Vallitseva koronatilanne pilaa jos vaikka mitä, mutta toisaalta mahdollistaa asioita artistien joutuessa miettimään ratkaisuja laatikon ulkopuolelta. Suomen tunnetuimpiin kuuluvan rocklaulajan, Michael Monroen, areenakiertue Guns N’ Rosesin kanssa peruuntui ja tilalle piti keksiä jotain. Tuo keksintö oli akustinen kiertue Sami Yaffan ja Costello Hautamäen kanssa. Viimeksi mainittu palasi kuitenkin takaisin Popedan riveihin ja häntä tuli paikkaamaan HIM-yhtyeestä tuttu kitaristi Mikko ”Linde” Lindström.
Kolmikko pysähtyi Hyvinkäälle, Hyvinkääsaliin, jossa Michael on viimeksi nähty Torin Rytmit -festivaalilla vuonna 2013. Nyt tapahtuma oli huomattavasti intiimimpi ja väkeä vain kourallinen, mutta vain tautitilanteesta johtuen. Tämä ei kolmikon esityksen tasoa lieventänyt ja sama performanssi toimisi vaikka areenalliselle väkeä.
Illan keikkasettiin kuului niitä tärkeimpiä Hanoi Rocksin ikivihreitä, Michaelin soolotuotantoa ja muutamia lainakappaleita. Bändi tuntui nauttivan joka hetkestä ja soitti raudanlujasti yhteen. Keikan teema oli spontaanius, jossa kitarankielet katkesivat, piuhat jäivät jumiin Michaelin kirmatessa lavalta salin puolelle, yleisö heitti myötähäpeää aiheuttavaa läppää ja vesipullot kaatuilivat pitkin lavaa. Tämä kaikki toi pelkästään positiivisen sävyn illan esitykseen – tätä on rock, vaikka sen kuinka akustisena ja intiiminä marinoisikin.
Jokaisella hyvän kriteerit täyttävällä keikalla on aina yksi hetki, joka yllättää ja pysäyttää positiivisesti. Nyt se oli Hurriganes-coveri ”I Will Stay”, joka trion tulkinnalla sai ylevät mittasuhteet ja kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä.
Tätä on rock!
KUVAT & TEKSTI: PETE ALANDER
Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.
