Keneltäkään itsensä vakavasti ottavalta rokkarilta tuskin ovat jääneet yhtyeet Deep Purple ja Rainbow kuulematta. Tai niiden johtohahmo, kitaravirtuoosi Ritchie Blackmore. Tovin aikaa hiljaiseloa viettänyt Ritchie herätti innostuksen vuonna 2016 palaamalla takaisin rock-lavoille soittaen kolmen keikan verran edellä mainittujen yhtyeidensä hittejä.
Ritchie Blackmore’s Rainbow -nimellä julkaistiin livealbumi ”Memories In Rock – Live In Germany”. Kyseisiä livevideoita katsoessani tahdoin tietysti päästä paikan päälle todistamaan tätä loisteliasta showta. Erityisesti uusi aiemmin tuntematon vokalisti Ronnie Romero loistavalla tulkinnallaan ja hieman legendaarisen Ronnie James Dion tyylisellä ulosannilla antoi aihetta vokalistin aikaisemman tuotannon tarkempaan tutkiskeluun. Eteeni tätä kautta osui yhtye nimeltä Lords Of Black. Bändin esikoisalbumin hankinta tuotti hieman enemmän työtä ja lompakon kaivamista, koska Madridista kotoisin olevan yhtyeen omatuotannetta kaupattiin ainoastaan kotimaassaan Espanjassa.
Melodista metallia soittava Lords Of Black aloittaa esikoisensa yhtyeen esittelyllä heti tuomion päivän kellojen suorittaman instrumentaalin jälkeen. Mitään uutta ja ihmeellistä ei vielä tässä kohden ole kuultu, mutta kolmas raita ”Nothing Left to Fear” johdattaa loistavasti kuuntelijan mukaansa pimeyden syövereihin. Yksinkertainen riffi ja Romeron aallon harjalla ratsastava vokaalisuoritus tekevät kappaleesta täydellisen, olen myyty.
Lords Of Black -yhtye on kitaristi Tony Hernandon ”lapsi”. Kappaleita on selkeästi työstetty pidemmän aikaa ja omat pimeyden pelot sekä menettämisen tuomat tuskat on saatu puettua albumin muotoon loistavasti. Toki sanoituksia lukiessa, kiinnostus tarinaan kappaleiden takana kasvaa kuuntelukertojen myötä. Samalla yhtyeen ympärillä mystisyyttä ylläpitää tietämättömyys.
Levyllä maailmanloppu sekä tosirakkauden menettäminen kulkevat sopivissa määrin käsi kädessä. ”Too Close To The Edge” -raidalla matkataan lähellä myrkyllisen rakkauden reunaa. Kappaleessa sovitus osuu nappiin ja tulkinta on loistava. Seuraavaksi puretaanvihaa ja siirrytään mtsästäjän rooliin biisissä ”At The End of The World”. Vaikka genren ja sisällön perusteella voisi kuvitella toisin, varsinaisia balladeja albumilta ei löydy. Tuskalliset kokemukset on maittavasti esitelty vahvemmassa muodossa. Pienen poikkeuksen tekee anteeksiannon tuova kahdeksas raita ”Forgive Or Forget”.
Albumin on tuottanut kitaristi Tony Hernandon kanssa entinen Helloween- sekä nykyinen Masterplan -veteraani Roland Grapow, joten tälla osastolla ei onnuta. Levylle on saatu myös radioystävällinen veisu ”Out Of The Dark”, joka tempaa mukaansa pirteällä kitaran venyttämisellä ja ratsastavalla rytmillä. Albumin päättää eeppinen lähes 10 minuuttinen biisi ”When Everything Is Gone”. Puolitempolla kulkeva kappale kehottaa lopuksi etsimään elämälle tarkoitusta ja jotain minkä vuoksi jatkaa, kun kaikki on menetetty. Kappaleen puolessa välissä saadaan kuulla hieman ripeämpää kitarointia ja parin minuutin pituinen soolo.
”Lords Of Black” -albumilta löytyy raastavia tarinoita menetetystä rakkaudesta, taisteluista pimeydessä sekä maailmanlopun tuntemuksista. Useaan kappaleeseen on helppo samaistua, mikäli itse on joskus kokenut menettämisen tuskaa. Missään nimessä levy ei vaadi tuskia sydämessä, vaan CD sisältää loistavia melodioita, jotka sanoitusten kanssa toimivat hienosti yhteen ja Romeron vokaalit jo itsessään kantavat levyä täydellisesti. Selkeästi herra Hernando on työstänyt albumiaan pidemmän aikaa saadakseen lapsestaan hiomattoman timantin, täydet 60 minuuttia.
Tony Hernando:
I want to dedicate my work on this album to the memory of Rosa Hernando (missing you every second).
9+/10
Jussi Krannila
1. Doomsday Clock (Intro)
2. Lords Of Black
3. Nothing Left To Fear
4. Would You Take Me
5. The World That Came After
6. Too Close To The Edge
7. At The End Of The World
8. Forgive Or Forget
9. Out Of The Dark
10. The Grand Design
11. The Art Of Illusions, Part I: Smoke And Mirrors
12. The Art Of Illusions, Part II: The Man From Beyond
13. When Everything Is Gone
Järvenpään Robin Hood, sijoittaa rahansa pienempien bändien fyysisiin levyihin. Genre suhteellisen laaja, aina rockista death metalliin. Parhaiten uppoaa perinteinen metalli tarttuvien melodioiden kera. Vapaa-aika ja harrastukset jotka ovat hyvinkin rajalliset kuluvat pääsääntöisesti mökillä kaikenlaiseen puuhasteluun, kalastuksesta puiden pilkkomiseen. Parasta mitä on: Kesäyöt, olut ja Heavy Metal! 🤘
 Metalliluolan arvio, Jussi Krannila.){kind=link}