Kotimainen black metal -yhtye Lord Of Pagathorn säväytti edellisellä teema-albumillaan ”Nekros Philia” sen verran vakuuttavasti, että uutta tulemista on odoteltu suurella mielenkiinnolla. Bändin pääperkele Corpselord aloitti uuden materiaalin valmistelun hyvin pian edellisen julkaisun jälkeen, ja vajaa neljävuotinen pimeyden tutkiskelu ei ole mennyt hukkaan. Lord Of Pagathorn sukeltaa uudella albumillaan entistä syvemmälle black metalin alkujuurien lähteille. Saatanallisuus on läsnä vahvemmin kuin koskaan.
Yhtyeen musiikillinen anti peilaa siis vahvasti 90-luvun pohjoismaalaisen mustan metallin peruspilareihin. Siinä missä kolkutellaan Gorgorothin raskaita portteja, niin hyytävää pohjoista viimaa voi hakea myös Immortalin alkukauden levytyksistä. Viime aikaisista julkaisuista Asagraumin voisi sanoa liikkuvan samoilla sektoreilla. Lord Of Pagathornin musiikissa on kumminkin omaperäinen leima, mikä tekee kappaleista yhtyeelle tunnusomaisia. Vaikka ulosanti on raakaa ja paikoin nopeaa, niin kitarat soivat hyvinkin perinteisesti ja tuotannollisesti soittimet ovat asetettu tasapainoiseen tilaan. Corpselordin demonista rääkymistä olisi voitu nostaa tosin enemmänkin esille. Allekirjoittanutta miellyttävät erityisesti pinnalla rouhivat bassoraidat, jotka sivaltavat kolmihaaraisen ruoskan tavoin iskuja Jeesuksen selkänahkaan.
Edellisellä albumilla ”Nekros Philia” tunnelma oli äärimmäisen kiehtova. Nyt välisoitot ja tarinaa kuljettavat osiot loistavat poissaolollaan. Introsta ja kahdeksesta kappaleesta koostuva levy ei kumartele kuin pimeyden herralle. ”Daimono Philia” levittää tautia hitaasti, eikä tee sitä pelkästään yksittäisten kappaleiden voimalla. Biisimateriaalin voi sanoa olevan kauttaaltaan vahvaa tekoa. Ainoa pieni kauneusvirhe löytyykin kolmosraita ”Ghost Among The Us:in” junnaavaan ja rasittavan riffin osalta. Lukuisten kuuntelukertojen jälkeen omaksi suosikiksi nousee yhdeksänminuuttinen ”Rise Of The Celestial Scythe”, jonka laadukas sovitustyö yhdistelee nopeammat osiot saumattomasti raskaampaan jyräykseen. Kappaleessa kuultavat koskettimet maalaavat kuuntelijan ikuiseen pimeyteen. Jos tunnet pienintäkin vetoa pyromanian pariin, niin ”Builders of The Higher Places” sekä etenkin raivoisa ”Spiritual Spiral Stairs” saavat kädet hapuamaan tulitikkuja taskusta ja hakeutumaan herran huoneen lähistölle. Palaneita sormia voi jäähdytellä hyytävää kylmyyttä tarjoilevan ”Evil To Destroy Evil” – biisin tahdissa.
”Daimono Philia” on lajissaan erittäin hyvä ja tasainen albumi. Levy ansaitsee ja suorastaan vaatii kuuntelukertoja. Jos muistoissasi ovat 90-luvun kireät pakkastalvet, alaspäin käännetyt ristit, salamyhkäisyys ja raaka black metal, niin tämän julistuksen avulla on helppo vereställä menneitä aikoja. Lord Of Pagathornin voi nostaa kevyesti kotimaisen vasemman polun kulkijoita edustavien yhtyeiden kärkikastiin. Nyt jos koskaan olisi aika saada bändi myös aktivoitumaan liverintamalla.
8 / 10
Juha Karvonen
Intro: Nietzscherion
Evil To Destroy Evil
Ghosts Among Us
Prayer Of Desecration
Rise Of The Celestial Scythe
Builders Of The Higher Places
The Spirit Of Perversion
Spiritual Spiral Stairs
Throne Of Lucifer
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 - levyarvio. Juha Karvonen, Metalliluola.){kind=link}