Karhulan ylpeys Kreyskull on viimeisen viiden vuoden aikana noussut vankasti kotimaisen klassisen rockin, doomin ja psykedelian eturiviin.
Tyylisuunnan fanien ihasteltavaksi on saatu kolme täyspitkää albumia, joista viimeisin ”The Bird Of Bad Weather” sai Metalliluolan arviossa suitsutusta ”tarjoten mielenkiintoista ja monipuolista doomia 1970-luvun rock kosketuksella”. Keulamies Kari A. Kilgast vastasi kysymyksiin ja yhtye tarjoaa myös faneilleen mahdollisuuden voittaa tuore levy sekä signeerattu kuva. Lisää kilpailusta luettavissa haastattelun lopusta!
Onnittelut kolmannen levynne ”The Bird Of Bad Weather” julkaisusta. Kerrotko heti alkuun mikäs on se pahanilman lintu?
Kiitos ja kumarrus, pahanilman lintu on juuri se minkä kuulija haluaa sen olevan…olkoon se vaikka ihminen jolla koskaan ei ole mitään hyvää sanottavaa, olkoon se ufo lonkeroissa keskellä myrskyävää merta. Kaikki on mahdollista, sen takia rajat lyriikoissa ovat kuin veteen piirretty viiva. Jotain näkyy vaan näkyykö siltikään?
Levy saanut hyviä arvioita ympäri eri medioita, onko ovi auki tämän myötä jo ulkomaillekin vai pidetäänkö tähtäin koti-Suomessa?
Ovi on selkosen selällään ihan kenelle vain, edellisestä levystä asti on kiinnostusta ollut ympäri maailmaa, mutta suuret koneistot eivät ole lämmenneet orkesterille, että voisi lähteä soittimet kainalossa lentokentälle tms. Joten toistaiseksi, pyöritään ja hyöritään Pohjoismaissa. Eihän sitä koskaan tiedä. Enemmin tai myöhemmin joku löytää, itselle ei väliä koska se tapahtuu. Tätä musiikkia kun tehdään itselle, ja jos yksikin henkilö bändin ulkopuolelta diggaa siitä, olemme voittaneet. Ja musiikki elää ikuisesti, musiikki on energiaa…
Biisien tarinat tuntuvat pyörivän kosmisissa totuuksissa ja vahvasti muissa ulottuvuuksissa. Minkälaista sanomaa uudella levyllä välitetään ja mistä inspiraatio lyyrikoihin kumpuaa?
Ympäröivä maailma on aina jättänyt enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, joten sitä on lähdetty penkomaan oikein urakalla ja vastaan on tullut jos jonkinmoista, mikä osittain selittää miksi asioita tapahtuu ja miksi olemme täällä. Eli, maailman tutkistelu eri vinkkeleistä avaa ovia oivalluksille mitä on sitten hyvä takoa paperille. Henkimaailma on avain.
Miten sävellystyö tällä kertaa eteni, syntyikö materiaali jamipohjalta vai hiottiinko sovituksia pala palalta yhteen?
Perusideat melkeinpä aina tulevat veljeksiltä (Hakulit, Pasi ja Saku) joita ruvetaan sitten maustamaan ja hämmentämään. On biisejä, jotka on kasattu Kreyskull-laboratoriossa ja on sitten ihan puhtaita jamittelun tuloksia.
Aiemmalta levyltä tuttu Tower Witch on myös mainittu sanoituksissa, miten tämä linkittyy uudempaan tarinaan?
Heh, torninoita on täysin oikea hahmo ja kuten tietyissä piireissä on tapana. paha jatkaa kulkuaan. Paluukertomus onkin sitten aivan jamittelun tulosta, sanat mitä laulan ovat tismalleen ne sanat mitkä olivat kun ensi kertaa vedettiin biisiä. ”Return Of The Witch” oli vain työnimi jolle piti sitten keksiä uudet ja ”paremmat” sanat. Kuinka ollakaan mikään ei natsannut ja askeleet johtivat aloitusruutuun. Mutta, torninoita on johtajamaailman hahmo joka aina selviää…toisessa maailmassa soihduilla varustetut tyypit seisovat ympärillä, kun taas tässä maailmassa rahasalkku vaihtaa omistajaa taputuksin ja skoolauksin. BITCH!
Uuden levynne musiikki on varsin moni-ilmeistä jopa verrattuna yhtyeen aiempaan tuotantoon, oliko tämä tietoinen ratkaisu?
Ei sitten ollenkaan, ainoa asia mitä halusin levylle ns. vanhemmilta levyiltä on doom-poljento, mutta jo ”Tower Witchillä” oli biisejä joissa oli havaittavissa tietyä häröilyä mutkikkaammalle tielle, ja kyse täysin luonnollisesta liikkumisesta, Doom olkoon se maadoittava tekijä. Eli osittain tietoinen ratkaisu ja osittain ei sinne päinkään, ota nyt selvää.
Itse löysin levyltä paljon Uriah Heepin 1970-luvun tunnelmia tuotuna modernimpaan soundimaailmaan. Allekirjoitatko?
No tuota, enpä ole tullut moista ajateltua. Joten en allekirjoita, vaan kirjoitan paperille VAU. Diggaan bändiä rankalla kädellä. ”Salisbury” on niitä levyjä mihin en tule ikinä kyllästymään. Taidanpa laittaa sen saman tien kuunteluun.
Levyllä hyödynnetään eri instrumentteja saksofonista alkaen, oliko biisien sovittamisessa tämän vuoksi enemmän haastetta?
Halusin saksofonia ja sain sitä, ja nimenomaan biisissä missä kukaan ei odota sitä olevan, hehe! Ja erilaisten mausteiden käyttäminen rikastutti levyä aika isolla kädellä. Toki itsekin soitetaan monipuolisemmin kuin koskaan, joten muutaman yllätysmomentin tuominen toimi varsin luontevasti.
Miten kuvaisit kahta ensimmäistä Kreyskull-albumia nyt useamman vuoden periskoopin läpi katsottuna?
Ensimmäinen levy ”Year Of The Octopus” oli hyvä pelin avaus ja esimerkiksi ”Devil And The Preacher” kuuluu keikka settiin vieläkin. Huomasin levyä tehdessä, että uudet/tulevat biisit olivat enemmän ja enemmän kokeilevampia joten seuraava ”Tower Witch” olikin sitten hieman erilainen. Debyytti rouhii varsin perinteisillä linjoilla, seuraavalla soppaan lisättiin vapautunutta mausteiden käyttöä ja uusimmalla pääkokki syttyi tuleen hehe. ”Tower Witch”-levyltä on selviytynyt settilistaan useampia ralleja ja jännä huomata miten kaikki biisit elävät sulassa sovussa erilaisuudesta huolimatta, omituisten otusten kerho, haha.
Vokalistina ketkä ovat pääasialliset vaikuttajasi?
HDG (Halford, Dio, Gillan) noista se lähti.
Millaiset kiertuesuunnitelmat ovat yhtyeellä lähitulevaisuudessa?
No, ei kierrellä…pistokeikkoja sinne sun tänne. Ties vaikka sinne.
Onko mitään klassista Kreyskull-kiertueella tarinaa jaettavaksi faneille?
Hehe…Joskus sain melkein kimppuuni suhteellisen isokokoisen Kreyskull-fanin. Astuin baariin missä pauhasi joku Kreyskull-biisi, itseironisesti naurahdin ”Voi vittu, olut on hyvää mutta musiikkiin haluaisin muutosta, jestas mitä kuraa, heheh”. Jo mainittu henkilö tuli lähemmäs ja ilmoitti tuimasti mielipiteensä Kreyskullista ja käski minun kunnioittaa sitä. Myönnyin, ja vastasin ”Noh, ihan mukiinmenevää matskua tämä on”. Sain elää.
Terveisiä Metalliluolan lukijoille?
Luola on asumus kautta suoja jossa ihmisen on hyvä olla suojassa katseilta tai vaikka sateelta, ja tässä tapauksessa paikka missä jakaa metallin sävyttämiä ajatuksia. Long Live Metalliluola, Kilgast suosittelee! (Ai niin, tsekatkaa Kreyskull-orkan tuotoksia, uskoisin että tykkäätte)
Yhteistyössä bändin kanssa Metalliluolassa Kreyskull-kilpailua!
Kaikille haastattelusta tykkääjille ja kommentoijille tarjolla kolme kappaletta uutta Kreyskull-CD:tä ”The Bird Of Bad Weather” sekä signeeratut kuvat. Kilpailu on päättynyt.
Haastattelu: Ville Krannila
Kuvat: Pekka Lipo & Kreyskull
https://www.facebook.com/kreyskull/
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
