Onneksi internetin hakurobotit keksittiin, jotta voi tutkia mitä yhtyeiden nimet tarkoittavat. Ilman niitä olisin tyytynyt alkuperäiseen tulkintaani, että vaasalainen grindcore-yhtye olisi nimennyt itsensä vihaisen Sari-nimisen naisen mukaan. Sariini ei ole kovin kiva aine, saati siitä johdettu kemiallinen ase – myös Sarin Attack ei ole kovin kivaa musiikkia.
Sarin Attackin debyytillä “Dystopia” tapahtuu paljon kaikkea; 21 kappaletta louhitaan kolmella eri kielellä (englanti, suomi ja ruotsi) syljettynä sekä kovalla temmolla yrjöttynä. Sarin Attack leipoo grindcore-leipäänsä soundillisesti enemmän kuohkeammasta death metal -hapanjuuresta, sillä kielisoitinten taajuudet, Sami Riskun karjuminen sekä yhtyeen jäsenten muut bändit selkeästi kuuluvat kokonaisuudessa.
Levyltä kuuluu positiivinen kotikutoisuus; rummut jylisevät kuten näissä hommissa sietääkin jytistä, kitarat ja basso pörisevät ja rätisevät hukkuen ikävä kyllä hieman rumpujen ja Riskun voksupoksujen alle. Riffit ovat yksitoikkoisia sahauksia, mitään ei niistä ainakaan jää itselle käteen useamman kuuntelukerran jälkeen. Tiedä tuota sitten olisiko asia toinen jos niitä kuulisi paremmin, heh!
21 kappaletta on paljon, etenkin kun niiden välillä ei huomaa muuta eroa kuin vaihtuvan örinäkielen. Bändi myös flirttailee joissain biiseissä rytmimusiikin kanssa heittämällä pieniä groove-koukkuja mättölampeensa, mutta välittömästi kun koukku rikkoo veden pintajännitteen, kelataan homma takaisin ja biisi loppuu – vähän kuin ujo poitsu ekoilla Tinder-treffeillä! 😀
Biisien aiheet kuvailevat tämän päivän hirmutekoja, epäoikeudenmukaisuutta, korruptiota, politiikkaa, terrorismia, uskonnollista fanaattisuutta, kansanmurhia ynnä muuta perus punk/hardcore/grindcore -lyrtsaa – asioita, joista on aivan aihetta olla todella vihaisia!
“Dystopia” kuulostaa vihaiselta levyltä, mutta sellainen aito viha, kihisevä kiukkuisuus sekä naamaa punertava raivo ei välity kuulijalle. On eri asia sanoa “olen vihainen” kuin että oikeasti tilanne on niin SOS, että naapureiden pitää soittaa kytät!
Grindissä kaiken pitää olla äärimmäistä. Aivan kuten sukan tulee olla täysin kuiva – jos se on vähänkään märkä, tunnelma latistuu mutta ei se kävelyä estä. Vähän samanlaiset fiilikset itselle jää Sarin Attackin debyyttistä. Sen kanssa kulkee kyllä muutaman kerran napisematta, mutta koska lätystä ei jää itselle oikein mitään käteen, niin kuuntelen sitten seuraavalla kerralla grind -nälän yllättäessä jälleen joko Nasumin “Helvete” tai Rotten Soundin “Murderworks” klassikon.
6/10
Janne Lesonen
1. Murders
2. Sarin Attack
3. Legalized Homicide
4. Kuoleman Meklari
5. Indoktrinerad
6. Serve And Protect
7. Kärnvapen Och Välfärd
8. Dystopia
9. Fraudulent Future
10. Staged Suicide
11. Kuvat
12. The Idealist
13. No-Go-Zone
14. Enkelbiljett Till Helvete
15. Alternative Facts
16. Oikeusmurha
17. Immuuni Totuudelle
18. Like An Everbleeding Sore
19. Raped By The State
20. The System Is Totally Rigged
21. 6 Djupa Andetag
Linkit:
https://www.facebook.com/SarinAttack/
https://www.youtube.com/channel/UCBMgv5-IAVRJ-gWFkb_tOgA
Musiikkidiggari jolle maistuu niin kosminen dub reggae kuin kiukkuinen black metal ja kaikkea siltä väliltä. Huumorintajuinen oman elämänsä kuningas, jolla on jyrkkiä mielipiteitä musiikista sekä ulkomusiikillisista seikoista. Harrastuksiin kuuluu englanninkielinen improvisaatiokomedia, itsensä kehittäminen sekä Seinfeld -tv-sarjan palvominen.
 Metalliluolan arvio, Janne Lesonen.){kind=link}