[three_fourth]Lahtelainen Mörbid Vomit on onnistunut nousemaan kotimaisen metallikansan tietoisuuteen eikä pelkästään roisin nimensä vaan myös musiikkinsa avulla. Mielikuvat kaljaporukan death metal-projektista ovat lopulta kaukaa haettuja kun ottaa tarkasteluun yhtyeen musiikilliset saavutukset. Ja niin hullulta kuin se kuulostaa, niin Mörbid Vomit on luonut maineensa vain demon- ja EP:n voimalla, jotka yhdessä ja erikseen ovat raivanneet tilaa jopa muiden yhtyeiden kustannuksella. Nyt bändi on valmis lunastamaan lopulliset odotukset mitkä lahtelaisryhmän päälle on langetettu.
I Breathe Hell – EP parin vuoden takaa oli niin suuri menestys kuin mitä minijulkaisun rajoissa on mahdollista. Neljän biisin tekele moukaroi ja ruhjoi kuulijansa perinteisen death metal – vasaran alle. Yhtyeen tyyli sekoitella melodioita ja raskaampaa poljentaa yhdessä tarvittavien (liha)koukkujen kanssa tekevät Mörbid Vomitista helposti lähestyttävän. Ja näin yhtyeen luonnollista kehityskulkua jatkaa myös debyyttialbumi Doctrine Of Violence.
Mörbid Vomitin death metallin juuret ovat syvällä ruotsin maaperässä aina soundimaailmaa myöten. Jos Sunlightin henki herättää sinussa perversioita makaaberisiin leikkeihin niin Mörbid Vomit on oikea kohde. Vaikka yhtye onkin kulkenut kohti omaa maailmaansa, niin tässä genressä liikkumatilan rajallinen määrä voi saada yhtyeen kuulostamaan pelottavankin tutulta. Näin myös onkin, koska Doctrine Of Violence ei vaadi avautuakseen sen suurempia ponnisteluja. Se, että onko se hyvä vai huono asia on jokaisen kuuntelijan itse pääteltävissä.
Harmikseni albumin paras pala on edelliseltä EP:ltä mukaan tarttunut ”Engulfed By The Plague”, jonka melodiat ja rymistelyt eivät ainoastaan vakuuta vanhana tuttavuutena, vaan tässä yhdistyy bändin voimavarat joihin myös uusi albumi vahvasti biisimateriaalillaan nojaa. Levyn pyöräyttää helpostikin läpi useita kertoja putkeen, mutta tiukassa puristuksessa se ei jaksa ihan koko matkaansa pitää. Kuinka usein levyn päätyttyä toteaakin, että tässäkö tämä oli?
Vaikka albumi kärsiikin aavistuksen tasapaksusta mättämisestä, niin en voi kieltää etteikö ”Morbid Gluttony”, ”Beaten From Belief” tai ”Necrotic Revealation” edustaisi tämän hetken kotimaisen death metallin kärkiosastoa. Soundeiltaan nupit ovat väännetty ihanteelliseen asentoon ja ilmava, mutta raskas yleissoundi kuulostaa sopivan marinoidulta ja rapealta. Kitaramelodiat antavat musiikkiin tuulahduksia valoisammalta puolelta, kunnes kuuntelija revitään väkivalloin takaisin verenpunaiseen tunnelmointiin raskaiden ja groovaavien riffien puolesta.
Genren merkkiteokset ovat vetäneet rajan sen verran kovaksi, ettei Mörbid Vomit näinkään laadukkaalla julkaisulla pääse niitä hätistelemään. Mutta onhan Doctrine Of Violence kaavamaisesta murjomisesta huolimatta saakelin kova tekele, jota kelpaa ylpeänä kuunnella ja todeta, että noin 25 vuotta sitten istutetut siemenet tuottavat edelleenkin ylikypsää ja mätäistä satoa, joka haisee ja maistuu oikealle kuolemalle.
8 /10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
The Seed Of Human Scum
Murderous Absolution
Morbid Gluttony
Beaten From Belief
Demented Collector Of Severed Heads
Engulfed By The Plague
Necrotic Revelation
Doctrine Of Violence
In Disgust
Another One To Die[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 Metalliluolan Juha Karvosen arviossa.){kind=link}