Vuoden 1995 tummassa raskaan musiikin maailmassa Paradise Lostin historian menestynein teos ”Draconian Times” seisoo edelleen yhtenä genren kulmakivenä ja kuuluu myös levy-yhtiö Music For Nationsin myydyimpiin sekä tunnetuimpiin julkaisuihin.
Yhtye on esittänyt albumia kokonaisuudessaan livenä ja kokemus on paketoitu vuoden 2011 ”Draconian Times MMXI” -julkaisulle. Erilaisia remasteroituja versioita alkuperäisestä levystä bonusraitoineen, demoineen sekä 5.1 Dolby Digital/DTS-miksauksella on ilmestynyt myöhemmin. Mitä paremmat stereot, sen syvemmin ja eri nyansseja hienosti korostaen tämä mestariteos soi.
Jäsenet ovat jälkikäteen kertoneen sessioiden olleen yhtyeen uran onnistuneimpia ja vakiotuottaja Simon Eferney sai luotua juuri tavoitellun äänimaailman tukemaan musiikkia, joka kuului bändin siihen astisen taipaleen vahvimpaan kokonaisuuteen. Yhtyeen riveihin juuri levytysten alla liittynyt rumpali Lee Morris sai paljon kehuja ja hänen ansiokseen tunnutaan laskevan suuri osa materiaalin iskevyydestä ja uudenlaisesta sykkeestä. Viime vuodet Magnumissa vaikuttanut Morris on kiistatta loistava soittaja, joka tukee sovituksia täydellisyyttä hipuvalla otteella.
Kaikki materiaalin osalta tuntuu ”Draconian Timesilla” loksahtavan kohdalleen heti loistavan ”Enchantment”-avauksen surumielisestä pianointrosta alkaen. Koskettimet levylle esitti Andrew Holdsworth, ja hänen panostaan levyn loistavuudessa ei voi aliarvioida. Holdsworthin ”Forever Failuren” alussa tarjoilemat kuviot hakevat vertaistaan ja Nick Holmesin huutaessa ”You must feel frustration, ’cause Your mind feels such temptation”, sanoma tuntui heijastelevan jokaisen teini-ikäisen sielunmaailmaa. Ja ei voi unohtaa biisissä kuultavaa Charles Mansonin puheosuutta, joka on yksi ikoninen hetki metallihistoriassa.
Holmes kertoo levyn syntyneen vielä analogisena aikana, ja yksittäisiä säkeistöjä sekä vokaalien osalta jopa laululinjoja hiottiin tuntikaupalla. Lopputulokseen voi olla tyytyväinen. Vokalisti kannattelee tarttuvia melodioita mestarillisesti. Vain viidessä vuodessa yhtye oli kehittynyt tähän pisteeseen 1980-luvun lopun death doom metal -lähtökuopista. Laulaja onnistuu välittämään ainutlaatuisella tavalla vihaa, tuskaa, masennusta ja itseinhoa selvästi eläytyen jokaisen nuottiin. Myöhemmillä levyilla melankolia kääntyi innottomuudeksi, mutta tässä tunteen palo on käsin kosketeltava.
Levyn alku on kovimpia hittiputkia raskaan musiikin historiassa, ja ansaitusti toi yhtyeelle listamenestystä. Bändin melodinen, ja samanaikaisesti raskas ja melankolinen ulosanti tuntui resonoivan täydellisesti 30 vuoden takaiseen maailmankuvaan. Alkusuoran jälkeen albumi muuttaa suuntaa kiemuraisemmaksi, mutta esimerkiksi ”Hands Of Reason” ja ”Shades Of God” pärjäävät kilpailussa mainiosti, eikä muu materiaali jää käytännössä lainkaan jälkeen. Vaikuttava kansitaide viimeistelee kokemuksen.
Monet kuvasivat ”Draconian Timesia” levyksi, joka Metallican olisi pitänyt tehdä ”Black”-albumin jatkoksi. Sen sijasta Metallicalta saatiin ”Load”. Paradise Lost siirtyi entisestään melodisempaan suuntaan ”One Second” ja ”Host”-levyillä, joista viimeksi mainittu lienee Metallican 1990-luvun jälkipuoliskon saavutuksia vastaava antikliimaksi. Joka tapauksessa Paradise Lostin lopulta taivuttua tällä vuosituhannella takaisin kohti uransa alkupuolen synkkyyttä, ”Draconian Times” on entisestään vankistanut asemaansa musiikillisesti.
Fanit saattavat arvostaa ”Iconin” sekä ”Gothicin” intensiteettiä, ja melodiat ”One Secondilla” saattavat parantaa vielä asteen kokonaisuutta, mutta tällä merkkipäivää juhlivalla LP:llä kaikki mitä Paradise Lost teki ennen ja jälkeen yhdistyvät lähimmäksi täydellistä suoritusta.
9+/10
Ville Krannila
1.Enchantment
2.Hallowed Land
3.The Last Time
4.Forever Failure
5.Once Solemn
6.Shadow Kings
7.Elusive Cure
8.Yearn For Change
9.Shades Of God
10.Hands Of Reason
11.I See Your Face
12.Jaded
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.