Suomen festarikartalla jo raskaan sarjan edustajaksi laskettava Oulun Qstock vietettiin jälleen kerran poikkeuksellisen hyvän sään suosimana, sillä paikalle kahden päivän aikana saapunutta 40 000 festarivierasta helli erittäin lämmin ilma.
Tapansa mukaan festivaali oli rakentanut ohjelmansa teemalla ”jokaiselle jotain”, sillä kuudella lavalla esiintyi yhteensä 60 artistia. Kotimaisista eturivin tähdistä paikalle oli saapunut tiivis kattaus JVG:stä Children Of Bodomiin. Tätä höystettiin muutamalla ulkomaalaisella esiintyjällä, joista festareiden pääesiintyjän titteliä kantoivat jenkkiartistit The Offspring sekä 30 Seconds To Mars. Metalliluola keskittyi luonnollisesti suurimmaksi osaksi festarien raskaampaan tarjontaan.
Pe 26.7.2019
Suuntasin alueelle perjantaina hyvissä ajoin ennen päälavan klo 14.30 korkannutta Michael Monroeta. Mike bändeineen oli tuttuun tapaan pirteässä kunnossa, mutta yhtyeen setti lavamaneereineen alkaa jo toistaa itseään. Omaan makuuni iskivät parhaiten vanhat Hanoi Rocks -klassikot ”Don’t You Ever Leave Me” sekä ”Motorvatin’”.
Monroen setin jälkeen tähtäsin kohti Koomalavaa ja siellä esiintyvää Englanti-Suomi-akselilta ponnistavaa Wheeliä. Bändi oli minulle etukäteen outo, mutta yhtyeen ”proge-grunge” oli mukavaa kuunneltavaa.
Wheelin jälkeen seuraava mielenkiinnon kohteeni oli The 69 Eyes, joka soitti liian pienessä ympäristössä Sirkusteltassa, sillä keikkaa piti katsella kaukaa teltan ulkopuolelta teltan pullistellessa väen paljoudesta. Yhtye hoiti hommansa kuitenkin tyylikkäästi vankalla rutiinilla.
Festivaalin kakkoslavalla esiintynyt huimassa nosteessa oleva Beast In Black keräsi paikalle suuren määrän yleisöä, mutta itselleni bändi ei iske lainkaan. Biisit ovat kieltämättä tarttuvia, mutta makuuni E-Type -henkiset melodiat ovat niin kaukana metallista, kuin olla ja voi. Ei vaan tipu. Minulle metalli rumempana ja ilkeämpänä, kiitos.
Kiireineen perjantai jatkui päälavalle nouseen Children Of Bodomin keikalla. Beast in Blackiin verrattuna vuorossa oli vihainen ja ilkeä hevibändi. Alexi Laiho ja kumppanit tarjosivat 12 biisin rautaisannoksen metalliaan sellaisella intensiteetillä, että turpaan tuli niin, että tukka lähti. Setin kohokohdat olivat vanhat klassikot ”Hate Me!”, ”Everytime I Die” sekä ”Hate Crew Deathroll”.
Children Of Bodom @Qstock 26.7.19
1. Are You Dead Yet?
2. I Worship Chaos
3. Under Grass And Clover
4. In Your Face
5.Platitudes And Barren Words
6. Angels Don’t Kill
7. This Road
8. Hate Me!
9.Bodom Beach Terror
10.Downfall
11. Everytime I Die
12. Hate Crew Deathroll
Neljä tuntia, neljä bändiä ja aktiivisuusrannekkeen mukaan reilut neljä käveltyä kilometriä 30 asteen helteessä aiheuttivat sen, että Rytmihäiriö ja oululainen mainio Limp Bizkit -coverpumppu Full Nelson jäivät vähäiselle huomiolle, sillä tässä vaiheessa oli pakko huolehtia myös omasta jaksamisesta sekä nestetasapainon ylläpidosta. Molemmat kokoonpanot kuulostivat parin biisin otannan perusteella olevan hyvässä iskussa.
Viikate keräsi keikalleen mukavasti yleisöä ja pirteän shown jälkeen oli hyvä siirtyä bändin ”oppi-isien” eli Agentsin keikalle. Solistinsa Ville Valon vetämä suomalaisen rautalankamusan legenda oli hyvässä iskussa. Tosin setin alkupuolella kuulosti siltä, kuin Valo olisi joutunut laulamaan jokaisen biisin omaan äänialaansa nähden aivan liian matalalta.
Agentsin kanssa yhtä aikaa esiintyi 18 vuoden keikkatauon Qstockiin katkaissut oululainen Afterworld. Bändin keikkaa on erittäin vaikea arvioida tasapuolisin silmin, sillä yhtyeen vokalisti Mika Kuokkanen on pitkäaikainen bändikaverini, jonka olen tuntenut 5-vuotiaasta saakka. Tämän lisäksi herra on poikani kummi ja mies toimi viime kesänä häissäni vaativassa bestmanin roolissa. Perustan siis arvioni keikasta yleisön meininkiin ja sen perusteella Afterworldia on ollut ikävä. Keikkoja on bändillä luvassa lisää, kuten myös se kauan odotettu kolmas pitkäsoitto. Tähän aiheeseen palaamme myöhemmin uudelleen. Totean kuitenkin, että tervetuloa takaisin Afterworld.
Perjantain pääesiintyjänä toimi 1990-luvun punk-renessanssin jättiläinen The Offspring. Setti oli hittiputki höystettynä AC/DC:n ”Whole Lotta Rosie” -coverilla. Yhtään bändin levyä en ole tainnut kuunnella alusta loppuun, mutta keikkatilanteessa havaitsin tunnistavani lähes kaikki pirteät punk pop -vedot. Ylimääräisellä keikkakitaristilla varustettu yhtye vaikutti erittäin hyväntuuliselta ja soitto kulki komeasti. Keikka ei käännyttänyt minua Offspring-faniksi, mutta ei tämä rautaisannos tarttuvaa ysäripunkia alkanut missään vaiheessa myöskään pitkästyttää.
The Offspring @Qstock 26.7.19
1. Americana
2. All I Want
3. Come Out and Play
4. It Won’t Get Better
5. Want You Bad
6. Hit That
7. Staring At The Sun
8. Whole Lotta Rosie
9. Bad Habit
10. Gotta Get Away
11. Gone Away
12. Why Don’t You Get a Job?
13. (Can’t Get My) Head Around You
14. Pretty Fly (For A White Guy)
15. The Kids Aren’t Alright
16. You’re Gonna Go Far, Kid
17. Self Esteem
LA 27.7.2019
Lauantain rankemman rockin otannan aloitti Arion, jonka missasin puhtaasti logistisista syistä. Ensimmäinen bändi, joka osui tutkaan, oli Moldovasta kotoisin oleva Infected Rain. Naisvokalisti Lena Scissorhandsin johtaman yhtyeen metalcoresta tuli ensimmäisenä mieleen Jinjer. Infected Rainin möyke oli hieman suoraviivaisempaa, mutta komeasti turboahdettu mättö upposi oululaisyleisöön.
Turpaanvedon jälkeen suuntasin kohti päälavaa ja siellä esiintyvää suomirockin instituutiota Popedaa. Kesän keikoille torvisektiolla varustettu Ikurin Turbiini oli taatussa iskussa suomirock-hittien kajahtaessa komeasti auringossa kylpevän Qstock-kansan iloksi.
The Pate-shown jälkeen seuraava kiinnostava artisti löytyi kakkoslavalla meuhkaavan Stam1nan muodossa. Bändi vakuutti taas kerran energisellä meiningillä ja puhtaalla taidokkuudella.
Lemiläisten jälkeen vuorossa oli mainioita arvioita kevään esiintymisistään niittänyt Kingston Wall nykymuodossaan vahvistettuna Von Hertzenin veljeskatraalla. Keikkapaikkana toiminut sirkusteltta pullisteli väenpaljoudesta ja bändin tarjoama psykedeelinen rock-vyörytys nousi huimiin sfääreihin. Konsertti oli yksi viikonlopun vakuuttavimmista vedoista.
Seuraavana vuorossa oli tähän suuntaan etukäteen odotetuin kiinnitys eli australialainen Airbourne. Joel O’Keeffen vetämä pumppu vastasi Qstock-viikonlopun energisimmästä keikasta. Lavalla oli huima määrä Marshall-vahvistimia ja volyymin sekä kitaran kirskunnan perusteella vahvistimet olivat myös käytössä. Kaljatuopit lensivät yleisöön ja tukat heiluvat. Syntyipä lavan eteen vielä pienimuotoinen moshpit AC/DC meets Motörhead -henkisen hard rockin pyyhkiessä pöydän tyhjäksi. Hurja show. Bändi tulee syksymmällä uudelleen Suomeen, joten Airbourne on ehdottomasti tarkistettava silloin uudelleen.
Airbourne @Qstock 27.7.19
1. Ready To Rock
2. Too Much, Too Young, Too Fast
3. Boneshaker
4. Girls In Black
5. Heartbreaker
6. Breakin’ Outta Hell
7. It’s All For Rock ’n’ Roll
8. Stand Up For Rock ’n’ Roll
9. Live It Up
10. Runnin’ Wild
Huiman adrenaliinipommin jälkeen vuorossa oli pieni ruokatauko taustalla reuhkaavan Apulannan toimiessa taustamusiikkina, kunnes Qstockin kakkoslavalle nousi keikkalavoille taas kerran palannut Don Huonot. Punaiset puvut lavauniformuikseen valinnut yhtye tarjoili miellyttävän nostalgiatripin 1990-luvulle hittikavalkadinsa myötä.
Tässä vaiheessa Qstock 2019 oli jo loppusuoralla, eli aika oli valmis festareiden varsinaiselle pääesiintyjälle, 30 Seconds To Marsille. Jared Leto astui lavalle kuin kuningas viitassaan ja yleisö oli myyty. Musiikillisesti bändi ei hirvittävästi innostanut. Syynä tähän oli varmasti se, että tunnistin setistä kolme biisiä (”This Is War”, ”Kings And Queens” sekä ”The Kill”). Stadionmaneerit herra Leto oli ottanut komeasti haltuun ja yleisö tuntui pitävän keikasti kovasti.
Qstock 2019 oli jälleen kerran onnistunut festari. Jälkikäteen mieleeni nousi ajatus siitä, onko kuusi lavaa tapahtumassa jo liikaa? Muutamilla keikoilla kävivät kaksi telttalavaa pieneksi yleisömäärän edessä. Mene ja tiedä. Kaksi päivää meni joka tapauksessa festareilla kuin siivillä ja ohjelmassa oli mukava kattaus mielenkiintoisia artisteja.
Teksti: Ilkka Järvenpää
Kuvat: Jouko Posio ©Metalliluola
Metalliluolan uutistoimitus. Tällä hetkellä uutisia ja tiedotteita julkaisevat Ville Krannila, Pete Alander, Mikko Huuhka ja Joni Renko.
