Hyvinkään torstai-illassa koettiin 27.11. varsin vaikuttava Mokoma-keikka. Sähköisestä ja rässipohjaisesta ulosannistaan tunnettu yhtye saapui Hyvinkääsaliin osana kahdeksan paikkakunnan akustista kiertuetta, jonka ympärille on rakennettu myös 5.12.2025 julkaistava akustinen EP “Tyyni”. EP on Mokoman kolmas akustinen äänite ja jatkaa “Varjopuolen” (2011) ja “Laulurovion” (2016) viitoittamaa rinnakkaisuraa raskaamman päälinjan ohessa.
Akustiset iltamat ovat kitaravetoisille metalliyhtyeille aina pieni korkean paikan leikki. Koen, että ne ovat joko uhka tai mahdollisuus. Onneksi todistamani keikka oli jälkimmäistä versiota. Kyseessä ei ollut täysin unplugged-tyylistä fiilistelyä irrallisena kaikesta vaan lavalla esiintyi vaihtoehtoinen tapa toimia yhtyeenä nimeltä Mokoma.
Iso osa illan erityisyydestä rakentui harmonikkavirtuoosi Netta Skogin läsnäolosta, jonka soitto oli olennainen osa biisien sovituksia. Netan ja kitaristi Tuomo Saikkosen yhteiset stemmat toivat kappaleisiin uutta ilmaa. Kokoonpanon hyväntuulinen lavaolemus välispiikkeineen tarttui saliin nopeasti: siihen oli helppo peilata hymyä, vaikka kappalemateriaali liikkui tuttuun mokomamaiseen tapaan raskaissa ja synkissäkin aihepiireissä.
Setti rakentui orgaaniseksi läpileikkaukseksi Mokoman akustisesta historiasta ja uusista aluevaltauksista. “Varjopuolen” ja “Laulurovion” akustiset tulkinnat toivat iltaan jatkumon, jossa kuuli, miten bändin tapa käsitellä omia biisejään on vuosien varrella jalostunut. Erityisen hienon kontrastin loi akustisesti soitettujen biisien päälle vedetty thrash-henkinen kuolonkarjunta. Marko Annalan monipuolisuus laulajana korostui keikan aikana.
Yksi illan hienoimmista hetkistä oli tuoreimman “Myrsky” -albumin (2024) kappale “Taivaan tuuliin”. Akustisessa asussa Hyvinkääsalissa biisi tuntui “kattojen yläpuolella leijumiselta”. Yllättävää kyllä, akustinen tulkinta kääntyi mielestäni melkein alkuperäistä vahvemmaksi – ehkä siksi, että biisin avoin tulkinnallisuus pääsi nyt etualalle ilman särösoundin painetta. Ja onhan kyseessä helvetin hyvä biisi.
Suttuisen, marraskuisen ja torstaisen Hyvinkääsalin keikka-asetelma olisi voinut johtaa varovaiseen tunnelmaan, mutta yleisö eli hyvin mukana. Akustinen muoto pakottaa kuulijan toiseen rooliin: moshpitin ja yhteiskaulailun sijaan painopiste on kuuntelemisessa, pienissä reaktioissa ja fiilistelyssä. Annalan jutut kappaleiden välissä, itseironiset kommentit ja koko bändin rennon lämmin lavapresenssi murensivat muureja kappale kappaleelta. Myös Netan näkyvä hyväntuulisuus toimii vastavoimana Annalan usein synkkäsävyisille, kuolemaa, katumusta ja sisäisiä taisteluita käsitteleville lyriikoille.
Mokoma on saanut akustisen settinsä toimimaan moitteettomasti, ei sivuprojektina, vaan luontevana jatkumona omalle uralleen. “Tyyni”-EP:n ympärille rakennettu kiertue näyttää, että raskaankin metallin voi kääntää akustiseksi ilman, että siitä katoaa luonne. Hyvinkää kiittää – ja palaa mielellään paikalle, kun Mokoma seuraavan kerran kesyttää perkeleensä akustisesti.
Kuvagalleria:
Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.
