Saksalaisen Primal Fearin tarina on jatkunut jo 25 vuotta. Bändillä on satunnaisia onnistumisia viimeisten vuosien ajalta, mutta ne kovimmat julkaisut ajoittuvat ensimmäisen vuosikymmenen jaksolle 1990-luvun lopulta 2000-luvun puolivälin tietämille.
Tuttuina hahmoina ovat alusta alkaen vaikuttaneet vokalisti Ralf Scheepers ja basisti Mat Sinner. Muu miehitys on sittemmin vaihtunut kokonaan, mutta tämä ei 20 vuotta täyttävää neljättä pitkäsoittoa ”Black Sunia” kuunnellessa ole selkeästi vaikuttanut bändin perusilmeeseen millään tavalla. Merkittävin muutos nykypäivään on se, että Scheepersin päälaelta löytyy promokuvissa vielä hiukan tukkaa.
Kyseessä on löyhän avaruusmatkan ympärille kyhätty teemalevy, jossa ennustetaan väjäämätöntä maailmanloppua. Kannessa lentelevät metallikotkat rinnakkain etsien uutta kotia ihmiskunnalle, musiikki on voimakasta ja riffit louhittu raskaan musiikin peruskalliosta. Scheepers julistaa tehtävän johtavan mustaan auriinkoon, loitsut on lausuttu ja falsetti raikaa.
”Black Sun” on yllättävän tiivis ja huolimatta tarinan jonkinasteisesta synkkyydestä perussanomaltaan duurivoittoinen metallilevy. Vauhtia riittää ja energiataso säilyy kiitettävänä läpi 12 varsinaisen biisin kokonaisuuden. Paketin tunnetuin kappale on edelleen ”Armageddon”, jonka kertosäettä “If this is Armageddon, then who the hell are you?” tuli joskus toistettua rasittavuuksiin saakka.
Halfordin kitaristina tuolloin vaikuttanut Metal Mike Chlasciak vierailee kahdessa raidassa ja tuo väriä kokonaisuuteen. Harvemmin kitaristilistauksissa loistanut Chlasciak osaa tikata 15 sekunnissa täysipainoisen ja tarinaa eteenpäin vievän soolosuorituksen, kuten sovituksellisesti myös muilta osin onnistunut ”Fear” osoittaa.
Primal Fearin suurin ongelma läpi vuosien on ehkä ollut se, ettei yhtye osaa päättää onko se heavy metal -yhtye, joka hapuilee power metalin alueella vai päinvastoin. Myös tällä levyllä ristiriita on ajoittain kuultavissa, ja kaasujalkaa olisi voinut hellittää enemmän Judas Priest -tyyliseen keskitempo-suuntaan. Riffit toimivat joka tapauksessa hyvin ja Scheepers tulkitsee läpi albumin väkevästi, useassa kohdassa nopeusmittarin hieman laskiessa yhtye löytää melodisen kultasuonen. Helmi on säästetty loppupuolelle ja tunnelmoiva ”Silence” nousee koko pitkäsoiton kohokohdaksi.
”Black Sun” on reilut 50 minuuttia ilotulitusta. Niin kauan kuin Primal Fear ja Hammerfall jatkavat, metallimusiikilla ei liene suurempaa hätää.
8/10
Ville Krannila
1.Countdown To Insanity
2.Black Sun
3.Armageddon
4.Lightyears From Home
5.Revolution
6.Fear
7.Mind Control
8.Magic Eye
9.Mind Machine
10.Silence
11.We Go Down
12.Cold Day In Hell
13.Controlled
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}