Joskus levyn kansikuva, sekä yhtyeen nimi voivat johtaa harhaan ja rajusti. Näin kävi ainakin allekirjoittaneelle Etelä-Pohjanmaalta kotoisin olevan Noitavasaran kakkoslevyn kanssa, ei nimittäin olisi ihan heti odottanut bändin tahkoavan melodisen heavyrockin maailmassa. Näin kuitenkin on ja ”Necropolis Amoris” on tosiaan bändin toinen levy, debyytti ”Malleus Maleficarum” julkaistiin omakustanteena vuonna 2016.
Noitavasara mainitsee vaikuttajikseen YUP:n, sekä Iron Maidenin ja tämän kaksikon vaikutus kieltämättä kuuluu mutta mikään kopio ei ole kyseessä, vaikkakin sanoituspuolella mennään hyvinkin ensin mainitun vaikuttajan mustan huumorin värittämää polkua. Lyriikat ovatkin albumin parasta antia ja niissä kahlataan syvissä vesissä itsetuhoisuutta, kuolemaa sekä epätoivoa huokuen, mutta pientä toivon kipinääkin on havaittavissa.
Levy sisältää 11 sävellystä ja parhaimmillaan tarjoillaan varsin viihdyttävää musiikkia. Etenkin ”Beelsebub Rakastuu”, ”Oman Käden Kautta” sekä Trio Niskalaukausmaisella junttausriffillä käynnistyvä ”Satujen Taivas” toimivat mukavasti ja nostavat levyn kuuntelukokemuksen positiiviseksi. Kolikon kääntöpuoli kuitenkin on se, että liian monessa biisissä tuntuisi olevan hieman liikaa mittaa ja levyn reilu 50 minuutin kesto tuntuu aavistuksen liian pitkältä.
Kokonaisuutena ”Necropolis Amoris” jää keskinkertaiseksi, muttei missään nimessä ole huono levy. Noitavasaralla on selvästi oma juttunsa ja tämänkin levyn parhaat kappaleet ovat hyvä esimerkki siitä, että nelikolla on selvästi kykyä tehdä piristävää heavyrokkia. Seuraavaa levyä varten kuitenkin pieni tähtäinten siirto ei olisi pahitteeksi… nyt lopputulos jää vähän vajaaksi, vaikka yritystä hyvin onkin. Parempaankin olisi rahkeita.
6½ / 10
Miika Manninen
1. Jäähyväiset
2. Ruumiinavaus
3. Balthasarin hautajaiset
4. Beelsebub rakastuu
5. Kun laulu ei lakkaa
6. Luojan kiitos
7. Oman käden kautta
8. Paratiisin immet
9. Satujen taivas
10. Siunatussa tilassa
11. Vielä kun elän
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 - levyarvio. Miika Manninen, Metalliluola.){kind=link}