Led Zeppelin -legenda Robert Plant saatiin kymmenen vuoden tauon jälkeen Suomeen kahdelle keikalle.
Sunnuntaina 18.5. Tampere-talossa ja heti seuraavana päivänä Helsingin Finlandia-talossa nähty kokoonpano kantaa nimeä Robert Plant presents Saving Grace featuring Suzi Dian ja keikoilla tarjoiltiin akustishenkisiä näytteitä Plantin pitkän uran varrelta, sekä hienosti mukaan valikoituja lainakappaleita.
Yhtyeen astellessa Tampere-talon lavalle yleisö antoi raikuvat aplodit seisaaltaan ja show käynnistyi “The Very Day I’m Gone” -kappaleella. “The Cuckoo” nostatti tunnelmaa entisestään ja viimeistään illan kolmantena kuultu Led Zeppelin -veto “Four Sticks” herätti salin lopullisesti.
Konsertin äänimaailma oli kerta kaikkiaan hieno, musiikin soidessa kristallinkirkkaana ja jykevänä. Huomionarvoista oli, että laulu ja kaikki soittimet erottuivat kokonaisuudessa poikkeuksellisen hyvin.
Tarttuvan melodian omaava “Down To The Sea”, sekä “Soul Of A Man” jatkoivat vakuuttavasti. Viimeksi mainitun päävokaaliosuudesta vastasi kielisoitinvelho Matt Worley, Plantin tyytyessä taustalaulajan rooliin. Muuten konsertin lauluvastuu jakautui vahvaäänisen Plantin sekä kaunisäänisen Suzi Dianin kesken ja heti seuraavana kuullussa “Orphan Girl” -esityksessä Dian oli pääosassa herkällä tulkinnallaan.
Plantin ja Dianin esiintymisessä oli samaa lämminhenkisyyttä ja herkkyyttä kuin vuosia sitten nähdyissä Brian Mayn (Queen) sekä Kerry Ellisin The Candlelight Concerts -esityksissä, joista on julkaistu komea ”Live At Montreux 2013” -tallenne.
Seuraavana kuultu Led Zeppelinin “Ramble On” oli vakuuttava Plantin näytös. Mikä ääni! Jatkoa seurasi vahvalla bluesilla (“Let The Four Winds Blow”) ja hienosti toimineilla Plantin ja Dianin duetoilla “Everybody’s Song” sekä “As I Roved Out”.
Konsertin välispiikit olivat illan tunnelmaan sopien lämminhenkisiä ja humoristisia. Suzi Dian sai kunnian esitellä illan yhtyeen, jossa musisoivat kitaristi Tony Kelsey (kitara, ja mandoliini), Matt Worley (banjo, kitara ym. kielisoittimet), Oli Jefferson (rummut), sekä Barney Morse-Brown (sello).
Neil Youngin kynäilemässä “For The Turnstiles” -biisissä Dianin loistava laulu nousi pääosaan ja varsinaisen setin päättäneessä Zeppelinin “Friends” -esityksessä oli jälleen Plantin vuoro loistaa. Vuonna 1948 syntyneen laulajan ääni ei osoita hiipumisen merkkejä ja vahva äänenkäyttö on liki käsittämätöntä, saaden kylmät väreet kulkemaan pitkin selkärankaa. Dian tarttui kappaleessa haitariin, kuten oli myös tehnyt jo muutamaan otteeseen illan aikana.
Encorena kuultiin traditionaali “Gallows Pole”, joka illan yleisölle oli varmasti parhaiten tuttu Led Zeppelinin levytyksenä. Mukaan oli yhdistetty myös lyhyt, mutta helposti tunnistettava pätkä “Black Dog” -klassikkoa. Yleisö taputti ja osoitti suosiotaan seisten koko kappaleen ajan.
Tunnelmallinen puolitoistatuntinen oli paketissa ja oli kiitosten ja kumarrusten aika. Tampere-talossa koettiin ainutlaatuinen ilta mahtavien esiintyjien sekä musiikin parissa.
Loppuunmyydyn Tampere-talon illan avasi jouhikkotaiteilija Pekko Käppi omalla puolen tunnin soolo-osuudellaan. Käpin muinaissuomalaiset uhrijuhlavirret sulautuivat illan tunnelmaan mainiosti.
Raportti ja kuvat: Hannu Juutilainen © Metalliluola
Perinteisen raskaan rockin ja melodisen metallin ystävä. Livekeikkojen ja (vinyyli)levymusiikin suurkuluttaja. Musiikin ohella vapaa-aikaan kuuluvat viskiharrastus ja frisbeegolf. Kamera on mukana keikalla kuin keikalla.
