Vuonna 2018 saksalainen perinteisen metallin kivijalka Primal Fear juhlisti 20-vuotista uraansa “Apocalypse”-albumilla, eikä kovin hiljaa, vaan tuuletti tapahtumaa erityisesti sosiaalisessa mediassa lähes päivittäin jo useita kuukausia ennen kiekon varsinaista julkaisupäivää. Nyt kun juhlallisuuksista on selvitty, on aika pyöräyttää käyntiin seuraava kaksikymppinen levyllä “Metal Commando”.
Yhtyeessä kolmen kitaristin joukkue on toiminut jo noin viisi vuotta, mutta rummuissa Francesco Jovino on saanut tehdä tilaa Michael Ehrélle. Basistin jakkaran on yhtyeen alkumetreiltä täyttänyt Mat Sinner ja sama mies, Ralf Scheepers, on pysynyt mikin varressa koko bändin elinkaaren ajan.
”Metal Commando” pyörähtää käyntiin “I Am Alive”– kappaleella, jota seuraa “Along Came The Devil“- raita. Kyseiset biisit on jo aikaisemmin julkaistu sinkkuina, kuten kappale “Crucify Me”, joka löytyy ainoastaan rajoitetulta 2CD-versiolta. Mitään varsinaisia yllätyksiä nämä esitykset eivät tarjoa, vaan voisi jopa uskoa, että kyseiset raidat olisi nauhoitettu jo edellisen albumin yhteydessä.
Vuosien saatossa Primal Fear on julkaissut loistavia levyjä tappavan tasaiseen tahtiin, mutta niin sanotulla “juhla-albumilla” eli ”Apocalypsella” panokset jäivät pahasti piippuun ja kokonaisuus oli paikoin aneemista kuunneltavaa. Erityisesti vokalisti Scheepersin väkevät lahjat laulaa korkealta ja kovaa jäivät tyystin käyttämättä. ”Along Came The Devil”- raidassa on kuitenkin havaittavissa pientä piristystä, mitä tulee korkeampiin vokaaleihin. Itse kappaleessa tiivistettynä muistellaan yhteistä matkaa ja kuinka paha on yrittänyt murtaa yhtyettä. Bändin syntymästästä lähtien mukana ovat olleet ainoastaan Ralf ja Mat, joten heidän saumattomasta yhteistyöstänsä tässä on kyse. Toki myös kitaristi Tom Naumann oli mukana jo 1997, mutta on lähtenyt kokoonpanosta kahteen otteeseen omille teilleen ainoastaan palatakseen takaisin.
Albumin voimaballadin osaa esittää neljäs kappale “Hear Me Calling”. Balladit eivät ole koskaan olleet yhtyeen parasta osaamisaluetta, mutta vaikka tämä veto sisältää lähes kaikki mahdolliset kliseet sanoituksissa, on se useamman kierroksen jälkeen hyvin tervetullut keventämään levyn tunnelmaa. Tämän ymmärtää paremmin kiekon edetessä, nimittäin heti seuraava veto “The Lost & The Forgotten” tarjoilee raskaampaa poljentoa. Alkurääkäisyn jälkeen Scheepers madaltaa äänensä hyvin matalalle. Tällaista tulkintaa ei olla mieheltä aikaisemmin kuultu. Sinner avustaa kappaleen lauluosuuksissa. Kertosäkeessä vokaalit nousevat huomattavan korkeammalle. Kitarointi on normaalia raskaampaa ja soolo on miellyttävä korville.
“I Will Be Gone” latistaa tunnelman kuin anoppi kotibileissä. Mm. Gamma Rayssa viimeiset kymmenen vuotta rumpuja soittanut Ehré penkitetään koko kappaleen ajaksi ja tamburiini korvaa kaverin. Onneksi negatiiviset ajatukset ja tamburiinit unohtuvat levyn loppupuoliskon alkaessa. “Raise Your Fists” tarjoilee enemmän hard rock- tyylistä poljentoa. Kertosäe saa nostamaan nyrkin ilmoille, vaikka ainoastaan yhden. “Howl Of The Banshee” sisältää pirtempää kitaran näpyttelyä ja Ralfin aaltomaista ulosantia sekä korkeampia osuuksia. Ehré pääsee tosissaan näyttämään taitonsa “Afterlifessa”. Herra lähes kirjaimellisesti hajottaa rumpusetin.
”Metal Commandon” päättää eeppinen “Infinity”. Kappale rikkoo ainoastaan ennätyksiä. Vuonna 2016 julkaistulla levyllä “Rulebreaker” oli ennen tätä yhtyeen kaikkien aikojen pisin sävellys “We Walk Without Fear”, pituudeltaan vajaat 11 minuuttia, mutta ”Infinity” rikkoo ennätyksen yli kahdella minuutilla. Biisin olisi saanut kyllä paketoitua noin yhdeksään minuuttiin, jos olisi turhat ukkoset, kirkonkellot ja kuorot jätetty pois. Muutama päivä sitten vielä olisi leuka pystyssä voinut sanoa, että “Primal Fearin pisin kappale on ihan saatanan kova!“. Tänään ei niin enää voi sanoa.
Albumin ensi kierros häipyi mielestäni kuin lauantai-ilta. Tähän varmasti syynsä antaa edellinen, laimeaksi jäänyt pitkäsoitto. Sen ei pitäisi tietenkään antaa häiritä. Muutaman pyöräytyksen jälkeen kappaleet alkavat herätellä kuulijaa ja jalustalle voi helposti nostaa Scheepersin vokaalit, jotka ovat jo huomattavasti tasokkaampia sekä monipuolisempia kuin edeltävällä levyllä. Myös kolmen kitaristin poppoo saa riffit sekä soolot toimimaan loistavasti. Albumi on työstetty hieman totuttua raskaammaksi sekä paikoin nopeatempoisemmaksi. Merkille pantavaa ovat myös biisien pituudet, nimittäin viimeistä raitaa lukuunottamatta yksikään kappale ei saavuta edes maagisen viiden minuutin rajaa, tämän takia ne on helppo kuunnella alusta loppuun. Lopuksi vielä tämän 57-minuuttisen albumin tärpit:
JES, JES!
Raise Your Fists
Afterlife
The Lost & The Forgotten
NOU, NOU!
I Will Be Gone
Infinity
8/10
Jussi Krannila
1. I Am Alive
2. Along Came The Devil
3. Halo
4. Hear Me Calling
5. The Lost & The Forgotten
6. My Name Is Fear
7. I Will Be Gone
8. Raise Your Fists
9. Howl Of The Banshee
10. Afterlife
11. Infinity
Järvenpään Robin Hood, sijoittaa rahansa pienempien bändien fyysisiin levyihin. Genre suhteellisen laaja, aina rockista death metalliin. Parhaiten uppoaa perinteinen metalli tarttuvien melodioiden kera. Vapaa-aika ja harrastukset jotka ovat hyvinkin rajalliset kuluvat pääsääntöisesti mökillä kaikenlaiseen puuhasteluun, kalastuksesta puiden pilkkomiseen. Parasta mitä on: Kesäyöt, olut ja Heavy Metal! 🤘
 Metalliluolan arvio, Jussi Krannila.){kind=link}