Kotimainen Bestial Burst on mennyt harjoittamaan kiellettyä nekromantiaa ja nostaa unhoituksen syvyyksistä takaisin maallisen kärsimyksen joukkoon suomalaisen Kurnugian obskyyrit demot. Vain himppasen remasteroituina versioina totta kai! Yhtye oli aktiivinen 1994-1999 toimien Asken alkuperäisjäsenten Behemothin ja S. Killerin sivuprojektina silloin kun pääbändin rumpalin kanssa oli ongelmia.
Levy on koottu neljästä eri treeninauhasta, joiden alkuperäiskopioita levitettiin aikoinaan kirjeenvaihtajille Ruotsiin, Portugaliin sekä Meksikoon. Muutama demo myös nauhoitettiin julkaisematta niitä koskaan ja paljon nauhoja on yksinkertaisesti kadonnut jäljettömiin.
Nämä nyt kuultavissa olevat sessiot ovat kestäneet yllättävän hyvin ajan hammasta jopa nykyisillä lo-fi “standardeilla”, kuulostaen paremmalta kuin moni nykypäivän levyttävä artisti.
Poikkeuksen tekee viimeinen äänite (kappaleet 13.-16.), jonka parilla ensimmäisellä raidalla nauhat vouvaavat ikävästi, soundi on helvetin karu ja suoraan sanottuna paska. Toisaalta taas, juuri tämä alkuperäisen nauhan fyysinen rappeutuminen sekä kuoleman läheisyys tuovat jo valmiiksi nekroon tunnelmaan toismaallista extraa!
Sävellykset ovat alkukantaisia ja rujon yksinkertaista paiskomista, välillä jopa svengaavia black ‘n’ roll -tanhuja. Tätä seikkaa vahvistaa etenkin viimeisen “Cursed” kappaleen aikana kuultu lehmänkello! En muista koska viimeksi olisin black metalin kontekstissa kuullut kyseistä suurten muinaisten keksintöä. ONLY COWBELL METAL IS REAL! Asiallisesti nimetyt värssyt “Sweet Blasphemy” ja “Witchfuck” tulevat matkan aikana tutuksi, sillä molemmat edustavat levyllä useampaan kertaan.
Biisit ovat soitannollisesti niin yksinkertaisen kuuloisia, että uskallan väittää pienen treenaamisen jälkeen osaisin itse näin satunnaisena sunnuntairämpyttelijänä ne soittaa. Tämä ei tarkoita että ne olisivat huonoja, päinvastoin! Joskus parhaimmat ideat ovat juuri kaikista yksinkertaisempia. Vai mitä sanoisi tähän Beethoven?
Kaiken kaikkiaan Kurnugian kokoelma on älyttömän ruma, primitiivinen löyhähdys menneisyydestä, jota kuuntelee mielellään, mutta on lopulta vain parempi kuriositeetti. Tästä vähän pimeyttä kaikille snadisti mielipuolisesta kohkaamisesta kiinnostuneille à la Azazel ja vanha Barathrum sekä kotimaisen metallin arkistonhoitajille!
6+/10
Janne Lesonen
1. Intro
2. Darkness And Evil
3. Chaos And Blasphemy
4. Satanic Mayhem
5. Darkness And Evil
6. Intro
7. Sweet Blasphemy
8. Witchfuck
9. Sweet Blasphemy
10. Darkness
11. Witchfuck
12. Hymn For The Lost
13. Sweet Blasphemy
14. Witchfuck
15. Old Blood (Utuk Xul)
16. Cursed
Musiikkidiggari jolle maistuu niin kosminen dub reggae kuin kiukkuinen black metal ja kaikkea siltä väliltä. Huumorintajuinen oman elämänsä kuningas, jolla on jyrkkiä mielipiteitä musiikista sekä ulkomusiikillisista seikoista. Harrastuksiin kuuluu englanninkielinen improvisaatiokomedia, itsensä kehittäminen sekä Seinfeld -tv-sarjan palvominen.
 Metalliluolan arvio, Janne Lesonen.){kind=link}