Rushin synth-kauden keskiössä ilmestynyt ”Power Windows” -LP täyttää 40 vuotta. Edellisellä levyllä Terry Brownin kanssa työsuhteensa katkaissut yhtye työskenteli nyt jälleen uuden tuottajan kanssa. Peter Collins taustatukenaan meriittejä omaava teknikko Jimbo Barton osasi tämän tyylisuunnan taltioinnin erinomaisesti. Sävellys- ja valmistelevat sessiot pidettiin Elora-studioilla Ontariossa, ja varsinaiset levytykset viidessä eri lokaatiossa niin Englannissa kuin Karibialla.
Nauhoitukset ja uusi materiaali työstettiin selvästi paremmissa tunnelmissa kuin vaikeiksi osoittautuneet ”Grace Under Pressuren” vastaavat kokemukset. Bändi tuntui olevan samalla linjalla suunnan kanssa, mukaan lukien aiempia levyjä kritisoinut Alex Lifeson, jonka kitaraa monet kaipasivat kuuluvammaksi sovituksiin. Käytännössä albumi kasattiin paloista ja lukuisista eri jälkinauhoituksista. Manor-studioilla Englannissa mukaan liittyi Andy Richards, joka soitti syntetisaattoreita ja teki ohjelmointia aiemmin valmiiksi saatujen sovitusten päälle. Miksausvaiheessa mukaan lisättiin vielä jousia ja 25 hengen kuoro ”Marathon”-kappaleeseen.
Voiman eri ilmentymät muodostivat löyhän yhdistävän teeman biiseihin. Neil Peartin sanoitukset ovat aina ensimmäisten Rush-kappaleidensa joukkoon kuuluneesta vuoden 1975 ”Anthem”-klassikosta alkaen kuvanneet yksilön sisäisiä ristiriitoja, pyrkimystä yksilöllisyyteen ja tämän ajoittain traumaattista törmäystä yhteiskunnan sekä sosialismin kanssa. ”Power Windows” sisältää monta hienoa tarinaa tähän jatkumoon, ja Geddy Lee tulkitsee nämä omalla personaallisella sekä vakuuttavalla tyylillään.
Albumia pidetään seuranneen ”Hold Your Firen” ohella Rushin 1980-luvun syntikoihin ja elektronisen musiikin sovituksiin nojaavan tyylisuunnan huipentumana. Huipentumana niin hyvässä, kuin pahassa. Nämä albumit eivät ole koskaan kuuluneet omiin suosikkeihin, vaikka tätä aikakautta on myös usein aiheetta parjattu. Yhtyeen soundi eli ja kehittyi vuosikymmenien varrella, yleensä sivuaskeleista huolimatta säilyttäen tietyn omintakeisuutensa.
Valitettavasti tälle levylle aika ei ole tehnyt hyvää, Peartin sähkörummut ja Leen ohjelmoinnit sekä syntetisaattorit kuulostavat pahasti vanhentuneilta. Ero jo edeltäneiden ”Grace Under Pressure” -ja “Signals” -levyjen tyyliteltyyn kosketinmattoon on yllättävän selvä. Sekavasti kappaleiden yllä vellova äänimatto taistelee tilasta Leen äänen kanssa, ja juuri muuta kuulijalle ei kokonaisuudesta jää käteen.
Huomasin vain kaksi kertaa 45 minuutin aikana kuulevani Lifesonin soolon. Kitaristi on omassa yhtyeessään siirretty täysin taustahahmoksi. Progressiivinen rock, ja rock yleisesti tuntuu olevan poissa yhtälöstä suurimman osan ajasta, ja mieleen tulevat useassa kohtaa The Police sekä U2. Kaikki kunnia näille yhtyeille, mutta Rushin vahvuudet ovat muualla ja bändin oma ulosanti ei näitä vaikutteita olisi kaivannut.
Elämän mahdollisuuksien hyödyntämisestä pitkän matkan juoksun sekä Peartin rakastaman pyöräilyn metaforilla kertova ”Marathon” on ainoa kappale, jossa syntikkamaton myräkkä aavistuksen himmentyy ja Leen hieno tulkinta saa ansaitsemansa tilan. Biisissä on pienin määrä jälkidubbauksia ja tämä lienee yksi syy onnistumiseen. Myös aiemmin mainittu kuoro toimii tässä lisänä hienosti.
Vastaavasti lähes koko kääntöpuoli on tuskaista kuunneltavaa. Ajoittain melodioissa on ajatusta, mutta niille ei anneta sovituksissa tilaa. Aivan Rushin katalogin pohjalle ei tässä pudota, mutta kirkaasti alimpaan kolmannekseen joka tapauksessa.
Kansitaide on sentään onnistunut ja toisin kuin päätösraidassa, tässä on vangittu jotain mystistä. Lee vaati kuvaan mukaan televisiot, jotka luottomies Hugh Syme hammasta purren lisäsi taltioituaan malliksi vanhassa antiikkikaupassa tarvitut kuvaputket. Loppujen lopuksi ne täydensivät uuden ajan sähköistä voimaa kuvannutta kantta osuvasti ja taitelija yhtyi bändin näkemykseen.
6+/10
Ville Krannila
1.The Big Money
2.Grand Designs
3.Manhattan Project
4.Marathon
5.Territories
6.Middletown Dreams
7.Emotion Detector
8.Mystic Rhythms
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}