Puhuttaessa saksalaisesta, vampyyrien ja ihmissusien sävyttämää metallia esittävästä Powerwolfista, voitaneen puhua jo suhteellisen pitkän linjan yhtyyeestä, sillä voimasusien ensimmäinen albumi näki päivänvalon jo kunnioitettavat 11 vuotta sitten. Onkin hieman outoa, että vasta nyt alkaa orkesterin suosio olemaan lähellä sille kuuluvaa tasoa. Keski-Euroopassa yhtye tunnetaan takuuvarmana livebändinä, mutta täällä pohjolan perukoilla ovat nämä herrat vielä harvinainen, mutta sitäkin odotetumpi vieras. Pääsin todistamaan tätä kauhutarinoiden vahvasti sävyttämää metallimessua teemaan sopivasti synkkänä ja sateidena syysiltana, kun Blessed & Posessed 2016-kierue rantautui Helsingin Nosturiin Powerwolfin sekä ruotsalaisen Civil Warin voimin.
Pääesiintyjälle olisi tuskin parempaa lämmittelijää löytynyt kuin myöskin modernia, mutta omalla twistillään maustettua poweria soittava ex-Sabaton –miesten Civil War. Yhtye osoitti olevansa erinomaisessa vedossa rajallisesta lavatilasta huolimatta. Pieneen tilaan lavan etureunaan ahdettu yhtye vetäisi hittejään varmoin ottein toisensa perään – ja onhan heillä mistä valita, sillä viimeisellä kahdella levyllään ei ole allekirjoittaneen mielestä ensimmäistäkään kehnoa kappaletta. Lämpimimmän vastaanoton saivat odotetusti hienot kappaleet ”St Patrick’s Day” sekä ”Rome Is Falling”. Itseäni lämmitti erityisesti tuoreempi hitti ”USS Monitor”. Tämä orkesteri suorastaan huutaa oikeuttaan päästä suuremmille lavoille kunnon puitteilla – niin miehistö kuin kappalemateriaalikin ovat ehdotonta päälavatavaraa.
Illan odotettuin hetki koettiin pienen huilitauon jälkeen, kun lavan valot viimein syttyivät ja romanian ihmissudet päästettiin valloilleen yleisön hurratessa. Yhtye oli silminnähden yllättynyt suosiostaan sekä arkikeikan villistä menosta. Vastaanottavan yleisön rytmikkäälle ja erittäin kuuluvalle Po-wer-wolf! Po-wer-wolf! –yhteishuudolle ei meinannut tulla loppua edes kappaleiden aikana. Sama ilmiö koettiin yhtyeen taannoisella Tuska-keikalla eräänä sateisena sunnuntaiaamuna. Sen minkä voimasusien kannattajajoukko häviää täällä pohjoisessa pienuudessa, voittaa se varmasti fanaattisuudessaan ja äänekkyydessään kymmenkertaisesti.
Setti potkaistiin käyntiin takuuvarmoilla kappaleilla: mainiot ”Blessed & Possessed” sekä ”Coleus Sanctus” upposivat yleisöön hopealuodin lailla. Illan aikana kuultiin hittimateriaalia tasaisesti läpi yhtyeen uran. Powerwolfin kappaleiden laatu tuli huomattua jälleen jo hyvissä ajoin ennen encorea – väliin ei ole mahtunut yhtään huonoa tai edes keskinkertaista veisua. Omalla kohdallani hieman vanhemmat kappaleet ”Resurrection by Erection” sekä erityisesti ”Dead Boys Don’t Cry” aiheuttivat akuutin tarpeen puristaa kämmenet nyrkkiin ja nostaa kohti kattorakenteita.
Laulaja Attila Dorn sekä kielisoittimia hallinnoivat Matthew ja Charles Greywolf pitivä kuulijakuntaansa hyppysissään showmiesten elkein, eikä yleisön huudatuksilta vältytty tälläkään kertaa. Orkesterin mielenkiintoisin hahmo löytyy kuitenkin taustalta: koskettimia käskyttävä Falk Maria Schlegel pitää käynnissä aivan omaa showtaan ja ryntää toisinaan yleisön eteen piiskaten heidät (jos mahdollista) vieläkin suurempaan metallihurmokseen. Yleisö sai olla osa vauhdikasta ja huumorilla höystettyä metallijuhlaa takuulla koko rahan edestä, aina ensimmäisistä soinnuista esiripun laskeutumiseen asti.
Powerwolf osoitti myös livekuntonsa perusteella olevansa yksi tämän hetken kuumimmista nimistä tuoreen melodisen metallin saralla. Amen & Attack!
TEKSTI JA KUVAT: Markus Salmela ©Metalliluola
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
