Battle Beast sai alkunsa jo viisitoista vuotta sitten, kun Anton Kabanen perusti ystäviensä Juuso Soinion ja Pyry Vikin kanssa bändin.
Hieman myöhemmin kokoonpanoon liittyivät Janne Björkroth, Eero Sipilä sekä Nitte Valo. Ensimmäisten demojen jälkeen kasassa oli lupaava paketti, joka alkoi herättää mielenkiintoa ulkomaisia levy-yhtiöitä myöten.
Vuonna 2010 rytmiryhmä voitti kaksi suurta bändikisaa, Wacken Metal Battlen ja Radio Rock Starban. Kilpailuvoitot edesauttoivat näkyvyyttä ja pian taskussa oli ensimmäinen levytyssopimus. Sittemmin yhtye siirtyi saksalaiselle alaa hallitsevalle jätille, Nuclear Blast Recordsille. Metal Battlen voiton myötä kokoonpano pääsi esiintymään seuraavana vuonna massiivisen kokoisille 75 000 katsojan Wacken Open Air -festivaaleille. Seuraavan kerran kutsu kävi kahdeksan vuoden kuluttua ja Battle Beast pääsi soittamaan viime vuonna Wackenin legendaariselle päälavalle. Näiden vuosien välillä on ehtinyt tapahtumaan paljon.
Vokalisti Nitte Valo poistui Battle Beastin riveistä perhesyistä ensimmäisen studioalbumin, ”Steel”, julkaisun jälkeen ja hänet korvasi vuonna 2012 raspiääninen kultakurkku Noora Louhimo. Kitaristi Anton Kabasen erottaminen yhtyeen riveistä vuoden 2015 loistavan ”Unholy Savior ” -albumin jälkeen oli järkytys faneille, koska Kabanen oli ollut alusta alkaen kappaleiden säveltäjä, sanoittaja ja bändin johtaja.
Kosketinsoittaja Janne Björkrothin veli Joona Björkroth liittyi seuraan toiseksi kitaristiksi nelisen vuotta sitten, ja tämän jälkeen kokoonpano on pysynyt muuttumattomana. Battle Beast on yksi maamme merkittävimpiä metalliviennin sanansaattajia ja tästä hyvänä osoituksena on yhä nousevat listasijoitukset Euroopan maissa sekä paremmat esiintymislavat ja soittoajat ulkomaiden festivaaleilla.
Jo ajoissa loppuunmyyty alun perin huhtikuulle kaavailtu Tampereen Pakkahuoneen konsertti jouduttiin jakamaan kolmeen osaan, joista ensimmäinen soitettiin keskellä arkea torstaina ja lauantaina yhtye urakoi kaksi esitystä samana iltana. Torstaina paikalla oli enintään kolmasosa Tampereen Tullikamarin kapasiteetista ja Pakkahuoneen salissa oli huomattavan väljää.
Tunnelma oli hyvin odottava ja rauhallinen, kunnes valot sammuivat ja rumpali Pyry Vikki ilmestyi verhojen takaa seisomaan rumpujensa luo itsevarmana ja uhmakkaana. Pian muut jäsenet saapuivat lavalle ja ”Unbroken” käynnisti tämän torstaisen musiikkituokion vakuuttavasti. ”Unbrokenin” edetessä täyteen mittaansa on todettava, että bändin sävellystaito on edelleen kuosissa. Kappaleen vaihtelevat osat edustavat nykyisen Battle Beastin parasta antia.
Takuuvarma ”Familiar Hell” sai yleisön tanssahtelemaan Pakkahuoneen parketilla. ”Straight To The Heart” jatkoi tuoreemman tuotannon tykitystä onnistuneesti komeiden savutehosteiden kera. Savua riitti kerrakseen ja toi lavalle näyttävyyttä muuten pelkistettyyn ilmeeseen.
Battle Beast haluaa selkeästi esittää huomattavan osan settilistastaan ”Bringer Of Pain” – ja ”No More Hollywood Endings” -albumien kappaleita, joilla riitaisasti bändin riveistä erotettu Kabanen ei enää vaikuta. Onneksi bändi kuitenkin kaivoi soitettavaksi Kabasen säveltämän, todella tarttuvan ”Black Ninjan”, joka kuulosti paremmalta kuin koskaan aiemmin! Louhimon monipuolinen ja viettelevä lauluääni sopi biisiin erityisen hyvin.
”Endless Summer” -kappaleen aikana ei kuultu hirveästi riemunkiljahduksia. Kyseessä on Battle Beastin heikoin tekele, käsittämätön aivopieru, josta ei jaksa innostua edes kesällä. Ymmärtäisin raidan soittamisen ainoastaan kesäaikaan, mutta kun biisi soi jokaisena vuodenaikana kerta toisensa jälkeen, savu nousee ulos korvista. Edes basisti Eero Sipilän taustalaulu ei kappaletta pelastanut, mutta Joona Björkrothin hieno ja pitkä kitarasoolo toi sentään hieman lohtua kammotuksen loppuun. ”Endless Summer” kannattaisi työntää sinne, missä aurinko ei paista. Kyseinen veto ei ainakaan tuo hevimusiikin ystäviä lähemmäs yhtyettä, päinvastoin.
”I Wish” oli Louhimon näytöstä laulun yltäessä jälleen uusiin ulottuvuuksiin. Muun yhtyeen panosta ei tietenkään sovi unohtaa ja kappale oli tunteita täynnä. Seuraavaksi vuorossa oli erityistä herkkua, kun bändi kajautti ilmoille harvemmin soitetun, uusimman levyn parhaan sävellyksen ”Raise Your Fists”. Viimeistään ”Raise Your Fists” on osoitus siitä, ettei Battle Beast enää tarvitse Kabasta riveihinsä. On myös fanien etu, että alkuperäisestä Battle Beastista muodostui kaksi maailmaa valloittavaa tulevaa suuryhtyettä.
Nitte Valon laulaman ”Steel”-ykkösalbumin kappaleita ei tällä kertaa livenä kuultu. Myös ”Unholy Savior” sivuutettiin harmikseni täysin, mutta odotan todella paljon kuulevani vielä jokin päivä esimerkiksi voimaballadin ”Sea Of Dreams” nykyisen yhtyeen tulkitsemana. Pirteä ”Out Of Control” edusti ”Black Ninjan” ohella keikan vanhinta antia vuoden 2013 ”Battle Beast” -läpimurtoalbumilta.
Viikinkisotureille omistettu ”Bastard Son Of Odin” puhkui voimaa sekä energiaa ja esiintyjät ottivat jalalla koreasti. Energinen veto koko bändiltä! Ukkosen jumalasta Thorista kertonutta kappaletta seurasi jo pidempään Battle Beastin keikoilla ollut ohjelmanumero, jossa lavalle tuotiin hauska rollaattori, johon oli kytketty baari, koskettimet sekä sähkörummut. Rollaattorin kuljettajaksi valikoitui Vikki ja koskettimia soittamaan asettui Janne Björkroth.
Huvittavan soittotuokion jälkeen keytar-velho Björkroth laitettiin sekoittamaan Gin & Tonic -drinkkejä yhtyeen jäsenille. Hän myös käynnisti ”The Hero” -biisin erikoisilla sähkörummuilla. Pian oli aika hieman hiljentää tahtia desinfioimalla lava (ja soittajat) läpikotaisin pilke silmäkulmassa ja osansa käsidesistä saivat myös Louhimon mikrofoni sekä bändin jäsenten vaatteet.
Battle Beast pokkasi kovasta seurasta hieman yllättäen ”No More Hollywood Endings” -albumillaan Emma-palkinnon vuoden 2019 parhaasta kotimaisesta metallialbumista. Tuon levyn ylivoimaisesti soitetuimmat kappaleet, ”Eden” ja ”No More Hollywood Endings” valloittivat Pakkahuoneen yleisön. Erityisesti ”Edenin” yhteislaulu sai hymyn huulille ja biisin kertosäe jäi soimaan päähän pitkäksi aikaa.
Louhimon aivan valtaisalla kiljaisulla käynnistynyt ”King For A Day” näytti jälleen kaapin paikan ja raita soitettiin läpi hurjalla intensiteetillä. Ilta päättyi jo pidempään viimeisenä kappaleena soitettuun ”Beyond The Burning Skies” -järkäleeseen. Biisin mahtavat tuplabasarirummut tuntuivat rintakehässä ihanasti ja koko yhtyeen soittoa oli mukava seurata.
Battle Beast vaikuttaa olevan onnellisemmassa tilanteessa kuin koskaan aiemmin ja bändi pitää lavalla silminnähden todella hauskaa kemioiden kohdatessa mallikkaasti. Huumori kukkii, vuorovaikutus yleisöön on käsinkosketeltavaa ja kaikki on livetilanteessa yhtä perhettä. Louhimo ja Sipilä myös muistuttivat kesken keikan esimerkillisesti voimassa olevien rajoitusten ja toimintaohjeiden merkityksestä.
On hyvin mielenkiintoista seurata, mihin suuntaan Battle Beastin musiikki kehittyy. Suomen metallivienti on korkealla tasolla ja on varmaa, että bändit kirmaavat riemulla takaisin ulkomaille kiertämään ja esiintymään heti, kun se tulee mahdolliseksi. Kiitos Battle Beast, kiitos Master Events, kiitos Tampereen Tullikamari ja kaikki muut tahot, joiden ansiosta nämä konsertit on saatu toteutettua näinä hankalina aikoina!
Raportti: Riku Juutilainen
Kuvat: Hannu Juutilainen ©Metalliluola
Intohimoinen livekeikoilla kävijä ja fyysisen musiikin raskaan sarjan keräilijä. Hifistä hullaantunut ja albumien teknisestä toteutuksesta kiinnostunut seikkailija, jonka sydän sykkii eniten Nightwishille, mutta tarkassa seurannassa on hard rockin ja perinteisen hevin monipuolinen maailma 70-luvun Black Sabbathista aina 2000-luvun sinfonisen metallin aaltoon asti kaikkine orkestereineen. Vapaa-ajalla ohjelmaan kuuluu frisbeegolf, jos radoille vain keikoilta ennättää.
Perinteisen raskaan rockin ja melodisen metallin ystävä. Livekeikkojen ja (vinyyli)levymusiikin suurkuluttaja. Musiikin ohella vapaa-aikaan kuuluvat viskiharrastus ja frisbeegolf. Kamera on mukana keikalla kuin keikalla.
