieno ja raskas, perinteistä Sabatonia edustava ”Carolus Rex” päätti keikan ensimmäisen osion.

Pyroilla tehostetulla pitkällä videointrolla alkanut, Normandian maihinnoususta kertova ”Primo Victoria” hyppyytti yleisöä ja kappale on yksi kovimmista Sabaton-vedoista. Fanien toiveista kehittynyt videosingle ”Bismarck” on keskitason Sabaton-sävellys, mutta  toimi livetilanteessa kohtalaisen hyvin.

Takuuvarma yleisön laulattaja ”Swedish Pagans” kuultiin kuin kuultiin lukuisten keikan aikana kuultujen hoilausten jälkeen illan toiseksi viimeisenä ja lopputahdit niitattiin jo kolmisen vuotta bändin lopetusbiisinä olleen ”To Hell And Backin” tahdissa. Hyvä päätös, mutta kauan Sabatonia kuunnelleena ja useita bändin livekeikkoja vuosien varrella nähneenä hieman ikävä on pitkään yhtyeen keikat päättänyttä ”Metal Crüe” -biisiä.

Sabaton oli Euroopan kiertueen avauksessaan vakuuttava ja tarjosi täydelle tuvalle tasapainoisen sekä viihdyttävän elämyksen. Huikean keikan lopuksi screenillä olleesta kiitoskuvasta kävi ilmi, että Sabaton liittyy kesän 2020 Tampereen Rockfest-festivaaleille muun muassa Iron Maidenin ja Nightwishin seuraksi, ja siitä yleisö vielä riemastui. Skandinaavinen power metal on voimissaan.

Teksti: Hannu Juutilainen & Riku Juutilainen
Kuvat: Peter Saari ©Metalliluola

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän