Oceanhoarse julkaisee debyytti-EP:nsä marraskuussa

Tekijä

15.10.2019

MAINOS:

Tiedote 15.10.2019

Helsinkiläinen heavy metal -kvartetti Oceanhoarse julkaisee viiden biisin EP:n marraskuun 15. päivänä. ”Voluntary Bends” -debyytti-EP sisältää yhtyeen kaksi viimeisintä singleä, kaksi täysin uutta sävellystä sekä Slipknot-coveri ”Dualityn”, joka julkaistaan singlenä jo 1.11.2019 halloweenin rytkeeseen.

Kitaristi Ben Varon kertoo:

Olemme tässä vajaan parin vuoden ajan julkaiseet musiikkia pelkästään singlemuodossa, ja vaikka tämä on osoittautunut toimivaksi malliksi, halusimme laittaa nyt ulos jonkin sortin kokonaisuuden, myös fyysisessä muodossa. Debyyttilevyn kanssa emme halua kiirehtiä, mutta EP tuntui juuri sopivalta formaatilta tähän väliin. ”Voluntary Bends” toimii hyvänä käyntikorttina Oceanhoarsen maailmaan.

Jo julkaistut ”Death Row Center” sekä ”Feed the Sirens” saivat rinnalleen kaksi nopeampaa, agressiivisempaa ja raskaampaa biisiä, ”Stitchesin” sekä ”Maze of Deathin”. Tämä ei ollut sattumaa.

Meillä on valmiita biisejä jo vaikka millä mitalla, odottamassa ensmmäistä levyä sekä jopa kakkosalbumia. Emme julkaise kappaleita valmistumisjärjestyksessä vaan mietimme tarkkaan minkä puolen Oceanhoarsesta haluamme milloinkin esitellä ulospäin, ja millaisia kokonaisuuksia haluaisimme rakentaa. Nostimme tietoisesti EP:n keskitempoa vikkelämmäksi ja yleistunnelmaa murjovammaksi valikoimalla siihen pari turpaanvetobiisiä. Katsellaan niitä slovareita vähän myöhemmin, nyt on aika ajaa!

Ajatus Slipknot-coverin äänittämisestä syntyi jo alkuvuodesta, bändin soittaessa setillisen suosikkibiisejään muilta artisteilta Praha-baarin 18-vuotissynttäreillä The Four Hoarsemen -”salanimen” alla.

Lainasetin soittaminen oli helvetin hauskaa ja opettavaista puuhaa, ja varsinkin ”Dualitysta” jäi koko bändille erittäin hyvät vibat. Biisi jäikin keikan jälkeen päähän pyörimään, ja aloin kuulla päässäni esimerkikisi vaihtoehtoista introa siihen, samaten joitain kitarakikkoja ja muita sovitusideoita. Tykästyimme lopputulokseen, ja omasta mielestäni lopputulos on tarpeeksi uskollinen alkuperäiselle, mutta silti sen verran oman näköisensä, että se puoltaa olemassaoloaan.