Oululainen Napalm Ted tarjoilee toisella kokopitkällään täyden mitallisen vankkaa grindcorea yhdistettynä niskakarvat nostattavaan death metal -poljentoon. Tarjolla on noin puolisen tuntia ankaraa turpasaunaa, jonka tahtiin julistetaan kaikkea uskomuksista biologisiin tarpeisiin sekä tapahtumiin.
Kyseinen levy oli allekirjoittaneelle ensikosketus ja sanotaanko vielä, että melkoinen sellainen. Grindcoren maailmaan huonosti tutustuneena olin todella vaikuttunut oululaisen pumpun antimista. Biiseissä esiintyy paljon vaihtelua edelliseen levyyn verrattuna. Kappaleet ovat grindcoreksi monipuolisia, vaikka ne tunnistaa helposti genreä edustaviksi ja näin ollen albumi onnistuu pysymään mielenkiintoisena koko kuuntelun ajan.
Kitarat tuntuvat groovaavilta, basso on jykevä, muttei liian voimakas ja rummut vaihtelevat tempoa sopivasti sekä sulavasti. Laulussa on varaa valita aina tavallisesta lavuaariörinästä suorasanaiseen huutovuodatukseen sekä bläkkiskähinään. Sanat ovat kiinnostavia ja mielekkäitä seurata musiikin ohessa. Levylle on myös saatu mukavan paljon vierailevia tähtiä, jotka tuovat lisää monipuolisuutta. Omaksi suosikiksi nousi ”Poisoned” -kappale.
Toki täydelliseen arvosanaan ei ylletä. Vokaalien huutovuodatus alkaa pidemmän päälle olemaan koomista ja artikuloinneissa on paikoin kuultavissa ”finglish”-mainen aksentti, mikä jäi ikävästi korvan taakse.
Kokonaisuudessaan albumi onnistuu pysymään mielenkiintoisena koko kuuntelukokemuksen ajan ja todennäköisesti tulee pyörimään omassa soittimessa useampaan otteeseen. Napalm Ted tarjoilee vakuuttavan kakkoslevyn suomalaisen grindcoren maailmaan. Tämä sopii grindcoresta ja death metallista kiinnostuneelle kuin muna sukkaan.
7/10
Iisakki Anttila
1. I Wanna Be Blind
2. Devoured By The Swarm
3. Deep Below
4. Do You Think…?
5. Trauma
6. Little Joe
7. Serpent Ritual
8. Poisoned
9. Evil Crawled In
10. Unholy Baptism
11. Demon Power
12. The Sluggy End
Oluen ja ajanhaaskaamisen ohella parhaiten uppoaa black ja folk metal mutta olen avoin myös monille muille genreille. Vittu Fuck Ass.
 Metalliluolan arvio, Iisakki Anttila.){kind=link}