Kymenlaaksosta saapuva Of Spite on palannut levytyskantaan kahdeksan vuoden jälkeen. Debyyttialbuminsa ”Lucid Dreams” vuonna 2015 julkaissut melodista death metalia ruhjova kotkalaisyhtye julistaa sanomaansa tuoreella albumillaan ”Riddle Redemption”.
”Aether” aloittaa albumin vahvasti. Avausraita räjähtää ilmoille ilman turhia introkikkailuja ja tunnelmanluonteja. Antti Lampisen ja Samu Haataisen riffit kiskaisevat kuuntelijan pyörteeseen, ja Joonas Niemisen tarkka suorittaminen rumpujakkaralla pitää tahtia sopivan tiukasti otteessaan.
Albumin edetessä tärykalvoille aaltoilee aimo annos monipuolisuutta ja kappaleiden välillä vaihtelevaa dynamiikkaa. ”Olen” tarjoaa suoraviivaisempaa Göteborg-tykitystä, kun taas ”Senufo” keskittyy enemmän melodiaan ja Of Spiten progressiivisempaan puoleen. Kitarasoolot ovat teknisesti taitavia ja antavat albumille syvyyttä. Vokalisti Jere Harjun paikoitellen Swallow the Sun -tyylinen tulkinta vaihtelee aggressiivisesta murinasta tuskaisiin huutoihin, luoden ilmaisuun sopivasti variaatiota.
Albumin huippuhetket osuvat pitkäsoiton loppupuolelle. Kuutosraita ”Murderous” ja albumin päättävä ”Agonia” yhdistävät tehokkaasti raskaan riffikikkailun ja tarttuvat melodiat, luoden kuuntelijalleen tunnelmallisen, monivivahteisen ja progressiivisen suomimetallin kuuntelukokemuksen. Näitä edellä mainittuja vetoja kuunnellessa ei bändin jäsenten tekninen taito kappaleiden rakenteiden ja dynamiikan hallinnassa jää epäselväksi.
”Riddle Redemptionin” soundimaailma on mallikelpoinen jokaisen instrumentin kuuluessa selkeästi, tasapainoisesti ja toisiaan tukien. Debyyttialbumilla kuultu tunkkaisuus on tipotiessään, vaikut on kahdeksassa vuodessa louhittu korvakäytävistä ja selkeä erottuvuus saa kuuntelijan kiinnittämään huomiota myös yksilötason suorituksiin. Rumpujen voimakas taonta tuo albumille sopivasti energiaa viemättä huomiota kitaroiden kirkkaasta sekä basson muhkeasta äänimaailmasta.
Kokonaisuutena ”Riddle Redemption” ei tarjoa varsinaisesti mitään uutta ja mullistavaa genressään, ollen silti nautittava ja vahva kokonaisuus. Of Spite onnistuu esittelemään kakkosalbumillaan reilun puolituntisen, viihdyttävän pakkauksen synkkäteemaista melodista death metalia. Yhtye on ottanut ”Riddle Redemptionin” myötä useamman askeleen kohti progressiivisempaa ilmaisua debyyttialbumiinsa nähden, eikä tuolla polulla jatkaessaan päädy hukkumaan suomalaisten melodeathbändien täyttämään suohon.
7½/10
Aki Blomqvist
1. Aether
2. Olen
3. Sunila
4. Senufo
5. Bird Of Prey
6. Murderous
7. Agonia
Kyseenalaisella soittotaidolla varustettu basistinretale pääkaupunkiseudulta.
Raskaamman musiikin soratiellä 2000-luvun alusta lähtien, lähimpänä sydäntä black-, death-, folk- ja doom metal. Tehtävinä (lähinnä) levy- ja keikka-arviot.
 Metalliluolan arvio, Aki Blomqvist.){kind=link}