31. Nummirock tarjoili enimmäkseen hyytävässä säässä monipuolisen kattauksen metallin eri tyylilajien edustajia sekä hilpeätä yhteiseloa uusien ja vanhojen ystävien kanssa.
Vaikka Nummirockin musiikkitarjonnasta löytyy aina helposti useampikin suosikki, ei sinne kuitenkaan yleensä pelkästään musiikin vuoksi mennä. Nummijärven taika vetää ruuhkatukat helposti vuodesta toiseen leiriytymään luonnon helmaan, säässä kuin säässä, oli pääesiintyjä kuka hyvänsä.
Keskiviikko – Teltta pystyyn ja menoksi.
Viime vuonna ensimmäistä kertaa koeajettu laajennus nelipäiväiseksi sai talven mittaan festarikävijöiden varauksettoman tuen, ja tänä vuonna Nummirock aloitti jälleen jo keskiviikkona yhden lavan ja kolmen bändin voimin.
Aikainen aloitus yllätti leiriytyjän. Hyvissä ajoin paikalle saapuminen oli tullut mieleen useammalla muullakin, ja ainakin metsäleirintä oli tiiviisti asutettu jo keskiviikkona illansuussa. Sopu sijaa antaa, ja festarin edetessä sekaan mahtui vielä runsain mitoin uusia ystäviä ja naapureita.
Keväällä toisen albuminsa “Vapauden” julkaissut Kaunis Kuolematon avasi Nummirockin Original Stagella. Iltaa jatkoivat Nighon ja Shade Empire festariväen virittäytyessä juhlatunnelmaan.
Torstai – Festareiden suurimmat sydäntensulattajat.
Torstain tarjonnassa ennakkosuosikit Vorna ja Carach Angren veivät potin kotiin ainakin 50%:lle Metalliluolan edustuksesta. Kumpainenkin kiilasi heti kärkeen myös koko festarin parhaimmistoon. Kisassa ammuttiin kovilla, koska torstain viihdykkeestä vastasi myös mm. Antony Parviaisen luotsaama Psychework, brittiklassikko Anaal Nathrakh ja iki-ihana Ensiferum.
Kotimaisista lemppareista Vorna ui ensimmäisellä Metalliluolan todistamalla ulkoilmakeikallaan suoraan ihon alle. Vilpoisassa mutta kirkkaassa kesäillassa Nummirockin yleisö otti Tampereen nuorukaiset innolla vastaan, ja yhtye reagoi festariväen positiiviseen energiaan vetämällä hienon shown. Lähestulkoon hymyjäkin tuli lavalla todistettua, normaalisti melko vakavasta perusilmeestä poiketen.
Kauan odotettu Carach Angren tarjoili näyttävän, sekä korvia että fantasiakauhuun kallellaan olevaa sydäntä hellivän setin sinfonista bläkkistään. Koko yhtyeen karismaattinen ote yleisöstä oli herkkä, mutta niin tiivis, ettei juuri muusta väliä.
Juuri uuden albumin lmestyttyä olisimme toivoneet kuulevamme muutaman biisin lisää “Dance and Laugh Amongst the Rotten” -levyltä, mutta toisaalta toiveissa oli muutenkin settilistaan esimerkiksi kymmenisen biisiä enemmän.
Viime vuonna “Vuohen Siunaus” –albuminsa julkaissut Korgonthurus oli torstain viimeinen esiintyjä, ja ehdottoman hyvä (paha) sellainen. Vaikka keli oli kylmä ja synkähkö, jäi se ehdottomasti toiseksi bändin sielua riipivään ulosantiin verrattuna. Varsinkin Corvuksen demonimainen äänenkäyttö livetilanteessa oli veret seisauttava kokemus. Luita katkovat riffit, ihoa repivät blastbeatit, niittirannekkeet ja corpsepaintit saivat yleisön ylistämään kyselemättä alakerran herraa. Black metal -faneille kyseinen bändi tarjosi ehkä jopa festareiden kovimman, kylmimmän ja uskottavimman keikan. Suosituksen arvoinen livebändi!
Perjantai – Loistavia naisvokalisteja, räjähtävää energiaa ja mustaa tunnelmointia.
Päälavan perjantaina avannut Battle Beast osoitti, että ankaran rundaamisen myötä selvästi kasvanut ammattimaisuus ei ole tappanut esiintymisen hauskuutta. Varsinkin Noora Louhimon lavaesiintyminen ja karisma on kehittynyt entisestään. Bändin esiintymisen keskinäinen lämpö ja leikkisyys ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään, ja Battle Beastin hauskanpitoon ei ole pelkästään helppo, vaan suorastaan pakko lähteä mukaan.
Festarikävijä:
Battle Beast parantaa pahimmankin krapulan.
Nooraa rouheampaa linjaa jatkoi Inferno-lavalla esiintyneen ukrainalaisen metallicocktail-Jinjerin vokalisti Tatiana Shmailyuk. Bändin omaleimaista, energistä meininkiä ryydittävät lauluosuudet pistivät hetkittäin tarkistamaan useampaan kertaan, voiko moinen mekkala lähteä niin herttaisen hentoisesta varresta. Tatianan livetulkinta kuulosti livenä vieläpä upeammalta, kuin levyllä. Jinjerin keikka innoitti ainakin yhden henkilön yleisöstä rakkauden tekoihin, ja kesken shown yleisö sai todistaa kosintaa. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Ilta-Sanomat.
Kolmas loistava naisvokalisti perjantain esiintyjäkaartissa oli Huoran laulaja Anni Lötjönen. Auringonkin tullessa Huoraa kurkkimaan, yhtyeen esiintyminen sai veren virtaamaan suonissa ja festariyleisön hurraamaan “Kovia ja Kiljua”. Vaikka Huora oli Metalliluolan edustukselle kohtuullisen tuore tuttavuus, viimeistään tämän vedon jälkeen ei jäänyt epäselväksi, mistä tässä hommassa on kyse. Itsevarma ja villi esitys ei kumarrellut ketään. Yleisöstä tuskin löytyi yhtään pettynyttä katsojaa ja kyseessä oli erittäin hyvä tunnelman kohottaja perjantai-iltapäivään.
Kaiken riehumisen ja hulabaloon keskellä Swallow the Sunin keikka tarjosi suvantomaisen hetken, jossa ladata akkujaan ja pohtia elämän merkityksettömyyttä. Mikko Kotamäen ihanan lakoniset kiitokset biisien välissä onnistuvat kantamaan tuomion herkkää tunnelmaa kappaleesta toiseen.
Perjantaina Nummirockin Kaaos Stagella nähtiin myös Wacken Metal Battle Finlandin Oulun semifinaalin voittanut Spell Of Torment. Kohtuullisen tuore bändi oli isolla lavalla kovan paikan edessä. Huomattavan paljon yleisöä kerännyt veto meni kuitenkin ammattilaisen elkein, eikä tämäkään bändi olisi pettymystä tuottanut Wackenin lavalla. Kappalevalinnat upposivat yleisöön kuin festarikävijän aamuinen Jallupaukku.
Naapurimaan energinen HC punkkia ja metallia yhdistelevä Raised Fist tarjosi festariyleisölle perjantai-iltaan erittäin energisen kattauksen. Bändillä oli silminnähden hauskaa lavalla. Yhtyeen nokkamies Alexander ”Alle” Hagman esitteli tuttuun tyyliin kamppailulajitaitojaan kierrepotkuin sekä mahtavine hyppyineen, eivätkä bändin muutkaan jäsenet paljoa vauhdista jääneet. Kitaristi Jimmy Tikkanen oli sonnustautunut suomileijonalla koristeltuun liiviin ja kehui lisäävänsä liiviin vielä tekstin “HÄIRIKKÖ”. Tämä johti Irwin Goodmanin “Ei tippa tapa” -kappaleen versiointiin. Yleisö liittyi mieluusti edesmenneen kansantaiteilijan klassikon tulkintaan.
Suomalaisen horror-metallin jättiläinen Gloomy Grim ansaitsee myös maininnan esiintymisestä. Nokkamies Agathonin teatraalinen esitys on aivan omaa luokkaansa. Veren makuunkin keikalla päästiin Agathonin uhratessa yleisöstä poimitun “tyttären”. Show sopii ehdottomasti myös ulkolavoille, vaikka intiimimmän esiintymispaikan syvää tunnelmaa isolla lavalla ei saavutetakaan.
Illan päättävää Ajattaraa oli odotettu Metalliluolan edustajien keskuudessa kovasti. Yhtyeen settilista olikin mahtavaa kuultavaa, ja suurin osa omista toivekappaleista saatiin myös Nummijärven pimenevässä illassa kuulla. Lopun kaksikko “Suru” ja “Kunnes taivas meidät erottaa” oli ehdoton lopetus perjantaille.
Samaan aikaan soittanut Manowar -coverbändi Kill With Cover olisi sekin ollut mahtava nähdä, mutta Ajattaran intensiivinen kokonaisuus ei siihen antanut mahdollisuutta.
Lauantai – Kaljahumpasta eeppisiin säveliin.
Jos joku saa potkaistua kylmän ja krapulan hyydyttämän festariväen käyntiin nihkeässä sateessa, niin se on Eläkeläiset. Letkajenkan ja muiden kansantanssien tahdissa loikkiva väki lämmitti koko RadioRock Stagen permannon perinteisestä juhannussäästä huolimatta. Seisoskelijoiden suojaksi kauppansa tekivät festareiden hittivaatteeksi muodostuneet vihreät kertakäyttösadetakit.
Eläkeläisten hillittömän hilpeän setin jälkeen oli Korpiklaanilla valtaisa kolpakko täytettäväksi kansan huvinjanoon. Bändi vastasi kiitettävästi, eikä yleisö jäänyt tämänkään esiintyjän aikana kylmissään kyhjöttämään.
Lauantaina settinsä soitti myös Wacken Metal Battle Finlandin voittajaksi selviytynyt dark/blackmetal ryhmä From The Void. Samasta kilpailusta maineeseen ponnisti aikanaan myös muun muassa tänä vuonna Nummirockin päälavan korkannut Battle Beast, joten ihan pienestä asiasta voitossa ei ole kyse.
Yhtye kommentoi voittoaan:
Voittajaa julistaessa lopulta meidän nimen kuuleminen tuntui hyvin epätodelliselta. Töitä on toki tämän eteen tehty ja voittamaan tietenkin lähdetään aina, mutta kilpailun tason ollessa niin korkea, pääsi epäilys valtaamaan mieltä.
From The Void kiitti sekä Nummirockin maisemia, järjestelyjä että yleisöä vuolain sanoin. Wacken Open Airiin lähdön valmistelut eivät kuitenkaan suju ilman vaivannäköä.
Vastusta tai ei, Saksaan lähdetään näyttämään, millaisiin Mustan sävyihin se metalli taipuu ja lavalle noustessa annetaan kaikkemme kuten aina!
Yksi odotetuista kotimaisista suosikeista, Whispered, edustaa enemmän eeppisten instrumentaalien ja jyhkeiden riffien äänimaailmaa, vaikka turhan tiukkapipoista meininki ei ole koskaan ollut. Juhannuspäivänä yhtye kuitenkin asettui Matti Nykäsen “Samuraita” coveroimalla näppärästi Korpiklaanin hauskampitoräimeen ja päivän mahtipontisten esiintyjien Epican ja Rhapsodyn yhdistetyn 20-vuotis- ja juhlakiertue-esiintymisen välimaastoon.
Vaikka mansen samuraiden esiintyminen on aina mieltä lämmittävä elämys, ilahdutti tälläkin kerralla erityisesti Hopeanuoli-sarjan tunnarin kuuleminen, edellä mainitun Nykäs-coverin lisäksi.
Illan loppurutistus Wolfheartin, Wintersunin ja Insomniumin tahtiin tarjosi sysisynkeästä säästä huolimatta laadukasta kotimaista metallia hienoisesti vaihtelevin sävyin. Sadeasuinen metalliväki sinnitteli uskollisesti illan loppuun saakka, ja yhtyeet palkitsivat sinnikkyyden laadukkailla esiintymisillä. Kaksijakoista huomiota crowdfunding -tempauksellaan herättänyt Wintersun keräsi runsain mitoin vannoutuneita fanejaan Inferno Stagelle. Insomnium puolestaan soitti olevansa päälavan ja tapahtuman päättävän esiintyjän mittainen yhtye.
Ensi kesään!
Nummirockin jälkeisestä masennuksesta, Post Nummirock Depressionista (PND), puhutaan silloin, kun festarikävijän mieliala laskee festareiden jälkeen huomattavasti ja pitkäaikaisesti. Sairastunut on yleensä ärtyisä, kaihoisa ja toivoo toistuvasti olevansa edelleen Nummirockissa. Hän on myös usein huolestunut, peloissaan ja hädissään ajatuksesta, ettei Nummirockia koskaan enää tulisi. Jotkut laihtuvat PDN:n vaikutuksesta, toiset lihovat ja jotkut käyttävät myös Nummirockin päättymisen jälkeen runsaasti alkoholia.
PND esiintyy yleensä pian Nummirockin päättymisen jälkeen. PND:lle ovat alttiita nimenomaan säännöllisesti Nummirockissa kävijät, mutta se saattaa iskeä myös ensimmäisen käydyn Nummirockin jälkeen. Nummirockin jälkeisen masennuksen synnystä tiedetään sen verran, että se on yhteydessä hyvien muistojen kokemiseen festariympäristössä, ja siihen, että Nummirockin toivotaan jatkuvan myös sen päättymisen jälkeen.
Lähde: Hikipedia – Post Nummirock Depression
Raportti ja kuvat: Raisa Krogerus & Jarno Saarinen ©Metalliluola
Lavalla
Ihmisiä ja tunnelmia
Metalliluolan uutistoimitus. Tällä hetkellä uutisia ja tiedotteita julkaisevat Ville Krannila, Pete Alander, Mikko Huuhka ja Joni Renko.
