Venäläisen Satanath Recordsin kautta on viime vuosina ilmestynyt melkoinen määrä musiikkia. Pääosa kuulemastani on ollut hyvää, mutta silloin kun puhutaan sadoista levyistä, eksyy sekaan auttamattomasti keskivertoa vaisumpaa materiaalia. Australialainen Mazikeen kuuluu tuohon jälkimmäiseen kategoriaan.
Skandinaavinen black metal on homman nimi, tarkemmmin sanottuna 1990-lukulainen sellainen. Tosin nyt ei olla ainoastaan haettu inspiraatiota entisajoilta vaan ”Solace Of Death” on täysiverinen pastissi lelusyntikoineen, sirkkelikitaroineen sekä rääkylauluineen. Tämä olisi vielä hyväksyttävää, jollei sävellyspuolella oltaisi menty metsään ja pahasti. Parisenkymmentä kertaa kuunneltuna levy ei tarjoa kunnon tarttumapintaa. Albumin loppupuolelta löytyvät lainakappaleet vielä pönkittävät sitä tosiasiaa, että vastaavaa on tehty jo aikoja sitten ja paljon, PALJON paremmin.
Ja kun levyn äänimaailma on onnistuttu ryssimään, on selvää, että uidaan jo melkein pohjamudissa ilman happilaitteita. Laiha ja ontto soundi ei millään tavalla hivele korvakäytäviä tai houkuttele kuuntelemaan uudestaan. Tämän lisäksi aussit ilmeisesti pitivät jonkin sortin kokouksen äänitteensä pituudesta ja yhteistuumin päätettiin venyttää mittaa tunnin paikkeille. Ja ilman kunnon koukkuja pitämässä hommaa mielenkiintoisena on jo puoli tuntia liikaa.
Jottei menisi täysin nillittämiseksi, löytyy levyltä muutama postiivinen elementti. Esimerkiksi rauhallisemmat osiot ”Psychotic Reignissä” sekä instrumentaali ”Mors Vincit Omnia” osoittavat, että bändillä on potentiaalia. Soitto kulkee suhteellisen sujuvasti, mutta parasta antia ovat vokaalit. Neljän eri laulajan äänijänteistä lähtevät sulosoinnut sopivat saumattomasti yhteen.
”Solace Of Death” kuuluu levyihin, jotka olisi voitu jättää julkaisematta, eikä kukaan luultavasti menettäisi mitään. Tästä huolimatta myös tälle äänitteelle varmasti löytyy kuulijakuntansa. Itse en kuulu heihin.
5/10
Marko Klingberg
1. The Solace Of Death
2. Apostate
3. Vexation Through The Golden Sun
4. Fractricide
5. Psychotic Reign
6. Harrowing Cessation
7. Mors Vincit Omnia
8. Cerulean Last Night
9. Freezing Moon (Mayhem cover)
10. Night`s Blood (Dissection cover)
11. The Mourning Palace (Dimmu Borgir cover)
12. Transilvanian Hunger (Darkthrone cover)
Kipinä raskaampaa musiikkia kohtaan syttyi jo vaahtosammuttimen kokoisena 80-luvulla enon levykokoelmaa selaillessa. Number Of The Beastin kaltaiset kansikuvat iskostuivat lähtemättömästi nuoren miehenalun verkkokalvoille. Siitä asti on metallisempi musiikki ollut iso osa elämää. Ja vaikka olen kaikkiruokainen, on raskaampi ja synkempi ulosanti lähimpänä sydäntä.
 Metalliluolan arvio, Marko Klingberg.){kind=link}