MAINOS:



Norjan yksi tunnetuimmista black metal yhtyeistä on Satyricon. Vaikka Satyriconin black metal viitta on jätetty aikaa sitten Norjan vuorille, niin yhtyeen ensimmäisten levyjen arvoa ei voida ottaa pois. Niin mestarillinen teos kuin yhtyeen debyytti Dark Medievil Times onkaan, niin The Shadowthronella pistetään vielä astetta paremmaksi. Albumilla bassot ja osan kitaroista on soittanut legendaarinen Samoth (Emperor, Zyklon B). Sanoitukset ja sävellykset ovat merkitty Satyrin nimiin.

Moni fani nostaa Satyriconin parhaimmaksi vuonna 1996 levytetyn Nemesis Divinan, jota voidaan pitää Satyriconin lopullisena läpimurtolevynä. Oma mielipiteeni on se, että The Shadowthrone on tunnelmaltaan ja sävellyksiltään Satyriconin paras albumi. Vaikka Shadowthrone ei olekaan helposti lähestyttävä levy, niin sen monimuotoisuus ja äärimmäisen hyvä tunnelma tekevät siitä klassikon, johon kannattaa myös tämän päivän Satyricon-fanien tutustua. Levyn juuret ovat syvällä Norjan maaperässä, luonnossa sekä pakanauskonnoissa, toisin kuin Satyriconin uudempien albumeiden valtavirtainen sekä rock-vivahteinen lähestymistapa.

The Shadowthronen viehätys perustuu pitkälle on kappaleiden mestarilliseen sovitustyöhön. Steinar Sverd Johnsen soittamat syntetisaattorit luovat albumille maagisen ja viehätyksellisen tunnelman, joka yhdistyy Satyrin mieleenpainuvaan sävellystyöhön. “Hvite Krists Dod” käynnistää albumin Satyrin tulenkatkuisella karjunnalla, jonka jälkeen kirskuvat tremoloriffit maalaavat taivaalle synkkiä sävyjä. Biisin temponvaihdot ja rytmit uhkuvat voimaa ja kauneutta, jota Satyrin norjaksi laulamat sanoitukset vain vahvistavat.

Levyn mestarillinen linja jatkuu myös seuraavissa kappaleissa. Eeppinen “In The Mist By The Hills” tarjoaa tunnelmallisia ja hitaampia osiota, jotka saavat osakseen blast beatin täyteistä hallittua kaaosta. Yksi levyn parhaimpia kappaleita on ehdottomasti “Woods To Eternity”, joka kumartelee tunnelmaltaan syvästi debyyttilevyn suuntaan. Biisin akustiset osiot huipentuvat aivan loistaviin riffivyöryihin, joita Frostin rumputulitus täydellisesti tukee.

Black metallin monimuotoisuus tulee myös esiin melodisessa “Vikinglandissa”, jossa puhtaat ja aavistuksen humoristiselta kuulostavat mieslaulut kuljettavat kuulijaa entistä syvemmälle Norjan historiaan. Kun vielä lopussa tulevat “Dominions of Satyriconin” sekä “The King of the Shadowthronen” kaltaiset klassikot, niin levy nousee omilla listoillani 90-luvun black metal albumeiden kärkipäähän. Levy päättyy instrumentaaliin “I En Svart Kiske”, jonka aikana voit kuvitella makaavasi mustassa arkussa Norjan vuorien syleilyssä.

Tuotannollisesti levy on aikaansa nähden vahvaa tekoa. Kitarasoundit ovat kirkkaat ja erottelevat. Erityisesti tykkään albumilla esiintyvistä tremolo-riffeistä, jotka syntikan säestyksellä tekevät niistä ikimuistoisia. Olen pitänyt Frostia aina hyvänä rumpalina, jonka taidot ovat valuneet viime levyillä hukkaan. Frost paukuttaa The Shadowthronella blast beatit perille asti ja kun rumpusounditkin hivelevät korvia, niin kuuntelukokemukset palkitsevat joka kerta. Biisien keskimitta on 7 minuuttia, mutta puutumista ei tarvitse pelätä. Vaikka osassa biisejä onkin suvantovaiheita, niin mihinkään pakonomaiseen löysäilyyn ei sorruta. The Shadowthrone on yksi black metallin suuria albumeita, joka kutsuu sinua pimeyden voimilla luoksensa.

9½ / 10

Juha Karvonen

Hvite Krists Død
In the Mist by the Hills
Woods to Eternity
Vikingland
Dominions of Satyricon
The King of the Shadowthrone
I En Svart Kiste

Profiili | + artikkelit

Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-