[three_fourth]Bändin viimeisimmän Iconoclastic-täyspitkän ilmestymisestä on nyt kulunut parisen vuotta. Kyseisen täyspitkän ja tänä syksynä ilmestyneen Manning the Helm- EP:n välillä tapahtui bändin kokoonpanossa olennainen muutos Keijo Niinimaan (Rotten Sound, Morbid Evils) päättäessä laulajan pestinsä yhtyeessä ajanpuutteen vuoksi. Tilalle saatiin Youtubessakin laulucovereita julkaissut Frans Aalto. Eikä herra nähtävästi mikään turha tyyppi olekaan.
Medeia on sikäli uusi tuttavuus itselleni, etten muutamia yksittäisiä biisejä lukuunottamatta ole aiemmin päätynyt yhtyeen tuotantoon laajemmin tutustumaan. Manning the Helmiä kuunnellessa tulee pohdittua josko minun olisi sittenkin kannattanut ostaa niitä levyjä. Medeia soittaa vaihtoehtoista death metaliaan modernilla otteella. Riffit ja rytmitykset ovat välillä melkoisen teknisiä, mutta bändin yhteensoitto on todella tiukkaa. Kappaleista löytää yleensä myös sekä rankempaa mättöä, että seesteísempää ja melodisempaakin menoa. Tarttumapintaa löytyy onneksi kummaltakin suunnalta. Koskettimet tuovat ajoittain oman tunnelmoivan lisänsä kappaleiden sävyyn, ja Medeia taitaa niiden käytön niin, että ne kuulostavat täysin luonnolliselta osalta yhtyeen musiikkia. Ei aina mikään helpoin temppu tämäntyylisessä genressä!
”Manning the Helm” ja ”Barbarossa” kuuluvat EP:n aggressivisimpiin ralleihin, ja ilokseni sain huomata saaneeni nimibiisin blastikasvatteluista ja riffikohkauksista melkoisen korvamadon. Toisen laidan osastoa edustaa mm. ”Franpire”, jonka kertosäkeen melodinen kitarointi tuntuu tulevan kuin varkain jostain äänivallin takaa. Jos jokin ”hittibiisi” pitäisi EP:ltä valita, niin se voisi melkein olla tässä. Jostain syystä ”Born Enemy” tuntuu soljuvan itseltäni joka kerta hieman ohi. Jokin ei ihan sytytä, vaikka kappaleen pianomelodia omanlaista tunnelmaa tuokin. ”Kings” palaa taas jälleen raskaaseen ja rytmiseen riffittelyyn joka osuukin sitten aika nätisti leukaan. Ja mitä bändin uuteen laulajaan tulee niin Frans Aallon toimista mikin varressa ei oikein moitteen sijaa löydy. Laulajatyöskentely vakuuttaa, oli biisin meno millainen tahansa. Hetken kuultavat syvemmät viemärimöyrynnätkin kuuluvat myös irtoavan hyvin. Monipuolisuutta tuntuu kyllä löytyvän, mikä ei välttämättä tule yllätyksenä jos on miehen tekosia seuraillut.
Manning the Helm- kuulostaa vaihtelevista kappaleistaan huolimatta yllättävänkin yhtenäiseltä kokonaisuudelta. EP:n nimikkobiisi ja Franpire ovat myös sen verran vakuuttavaa tavaraa, ettei ihan uskoisi että nyt on siis kysymys ”vain” EP:stä. Saatekirjeessä muuten jopa luvataan, että sekä ne rankimmat, että melodisimmat jutut olisivat vasta tuloillaan seuraavalla täyspitkällä. Jäämme siis odottelemaan.
4+ / 5
Jari Ala-Kahrakuusi
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
Manning the Helm
Barbarossa
Franpire
Born Enemy
Kings[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 -arvostelu. Metalliluola, Jari Ala-Kahrakuusi){kind=link}