Vuonna 1995 Bosnian sodan kauhuja koskettavasti käsitellyt ja samalla Trans-Siberian Orchestran suurmenestyksen lähtölaukaisijana toiminut ”Dead Winter Dead” täyttää 30 vuotta. Savatagelle 1990-luku ja erityisesti sen alkupuoli oli tuotteliasta aikaa, vaikka haasteilta ja tragedioilta ei vältytty. Näistä merkittävimpänä oli alkuperäiskitaristi Criss Olivan kuolema auto-onnettomuudessa vuonna 1993.
Edellisellä ”Handful Of Rain” -LP:llä Criss Olivan paikan ansiokkaasti täyttänyt Alex Skolnick ei halunnut jatkaa yhtyeessä, joten Jon Oliva toi kokoopanoon yhtyeen kanssa jo vuosia satunnaisesti livenä esiintyneen Chris Cafferyn sivuprojektistaan Doctor Butcherista. Atlantic halusi toisen nimikitaristin riveihin, ja tätä kautta mm. Alice Cooperin sekä Michael Boltonin kanssa soittanut Al Pitrelli saapui kuvioihin.
Rummuissa Steve Wacholzin edellisellä kiertueella korvannut Jeff Plate jatkoi nyt ensimmäiselle Savatage-studioalbumilleen ja pitkäaikainen basisti Johnny Lee Middleton sekä vuodesta 1992 laulajana toiminut Zak Stevens täydensivät kokoonpanon.
Jon Oliva itse palasi näkyvämmin riveihin ensimmäistä kertaa veljensä kuoleman jälkeen, soittaen koskettimet ja laulaen kappaleissa ”I Am” sekä ”Doesn’t Matter Anyway”. Stevens osasi tulkita hienosti päähenkilöiden viattomuutta sekä toivoa, mutta sodan pahuus vaati mukaan myös Olivan äänen. Sopimussyistä Jonia ei voitu kreditoida virallisena jäsenenä, mutta hänen kosketuksensa kuuluu ”Dead Winter Deadin” jokaisesta nuotista.
Tuottaja, biisinkirjoittaja ja yhtyeen luottohahmo Paul O’Neill seurasi aktiivisesti Bosnian kriisiä sekä sodan järjettömyyttä ja työsti jo ”Handful Of Rain” -albumille kappaleen ”Watching You Fall” tästä näkökulmasta. Kun sota ja murhat alueella jatkuivat, O’Neill päätti kirjoittaa rock-oopperan kolmen henkilön tarinasta. Vanha mies, ja eri uskonnonlahkoihin kuulunut pariskunta tositarinoineen muodostui ”Dead Winter Deadin” ytimeksi. Levyn ja kappaleen nimi inspiroituivat traagisesta O’Neillin näkemästä valokuvasta sodan keskellä. Kuvassa joukko tuntemattomia naisia ja lapsia makasi kuolleena lumen peittäminä.
Huolimatta monisyisestä juonestaan, ”Dead Winter Dead” ei ole hankala, ylipitkä tai erityisen vaikeasti lähestyttävä kokonaisuus. Suoraviivaisemmat kappaleet sekä välissä kuultavat instrumentaalit soljuvat yhteen ongelmitta ja tunnelma säilyy tiiviinä. Tämän taidon Savatage on aina osannut viedä onnistuneesti maaliin paria viimeisintä albumiaan lukuun ottamatta. Huolimatta miehistönvaihdoksista, musiikilliset suoritukset tukevat kokonaisuutta ja vokalistien ohella erityisesti Pitrellin panosta sekä kitarakuvioita on ilo kuunnella.
LP:n loppupuolella saatiin ilmoille vielä ikimuistoinen sävellys ”Christmas Eve (Sarajevo 12/24)”. Biisistä tuli suuri hitti ja sai paljon soittoaikaa radiossa. Tämä oli erityisesti hard rock -instrumentaalille harvinainen saavutus. O’Neill oli ideoinut ”God Rest Ye Merry Gentlemen” sekä ”Carol Of The Bells” -jouluteemat sekä oman sävellyksensä yhdistävän kappaleen jo 1980-luvulla ja sen levytystä kaavailivat niin Heaven, Badlands, Black Sabbath kuin Scorpions. Eri syiden takia biisi saatiin nauhalle vasta Savatagen toimesta, ja se oli vähällä pudota pois lopulliselta albumilta Olivan vastustuksen takia. O’Neill oli varma singlen menestyksestä ja lopulta Jon taipui.
Kappale ohjasi Paul O’Neillin ja sen toisen säveltäjä Robert Kinkelin perustamaan ensimmäisen version Trans-Siberian Orchestrasta, joka päätyi taltioimaan instrumentaalin uusiksi heti seuraavana vuonna ilmestyneelle debyytilleen ”Christmas Eve And Other Stories”. Myös Savatagen ”Mozart And Madness” päätyi uudelleen julkaisuun TSO:n toimesta myöhemmin. Biisi lainaa säveltäjäneron 25. sinfoniaa ja tätä seurannut lyhyt ”Dead Winter Dead” -nimikappaleen esisoitto “Memory” puolestaan Beethovenin yhdeksännen sinfonian klassikkoa ”Ode To Joy”.
Monien mielestä “Dead Winter Dead” on esinäytös Trans-Siberian Orchestralle ja aiemmin esiin nostetut instrumentaalit sekä paikoitellen esiin nousevat orkesterisovitukset tukevat tätä päätelmää. Perusilme säilyttää siitä huolimatta tunnelmallisen Savatage-formaatin ja tältä osin ennakoi jo parin vuoden päässä odottavaa ”The Wake Of Magellan” -pitkäsoittoa.
Kansitaide on tuttuun tyyliin vakuuttava ja esitteli Savatage-yhteydessä uuden artistin, New Yorkista kotoisin olleen Edgar Jerkinsin. Suurimmat Savatagen onnistumiset löytyvät 1980-luvun lopulta ja seuraavan vuosikymmenen alusta, mutta ”Dead Winter Dead” on ehdottomasti klassisen hard rockin ja metallin synkän aikakauden harvoja valomerkkejä.
8/10
Ville Krannila
1.Overture
2.Sarajevo
3.This Is The Time
4.I Am
5.Starlight
6.Doesn’t Matter Anyway
7.This Isn’t What We Meant
8.Mozart And Madness
9.Memory
10.Dead Winter Dead
11.One Child
12.Christmas Eve (Sarajevo 12/24)
13.Not What You See
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}