“Bitch please…” sanoi Mayhem myhäillen, kun Mötley Crüe väitti olevansa vaarallinen bändi.
Tätä ei oikeasti tapahtunut, mutta jos vertaa tämän black metalin esikuvan verenhuuruista häröilyä, niin minkä tahansa metallibändin edesottamukset aiheuttavat lähinnä myötähäpeää. Väkivallalla, kuolemalla ja tuholla mainetta kerännyt norjalaisrykmentti on kuitenkin myös musiikillisesti genrensä huippua. Mayhemin uusin ”Daemon” on työnäyte laadukkaasta, väkivahvasta ja tasapainoisesta mustan metallin osaamisesta.
Yhtyeen edellisestä albumista ”Esoteric Warfaresta” on ehtinyt kulua jo viisi vuotta ja tauko tuntuu tehneen hyvää black metalin kenties rankimmalle ryhmittymälle. Rankimmalla tarkoitan lähinnä ulkomusiikillisia seikkoja, joista tehtiin myös ihan mukiinmenevä Hollywood-raina ”Lords of Chaos”. Ei sovi unohtaa yhtyeen debyyttiä ”De Mysteriis Dom Sathanasia” vuodelta 1994, joka oli aikansa rajuimpia levyjä ja varsin salonkikelpoista jumalanpilkkahumppaa vielä tänäkin päivänä. Mayhem juhlistikin levyä juhlakiertueella ennen kuin ryhtyi äänittämään ”Daemonia”. Kenties siinä yksi syy, miksi ”Daemon” tuo monin paikoin mieleen tuon legendaarisen esikoislevyn tunnelman vaikkei sitä mitenkään suoraan plagioikaan.
”The Dying False King” aloittaa rienauskarkelot väkivahvalla rujakoinnillaan eikä rumpali Hellhammer säästele tuplabasareitaan laulaja Attila Csiharin rähistessä mielipuolen lailla. Vahva tuplabasarityöskentely toistuu levyllä useaan otteeseen ja kappaleet kuten ”Of Worms And Ruins” osoittaa Hellhammerin hanskaavan tonttinsa mestarin ottein. Tarkkaan kuunnellessa huomaa basisti Necrobutcherin vetävän bassokuvioitaan yllättävän melodisella ja rauhallisemmalla otteella.
Attila Csiharin laulu on myös huikeaa kuultavaa. ”De Mysteriisillä” oli kuultavissa vaivaannuttavaa vaikerrusta herran yrittäessä tuoda levylle oopperamaisia sfäärejä. Valitettavasti juuri Attilan laulu on syy, joka laskee pykälän verran tuon legendaarisen albumin tasoa. Nyt mies tuntuu olevan elämänsä iskussa ja iskee epäilijöille veitsen keuhkoihin ärisemällä levyn läpi suurella tunteella. ”Falsified and Hated”, ”Aeon Daemonium” ja väkivahva ”Worthless Abominations Destroyed” ovat hyviä osoituksia miehen nykykunnosta. ”Daemon Spawnissa” kokeillaan jälleen oopperalaulua, mutta nyt onnistuen.
Bändin kylkiäisenä kulkevaa mystiikkaa, esoteriaa ja vanhaan vihtahousuun liitettyä korkeakulttuurisempaa sanomaa ei fanien pettymykseksi ”Daemonin” sisältä löydy. Levyn lyriikoista pääsääntöisesti vastannut kitaristi Teloch on kertonut Heavy Music Artworkin (3/2019) haastattelussa, ettei panostanut levyn sanoituksiin kovinkaan paljoa ja veteli lähinnä hatusta heavylta kuulostavia sanoja sinne tänne. Tämä tietysti hieman syö levyn katu-uskottavuutta, mutta ”Daemonia” kuunnellessa voi keskittyä tulkintaan ja tasokkaisiin sävellyksiin. Useampi kuuntelukerta tuo koko ajan lisää nyansseja ja levy koukuttaa äkkiä kuulijansa tunnelmallaan.
Daniele Valerianin suunnittelema levynkansi on komea taideteos, jonka voisi laittaa mielihyvin vaikka seinälle roikkumaan. Synkkä ja groteski otus Helvetin syövereissä tuijottaa suoraan katsojaansa silmiin ja houkuttelee turmion tielle.
Mayhem on vuosien varrella kokeillut jos vaikka minkälaista lähestymistapaa mustan metallin esittämiseen, mutta nyt yhtye palaa hivenen perinteisemmälle linjalle. Lopputuoksena on komeasti rytisevä ja monipuolinen black metal -rutistus, jonka lyriikat ovat hatusta vedettyä jargonia.
9-/10
Pete Alander
Biisilista:
1 The Dying False King
2 Agenda Ignis
3 Bad Blood
4 Malum
5 Falsified and Hated
6 Aeon Daemonium
7 Worthless Abomination Destroyed
8 Daemon Spawn
9 Of Worms and Ruins
10 Invoke the Oath
Kuuntele levy Spotifyssa:
Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.