Marraskuu on vuoden masentavinta aikaa. Sateet ja loputon pimeys saivat kumminkin arvokkaan vieraan viikon päätteeksi, kun Suomen tämän hetken suurin metalliorkesteri Nightwish saapui Espooseen. Kotikaupungissani konsertit ovat sen verran harvinaista herkkua, että Areenalle saapuessani ehkä hiukan yllättäen sain huomata eri sukupolvien olevan paikalla, lapsista aina mummoihin ja vaareihin. Yritysporukkaa oli tunnetusti liikkeellä naamat punottaen ja punaviinit rinnuksillä. Nightwishista on selvästi tullut koko kansan yhtye, mikä on tietenkin erinomainen asia.
Nightwishin ”Endless Forms Most Beautifulin” – kiertueen tiimoilta tämä oli vuoden kolmas (jos risteilyjä eikä Q-Stockia lasketa mukaan) ja myös viimeinen kotimaan kamaralla tapahtuva keikka. Joensuu ja Tampere olivat saaneet omansa ja niiden perusteella odotukset olivat korkealla. Harmikseni Euroopan rundille lähtevä Amorphis ei Espoossa mukana ollut, vaan lämppärin virkaa sai kunnian hoitaa perustamastaan Battle Beastista omille teille lähteneen Anton Kabasen uusi yhtye Beast in Black.
Hitaasti lämpenevä yleisö otti lopulta Beast In Blackin ihan hyvin vastaan. Lähinnä Battle Beast-hiteistä koostunut settilista oli varman päälle pelattu. Kuulimme myös bändin uutta materiaalia, joka sulautuikin hyvin keikkakokonaisuuteen. Harvinaisempi herkku ”Lionheart” toimi allekirjoittaneelle parhaiten ja uskon, että tilausta Kabasen orkesterille ja komeaääniselle vokalistille tulee jatkossakin olemaan. Vaikka kyseessä olikin yhtyeen ensiesiintyminen, niin jännitystä tai turhaa jäykkyyttä ei ollut havaittavissa muualla kuin yleisön puolella.
Loppuunmyydyn Metro Areenan kirjava yleisö oli kumminkin saapunut katsomaan illan pääartistia ja aikataulussa Nightwish astelikin areenalle pommien, pyrojen ja valojen saattelemana. Ensimmäinen kappale ”Shudder Before The Beautiful” ei jättänyt arvailujen varaan yhtyeen iskukykyä ja livekuntoa. Floor Jansenin moneen tilanteeseen sopiva ääni täytti ensihetkistä alkaen koko areenan ja hänen eläytymisensä musiikin eri tilanteisiin oli hienoa katsottavaa. Tukka pyöri tasaiseen tahtiin niin kuin kunnon hevinaisella kuuluukin.
Laadukas meno jatkui myös ”Your Is An Empty Hopen” aikana. Emppu Vuorinen runttausriffit toivat moniulotteiseen kappaleeseen lisää syvyyttä ja muutenkin biisi heräsi paremmin henkiin livenä kuin itse albumilla. Monesti Suomen parhaimmaksi hevilaulajaksi tituleerattu Marco Hietala veti omat lauluosuutensa hienosti, mutta stemmoissa Floorin kanssa Hietalan ääni oli harmittavan alhaisella tasolla.
Vaikka katsomot olivatkin lähes täyteen ladattu niin yleisössä meno oli yllättävänkin passiivista. Osa katsoi showta popcornia syöden ja liikkumatta. Tuntuu lähes uskomattomalta, että Century Child-levyltä löytyvä ”Ever Dream” on isoille massoille tuntemattomampi kappale. Tämän jälkeen saatiin viimein liikettä ”Storytimen” aikana. Floorin laulaessa ei tullut kyllä yhtään ikävä Anette Olzonia legginseissään ja kukkamekossaan, vaikka omat hyvät hetkensä hänelläkin yhtyeen historiassa löytyy.
Joulupukin kaukainen sukulaispoika Marco Hietala pääsi yksin parrasvaloihin esittäessään ”The Islanderia”. Marcon ote yleisöön oli ihailtavan hienoa ja ”kännykkävalomeri” täyttikin hallin maestron sitä pyytäessä. ”Élan” sekä ”Weak Fantasy” tarjosivat yleisölle juuri sitä mitä odotettiin. Tämän jälkeen lähdettiin seikkailemaan elokuva- / fantasiamusiikin pariin ”7 Days Of The Wolves:in” aikana. Vaikka osa yleisöstä poistuikin anniskelualueelle, niin seitsemänminuuttinen biisi eri osioineen oli kerrassaan upeata kuunneltavaa.
Vaikka seuraava biisi ”Alpenglow” tarjosikin isoa kertsiä niin selvästi heikoimman vastaanoton sai ”The Poet And The Pendulum”. Vuoristoratamainen ja monikerroksinen kappale oli selvästikin monelle kuuntelijalle vieraampi haara yhtyeen historiassa. Tuomas Holopainen pääsi biisin aikana kunnolla vauhtiin ja hän selvästi nautti kappaleen haastavimpien osioiden toteuttamisesta. Erittäin hieno veto koko bändiltä. Harmikseni seuraavaksi saimme kuulla settilistassa roikkuvan ”Nemon” joka taas selvästikin upposi vanhempaan kuulijakuntaan.
Keikan loppupuolen käynnisti aina niin hieno ”Stargazers” eikä Tarjaa tullut todellakaan ikävä. Lopussa soitetun ”Sleeping Sunin” sekä hienon “Ghost Love Scoren” kautta vielä illan viimeiset ajot ennen päätöshuipennusta ”The Greatest Show On Earthia”.
Vaikka marraskuun perjantai 13.pvä tullaan muistamaan Pariisissa tapahtuneiden terroristi-iskujen takia murheellisena, niin fanit saivat elää parituntisen keikan ajan maailmassa missä on hyvä ja turvallista olla. Nightwish tarjosi kaiken mitä toivoa saattoi. Mahtipontinen ja täynnä elämyksiä oleva show iski varmasti jokaisen paikallaolijaan. Siinä missä Floor Jansenin laulu sulatti sydämiä, niin koko bändin nöyrä ja ammatillinen esiintyminen sai kyynisimmätkin fanit toteamaan yhtyeen valovoimaisuuden. Vielä kun soundit olivat hyvällä mallilla, niin hallilta ulos astuessa mieli oli kirkas maailmantapahtumista huolimatta. Seuraavaksi sitten Eurooppa haltuun Amorphiksen kanssa!
Teksti: JUHA KARVONEN
Kuvat: HANNU JUUTILAINEN (C)
Settilista, Espoo Metro Areena 13.11.2015:
-Shudder Before the Beautiful
-Yours Is an Empty Hope
-Ever Dream
-Storytime
-My Walden
-The Islander (First half performed solo by Marco)
-Élan
-Weak Fantasy(Preceded by a Dawkins’ narration)
-7 Days to the Wolves
-Alpenglow
-The Poet and the Pendulum
-Nemo
-Stargazers
-Sleeping Sun
-Ghost Love Score
-Last Ride of the Day
-The Greatest Show on Earth (Chapter I, II & III)
-Outro: The Greatest Show on Earth (Chapter IV & V)
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
