Sonata Arctican uran kotimaisen raskaan musiikin etujoukoissa on kestänyt jo yli 20 vuotta.
Bändi on julkaissut tasaiseen tahtiin levyjä, jotka ovat vieneet yhtyeen huomattavasti monipuolisempaan suuntaan debyyttinsä voimametallisoundista. Tästä huolimatta enemmän kuin muiden vastaavien genren kokoonpanojen kanssa, äänekkäät vaativat jokaisen albumin kohdalla paluuta vanhaan. Sonata Arctica tekee tästä huolimatta omaa juttuaan ja uudella ”Talviyö”-levyllä toteuttaa itseään vielä aiempaa selkeämmin.
Metalliluola otti puhutteluun yhtyeen keulamies Tony Kakon sekä kosketinsoittaja Henrik Klingenbergin.
Uusi levy ”Talviyö” on valmis julkaisuun. Millaiset ajatukset yhtyeellä on tässä kohtaa Sonata Arctican uraa?
Tony Kakko: Olemme olleet tiiviisti keikkojen pyörteissä, videoiden kuvauksia ja haastatteluja. Paljon on keskeneräistä asiaa, joten ei olla vielä sillä tavalla ehditty analysoida albumia itse. Parhaillaan rakennetaan settilistaa ja katsellaan mitä uusia kappaleita otetaan mukaan.
Henrik Klingenberg: Levyllä on paljon keikkalavoille sopivaa kamaa, mutta sama juttu on ollut oikeastaan jokaisen albumin kanssa. Joitakin uusia biisejä tulee settiin syksyllä ja varmasti keväälle vaihdetaan niitä uusiin. Meillä on kuitenkin yhdeksän aiempaa levyä, joista valita materiaalia, joten koko uuden albumin soittaminen olisi liikaa.
Tony: Edelliseltä levyltä soitimme jossain vaiheessa livenä yhtä lukuun ottamatta kaikki biisit. ”Talviyöllä” on kyllä selvästi jakautuen kappaleita, jotka eivät sovi festarilavalle. Siellä setistä jäävät ylensä pois polveilevammat biisit ja synkimmät fiilistelyt. Klubeissa voit pohjustaa tuollaista materiaalia paremmin.
Henrik: Soitimme alkukesästä mm. ”Larger Than Life” –kappaletta ja se oli satunnaiselle kuulijalle ehkä hieman liikaa.
Tony: 10 minuuttia progea festareilla. Olihan siitä pieni äänekäs vähemmistö valtavan riemuissaan. Festareilla olet kuitenkin markkinoimassa bändiä ihmisille, jotka eivät ole ikinä kuulleetkaan siitä. On se monipuolisuuden esiin tuominen arvokas asia sielläkin, mutta kun käytettävissä on yleensä vain tunnin setti, juttu on mietittävä tarkkaan.
Henrik: Toinen näkökulma on se, että kun keikka alkaa klo 23 illalla, on parempi ottaa mukaan helpommin lähestyttävää materiaalia, jota jengi voi laulaa mukana.
Uuden levyn käsistä päästäminen fanien ja kriitikoiden tuomittavaksi on usein vaikeaa, Tony tunnustaa prosessin olevan itselleen erityisen tuskallinen.
Tony: Paljon olisi voinut tehdä paremmin. Kärsin tästä pahasti, en osaa päästää irti levystä. Olisi kiva joskus tehdä albumi valmiiksi ja katsoa kokonaisuus rauhassa, tehdä sitten vaikka vuosi lisää hommia. Tietenkin jos työstäisi itse jotain sooloprojektia, jossa ei olisi mitään aikataulua, se olisi mahdollista. Tekisi omalla rahalla ja hakisi vasta sitten levy-yhtiötä julkaisemaan tuotos. Sitten ne pyytäisivät tietenkin tekemään biisit valmiiksi, ja menisi aikaa vielä kymmenen vuotta! (naurua) Mutta hyvä levy tästä tuli, ei sen puolesta voi valittaa.
Henrik: Tämä on hauska juttu. Tony voisi hinkata levyä vaikka kuinka kauan ja itse olen puolestaan sellainen, että mennään jo keikoille. Tässä on kaksi ääripäätä, eikä kumpikaan ole oikein hyvä tapa. Minusta levystä tuli oikein hyvä, mutta jos nyt mentäisiin tekemään se uusiksi, en tiedä saataisiinko aikaan parempi, mutta varmasti tulisi erilainen. Aina löytyisi jotain muutettavaa. Tavallaan ymmärrän kyllä, miten Gunnareilla eli Axlilla kesti se 10 vuotta saada ”Chinese Democracy” –albumi ulos.
Tony: Olemme 20 vuoden aikana tehneet kuitenkin 10 studiolevyä, joten tiukka tahti on ollut. Väli ”The Ninth Hour” –albumin (2016) ja ”Talviyön” välillä on itse asiassa ollut meille poikkeuksellisen pitkä. Jossain vaiheessa suunnittelimme levyn julkaisua jo keväällä 2019, mutta erinäisistä syistä aikataulu sen osalta siirtyi syksyyn.
Henrik: Välissä oli vajaat 30 keikkaa soitettavana ja Tonylla on ollut muita hommia, joulushowta ja sellaista. Vaikea on olla studiossa samaan aikaan.
Tony: Omasta näkökulmasta pitää olla muutakin elämää. Jos jonkun bändin jäsenen mielestä se ei ole hyvä juttu, niin ehkä jotain pitäisi keksiä. Mutta ne jäsenet, joilla ei ole muuta bänditoimintaa kun Sonata on telakalla, tuntuvat olevan ihan tyytyväisiä kotioloissaan.
Mistä ”Talviyö”–nimi juontaa juurensa?
Tony: Koko levy oli muilta osin valmis kansi mukaan lukien. En halunnut lähteä merta edemmäs kalaan, joten katselin ensin Googlen kääntäjällä erikielisiä talvi-sanoja. Ensin mietittiin pelkkää ”talvea” joka olisi itsessään ollut jo riittävän eksoottinen, mutta se ei oikein tylsänä saanut yhtyeessä kannatusta. Halusimme kuitenkin suomenkielisen nimen albumille. Joku sitten heitti, että mennään ”Talviyöllä”, joka on ainakin hankala lausua ulkomaalaisille. Se herätti hyvät naurut ja jäi sitten elämään, eikä enää pystytty siitä luopumaan. Ja kansi on tyylikäs. Pitkän aikaa olen haaveillut valokuvakannesta ja nyt saatiin sekin toteutettua. Olen äärimmäisen tyytyväinen albumin visuaaliseen puoleen.
Levyn tarinoissa ja teemoissa vilahtelevat puolestaan tutut sudet sekä korpit.
Tony: Sieltä löytyy metaforia ja aiemmilta levyiltä tuttuja teemoja kuten ”The Raven Still Flies”, joka kertoo tunteesta, kun lapsesi kaapataan tai katoaa. Biisi on aika synkkä tässä mielessä. Muuten ”Talviyö” sisältää perinteisiä Sonata-aiheita, ihmissuhteita ja vähän politiikkaa edellisen levyn ”Fairytalen” jatko-osassa.
Eniten ihmetystä herättää instrumentaali, jonka nimenä on ”Ismo’s Got Good Reactors”. Tony avaa taustoja kappaleen takana.
Tony: Tarina liittyy edesmenneeseen kaveriin, joka oli parhaan ystäväni isoveli, seitsemän vuotta vanhempi kuin minä. Hän oli parikymppisenä opiskelemassa lastentarhanhoitajaksi ja koulutukseen kuului osana työskentely kehitysvammaisten lasten kanssa. Erään kerran lähtivät sitten lasten kanssa moottoriveneellä retriitille saareen. Olivat laiturilla, kun perämoottori rupesi dippaamaan veteen, ja olisi voinut kolahtaa kiville siinä matalassa vedessä. Kaveri ehti sitten nappamaan sen juuri kun oli kaatumassa ja nostettua kuiville. Eräs lapsista heitti siihen ”Ismolla on hyvät reaktorit” eli hyvät refleksit. Se jäi elävästi mieleen ja lause toistui myöhemmin aina kun joku ehti pelastamaan tilanteen viime hetkessä. Päätin sitten käyttää sen tässä kohtaa, kun instrumentaalibiisin pystyi nimeämään aivan miksi halusi. Yritin aluksi epätoivoisesti tehdä siihen myös jotain laulupätkää, jota olisi voinut rallatella. Olisihan siihen voinut kehittää jotain kuorojuttuja ja eräällä tavalla ylituottaa sekä alleviivata biisin pöljyyttä, mutta hyvä kun ei lähdetty siihen. Hauska kappale ja toivottavasti saa kuulijoissa pientä hymyä aikaiseksi.
Albumilta lohkaistu ensimmäinen single ”A Little Less Understanding” oli myös poikkeava veto verrattuna Sonatan aiempiin levyesittelyihin.
Tony: Tässä kohtaa annoin muiden tehdä valinnan. Itse olisin poiminut aivan muita kappaleita tuohon.
Henrik: Valinta oli itseasiassa manageriportaan, kaikki yhtyeessä olimme yllättyneitä siitä.
Tony: Kyseinen biisi syntyi samalla tavalla kuin ”I Have A Right” eli viimeisenä sävellyksenä levylle. Teema on samankaltainen myös. Jotenkin tuntui silloin, että kappale on liian yksinkertainen tälle albumille ja se laitetaan Japanin bonusraidaksi. Lopulta siitä tuli ensimmäinen single ja jälkikäteen ehkä on hyvä simppeli ramppi ”Talviyölle”.
Henrik: Tällä levyllä on kyllä paljon materiaalia, jota voisi julkaista singlenä. Tarkoitus on julkaista ainakin kolme musiikkivideota albumilta.
”Talviyö” toi selkeitä muutoksia yhtyeen tuotantopuoleen.
Tony: Ensimmäistä kertaa meillä oli oikea tuottaja mukana (Mikko Tegelman). Tehtiin homma yhdessä. Kaikki saivat sanoa oman sanansa ja Mikko piirsi suuret viivat. Mikko on ollut meidän miksaaja vuodesta 2012 saakka ja tässä oli etunsa.
Henrik: Tämä oli siiinä mielessä jännä tilanne meille, kun olemme kuitenkin puuhastelleet keskenämme aika monta vuotta. Tietenkin kun Mikko oli tuttu kaveri entuudestaan, kommunikaatioväylät olivat olemassa. Ei tarvinnut tutustua uuteen tyyliin. Kun Mikko ehdotti jotain, itse ymmärsin heti mitä hän tarkoittaa ja hakee. Voitiin katsoa erilaisia vaihtoehtoja. Mikko kuunteli ulkopuolisena hommaa ja samalla tiesi mihin pystymme, hän osasi hienosti tuoda näkökulmia, joita meillä ei ollut. Kaikki ehdotukset eivät menneet läpi, mutta myös paljon pystyttiin tätä kautta parantamaan kappaleita.
Tony: Kauan aikaa meille on sanottu, että kuulostamme todella hyvältä livenä, mutta jotenkin studiossa ei saada samaa soundia. Loogista oli siksi tuoda se etupää kuntoon ja siihen prosessiin, koska Mikko tiesi miltä meidän tulisi kuulostaa. Se mikä selkeästi muuttui tuotantopuolella verrattuna aiempiin levyihin, oli basso, joka on nyt todella isossa roolissa. Se tuo sitä livejuttua mukaan, koska kun olet keikalla katsomassa bändiä niin bassoa riittää aina.
Henrik: Itse koen, että yhtye soundaa nyt erilaiselle. Bändin tunnistaa kyllä.
Itse musiikin osalta ”Talviyön” kappaleista löytyy erilaisia tunnetiloja ja paljon monipuolisuutta.
Tony: Sitä lähdettiin rakentamaan eli biisejä, jotka tulevat automaattisesti. En millään tavalla laskemoiden ajatellut, että nyt tehdään tämän tyyppinen albumi vaan annoin kappaleiden tulla. Monta kertaa aikaisemmilla levyillä oli aika tarkka ajatus, että tähän tarvitaan nyt kaksi tuku-tuku nopeaa kappaletta ja sitten niitä ryhdyttiin väkisin säveltämään. Siitä olen päästänyt täysin irti. Jos biisejä ei ole tarpeeksi tai levy laahaa, niin sitten kirjoitetaan lisää kappaleita, mutta ei aleta raiskata jotain balladia tai hidasta biisiä nopeaksi. Tietenkin ne ääripään todella nopeat vedot ovat meiltä karsiutuneet kokonaan pois. Levyn avaava ”Message From The Sun” syntyi automaattisesti power metal -maistiaiseksi ja se tulee taas harhauttamaan niitä, jotka luulevat että ”jee Sonata on tullut takaisin!” (naurua)
Todellakin tuota toivetta kuulee Sonata Arctican yhteydessä poikkeuksellisen paljon. Mistä Tony ja Henrik arvelevat tämän menneisyyteen kaipuun fanien keskuudessa johtuvan?
Henrik: Se, että tulet takaisin edellyttäisi, että olisit ollut joskus poissa. Mutta ymmärrän mitä sillä haetaan.
Tony: Jotkut ihmiset haluavat elää uudestaan nuoruuttaan ja se on sitä samaa porukkaa, joka tykkää ensimmäisestä levystä. En tiedä mitä muu bändi tästä ajattelee, emme ole käyneet mitään syvällisiä keskusteluja aiheesta. Itselleni biisinkirjoittajana sellainen ei enää tule luontevasti.
Henrik: Erittäin harvoin on tullut tilanteita, jossa on jouduttu sanomaan, ettei jokin biisi sovi meille. Yhden käden sormilla ne kerrat voi laskea. Ja silloin Tony on ottanut asian todella hyvin, eli ehkä se ei ollut meidän biisi.
Tony: ”Stones Grow Her Name” (2012) oli oikeasti sellainen levy, josta ajattelin, ettei me voida tällaista lähteä tekemään ja kaikki muut olivat toista mieltä. Todella hyvä albumi siitäkin tuli, mutta se oli kyllä todella erilainen kokonaisuus, kun muut pitkäsoittomme. Ja debyyttilevy ”Ecliptican” (1999) jälkeen yhtye lähti heti eri suuntaan joka tapauksessa.
Henrik: Soitimme viisi vuotta sitten ”Ecliptican” kokonaisuudessaan. Meiltä kinuttiin jatkuvasti soittamaan vanhaa. No sitten ajateltiin, että soitetaan vanhaa ja vedetään koko levy. En huomannut mitään eroa yleisössä sillä kiertueella. Päinvastoin, paikalla oli paljon ihmisiä, jotka eivät tienneet muita biisejä kuin ”Full Moonin”. Eli tässä ”vanha Sonata takaisin” –tapauksessa kyse on siitä, että usein pieni vähemmistö on äänekkäin. Moni pitää uudemmista jutuista eikä välitä niistä alkupään levyistä. Jokaiselle albumillemme löytyy se oma fanikuntansa. On vaarallista bändinä lähteä mukaan niihin juttuihin, siinä mennään metsään ja pahasti. Vedetään sen mukaan mitä Tonylla tulee pöytään ja katsotaan mihin se tie johtaa. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin tällä mallilla.
20-vuotisjuhlallisuuksia ”Ecliptican” merkeissä on siis Sonata Arcticalta turha odottaa.
Henrik: Teimme sen jo. Ja minusta oli todella mukava soittaa niitä biisejä ja vetää levy kokonaisuudessaan. Albumin rakentaminen on meillä todella erilaista kuin konserttien soittaminen eli esimerkiksi ”Full Moon” tulee levyllä aivan eri paikassa, kun se kappale normaalisti livesetissä.
Tony: ”The Days Of Grays” (2009) täyttää sekin pian 10 vuotta eli näitä riittäisi aina. Se mikä on säilynyt läpi uramme, pienellä sovitustyöllä kaikkiin biiseihin voit ottaa akustisen kitaran ja tulkita ne sillä. Melodiat kantavat ja niistä saa rakennettua monenlaisia versioita.
Yhtyeen äskettäinen akustinen kiertue Acoustic Adventures saa kaksikon innostumaan.
Tony: Se oli mukava kokemus ja ei malteta odottaa, kun päästään tekemään se uudestaan.
Henrik: Pakko se on tehdä uudestaan, kysymys on vaan siitä milloin se tapahtuu. Meille musiikkoina on tärkeä tehdä jotain täysin erilaista ja tuoda uutta näkökulmaa tuttuihin biiseihin. Ja kun ihmiset tuntuvat tykkäävän siitä, homma toimi todella hyvin. Nyt vähän muuta kuviota ja sitten katsotaan tuota akustista juttua joskus taas uudestaan.
Tony: Voisi luulla, että rundi vaikutti uuteen albumiin koska uudella levyllä on joitakin akustisia juttuja, mutta ei se kyllä vaikuttanut millään tavalla. Biisit oli tehty ja demottu jo ennen kiertuetta.
Sonata Arcticalla on nyt 20 vuotta takana ensimmäisestä levystä. Perinteinen ”olisitko uskonut vuonna 1999 asiaa” –tiedustelu saa kaksikon pohtimaan asiaa syvällisemmin.
Tony: Ei sitä osannut ajatella niin pitkälle. Tästä on tehty jokin psykologinen koe, ja katsottu kuinka aivot reagoivat, kun ajattelet itseäsi 10 tai 20 vuoden päähän. Aivot käsittelevät silloin asiaa aivan samalla tavalla kuin ajattelisit jotain täysin vierasta ihmistä. Samat osa-alueet aktivoituvat. En ollut 20 vuotta sitten yhtään viisaampi, ei pystynyt ajattelemaan yhtään järkevästi itseään tulevaisuudessa.
Henrik: Tämä ala on niin arvaamaton, ettet koskaan tiedä mitä tapahtuu. Voidaan olettaa, jos kaikki menee hyvin ja pysymme terveinä, että olemme täällä vielä 10 vuoden päästä. Tai sitten tämä on se viimeinen levy ja kiertue. Ei sitä koskaan tiedä. On yksi asia, mitä itse haluat ja toivot, mutta tässä on neljä muuta kaveria yhtyeessä ja lisäksi koko muu maailma ympärillä. Jos kysyt tuon saman kysymyksen 20 vuoden päästä, että olisitko 40 vuotta sitten uskonut asiaa, niin enpä sen paremmin silloinkaan pysty sitä kertomaan.
Tony: Siinä on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko voitat eurojackpotista 70 miljoonaa ja teet just niitä juttuja, jotka itseäsi kunakin päivänä huvittaa – saattaahan se olla vaikka keikka tai rundi. Tai sitten toivot pysyväsi terveenä ja teet tätä niin kauan kuin jalat oikenevat.
Henrik: Sen verran on kilometrejä tullut taakse, etten mene vannomaan, että 100-vuotiaana vielä vedetään, mutta mennään pätkä kerrallaan ja katsotaan kauan pysytään mukana menossa.
Lähitulevaisuus on joka tapauksessa bändillä hyvin tiedossa ja siihen kuuluu keikkailua kotimaassa sekä ulkomailla.
Tony: Levyn julkaisun aikoihin ollaan jenkeissä aloittamassa rundia. Käydään pari viikkoa sen jälkeen kotona ja Euroopan kiertue käynnistyy marraskuussa Suomesta. Keväällä lisää keikkaa ja ensi kesänä festareita. Ensi vuoden syksyyn saakka on ohjelmaa, mutta sen jälkeen ei ole suunnitelmia. Mahdollisesti aloitetaan seuraavan albumin valmistelu silloin, se ei olisi pahitteeksi, koska siinäkin tulee se pari vuotta väliä taas levyjen välille joka tapauksessa.
Perinteisellä Raskasta Joulua –kiertueella ei Tonya tänä vuonna Sonata-kiireiden vuoksi nähdä.
Tony: Siinä on sen verran tiukka kiertuerutistus joulun alle, että jää jouluhommat tällä kertaa muille pojille. Harmittaa kovasti, sillä Raskasta Joulua on ollut mukava kokemus ja hienoa porukkaa aina ollut siellä soittamassa.
Viimeiset terveiset Metalliluolan lukijoille?
Tony: Tsekatkaa ihmiset uusi levy ja nähdään rundilla. Mukavaa taas lähteä tien päälle ja ensi vuonna on ohjelmassa lisää Suomen keikkoja.
Sonata Arctican uusi levy ”Talviyö” ilmestyy 6.9.2019. Tilausta saa jätettyä linkistä. Yhtyeen Suomen kiertue käynnistyy marraskuussa. Lisätiedot saa katsottua tästä.
Haastattelu: Ville Krannila & Miika Manninen
Kuvat: Hannu Juutilainen ©Metalliluola
Metalliluolan uutistoimitus. Tällä hetkellä uutisia ja tiedotteita julkaisevat Ville Krannila, Pete Alander, Mikko Huuhka ja Joni Renko.
