[three_fourth]
Täytyy myöntää, että kun kuulin Till Lindemannin sekä Peter Tägtgrenin avioliitosta, niin kovin onnellisia mielikuvia satamaan uimisesta mieleeni ei tulvinut. Tässä tapauksessa naimakauppa ei edes ollut pakonomainen vaan intohimo toisiaan kohtaan lähti molempien rakastavaisten omasta halusta. Ennen kuin kappalettakaan oli julkaistu, niin mielikuvat tulevasta musiikillisesta linjauksesta oli varsin selviä. Lindemann vie tanssipariaan ja Tägtgren tyytyy olemaan tiukassa syleilyssä. Tätä ei ollut kovin vaikea ennustaa ja levyn ensipyöräytykset todistivat asioiden olevan juuri näin.
On hiukan vaikea mieltää sitä, että Peter Tägtgren on säveltänyt ja sovittanut kaikki levyn kappaleet. Tägtgrenin monilahjakkuudesta huolimatta Lindemannin / Rammsteinin jälki kuuluu ja näkyy. Tägtgren on tuonut kyllä vivahteita omista luomuksistaan, mutta musiikillisesti liikutaan suuremmalta osin saksalaisen komennuksessa. Kumminkaan Lindemann ei ole suora Rammstein jatke, vaikka sitä voisi kyllä ollakin. Laulukielenä englanti on selvästi laimeampi kuin herran kotikielellinen ilmaisu. Tämä ei kumminkaan vähennä humoristisella sävytyksellä väritettyä perverssitaiteeseen suuntautuneen sanoitusmaailmaan arvoa.
Musiikillisesti jälki on majesteettisen vahvaa, joka soi moniulotteisesti tuoden taustapiru Tägtgrenin osaamista esille. Lähimpänä Rammstein-tyyliä ammutaan riffivetoisissa ”Fish On:ssa” sekä ”Golden Showerissa” tai hitaammassa ”Home Sweet Homessa”, jotka kaikki ovat varsin hyviä biisejä omissa sairaissa lajeissaan. En voi jättää mainitsematta myöskään edellisten jatkoksi päätöskappaleen ”That´s My Heart” syvempää tunnelmointia, joka avaa vähän enemmän molempien herrojen sielunmaisemaan. Perseilyn tilalla on nyt vakavampaa tulkintaa ja hienosti siitä suoriudutaan.
Ristiriitaisesti vastaanotettu single ”Praise Abort” istuu lopulta levyn muottiin mainiosti, vaikka alkuun hypähtääkin levyltä erikoisena otuksena esille. Hittipotentiaalia tarjoilee myös ”Yukon”, jonka kertosäe koukuttaa heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Jos levyn päällimmäisenä herkkuna tarjoillaan namusetä Lindemannin härskiä laulua, niin kyllä vastapuolella mies hallitsee myös otsarypyssä vedetyt koskettavammatkin osuudet, joista juuri ”Yukon” on oiva esimerkki. Vastaavanlaisesti taitellaan myös ”Children Of The Sunissa”, joka osaa säväyttää mahtipontisella otteellaan.
Mitä pienemmät odotukset Skills In Pillsiä kohtaa on, niin sitä paremmin se kolahtaa. Vaikka albumi ei musiikillisesti ylläkään kummankaan herran parhaimpien tuotosten joukkoon, niin tasaisen vahva esitys on kumminkin kyseessä. Muutamat sävellyksiltään heikommat kappaleet heikentävät väkisinkin kokonaisuutta, mutta 45 minuutin matka herrojen kyydissä on unohtumaton. Tuotannollisesti jälki on riittävän vahvaa, vaikka omaleimaisempaakin jälkeä olisi voinutkin odottaa. Lindemannin Skills In Pills on lääke moneen vaivaan, vaikka yhtään tautia se ei täysin paranna.
7 ½ / 10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
01. Skills In Pills
02. Ladyboy
03. Fat
04. Fish On
05. Children Of The Sun
06. Home Sweet Home
07. Cowboy
08. Golden Shower
09. Yukon
10. Praise Abort
11. That’s My Heart[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
