Kunnioitettavan kahdenkymmenen vuoden rajapyykin saavuttanut Omnium Gatherum on veistellyt kasaan melodisen death metalin ystävien iloksi järjestyksessään seitsemännen studioalbuminsa. Ahkerana keikkailijana tunnettu yhtye tarjoilee tyylilleen uskollisena keskitempoista, modernia ja positiivisella tavalla suomalaisen kuuloista melokuoloa.
Oma kosketukseni orkesteriin on juuri keikkailun kautta. Eksyin taannoin todistamaan iltamia, joissa tämä erittäin vakuuttava ja hyväntuulinen rytmiryhmä jyräsi pitkälle toista (ellei jopa kolmatta?) tuntia – ja taisi olla ensimmäinen kerta kun todistin yhdenkään bändin pitävän väliajan metallikeikalla. Yleisö oli shown alusta loppuun liekeissä, ja pienessä nousujohteisessa musiikki upposi myös allekirjoittaneeseen oikein mukavasti. Mutta miten ”Sekalainen kokoonpano” sitten toimii uusimmalla levyllään?
Albumin avaava ”The Pit” potkaisee koneen käytiin varsin ripeällä poljennolla. Yhtyeen tavaramekinomainen melodinen kitarointi ja matala murinalaulu ovat vahvasti läsnä. Matka kohti harmaita taivaita jatkuu kakkosraidan ja sinkkulohkaisun ”Skylinen” siivittämänä. Matalalla murjovat rytmikkäät riffit ja kaihoisat kitaraliidit kiidättävät kappaletta eteenpäin höyryveturin tavoin. Kyseessä on yksi alkuvuoden kovimpia kotimaisia heavy-ralleja.
Matkanteko hidastuu hieman loppua kohden, ja tuntuu että viiltävimmät ideat ja terävimmät koukut ovat käytetty jo levyn alkupuolella. Toisaalta levyn tunnelmakin muuttuu hieman alun suoraviivaisesta paahdosta loppupuolen maalailevampaa ilmaisua kohden. Keskitempoinen tunnelmointi ei jaksa pitää hyppysissään aivan kalkkiviivoille asti.
Harmaan taivaan kirkkaimpina loistaviksi tähdiksi nousevat edellämainittujen ”The Pitin” ja ”Skylinen” ohella loppupuolen mainio, jopa slovari-henkinen tunnelmapala ”Ophidian Sunrise”.
Äänimaailmaltaan albumi on kristallinkirkasta murjomista – nautittavaa kuultavaa sortumatta kuitenkaan liialliseen siloitteluun. Levy toimii kenties parhaiten kuulokkeista kuunneltuna, jolloin hienoon ja vivahteikkaaseen kitarointiin on helpompi heittäytyä täysillä mukaan. Itselleni Omnium Gatherum on jatkossakin ehdottomasti livebändi. Loistavaa kappalemateriaalia on ripoteltu levyltä toiselle, mutta kotimaisen melokuolon vannoutuneimmille ystäville myös ”Grey Heavens” on varma valinta.
7/10
Markus Salmela
1.The Pit
2.Skyline
3.Frontiers
4.Majesty and Silence
5.Rejuvenate!
6.Foundation
7.The Great Liberation
8.Ophidian Sunrise
9.These Grey Heavens
10.Storm Front
Ei oppinut hallitsemaan mitään soitinta, joten tyytyy kirjoittamisen ohella valokuvaamaan niitä, jotka tämän taidon omaavat. Vapaa-aikaa rytmittävät matkailu, kilpauinti ja black metal. Edellämainittujen lisäksi kiinnostunut eläimistä (ei siinä mielessä).
 Metalliluolan arvio, Markus Salmela.){kind=link}