Korpiklaanin ”V***u soikoon!” -kiertue tarjoili pääkaupunkiseudun metallisen kansanmusiikin ystäville loistavan tilaisuuden pistää jalalla koreasti ja treenata niskalihaksia.
Ilta toteutui suomalais-eestiläisellä yhteistyöllä lauantaina 18.3. Nosturin tiloissa, kun kotimainen Crimfall sekä Viron Metsatöll pistivät tuvan lämpiämään ennen Korpiklaanin esiintymistä.
Lauteiden lämmittely aloitettiin viikonlopun tapahtumaksi varsin hyvissä ajoin, kun eeppisen fantasia-folkin edustaja Crimfall aloitti settinsä jo vartin yli seitsemän. Yhtyeen sulosointuinen keulanainen Helena Haaparanta kiittelikin reipasta ja kohtuullisen runsaslukuista yleisöä, joka löysi Nosturin permannon jo näinkin varhain lauantai-iltana.
Crimfallin lämmittelysetti sisälsi aikaisemmin julkaistun materiaalin lisäksi myös maistiaisia elokuussa julkaistavalta tulevalta albumilta “Mother Of Unbelievers” -kappaleen muodossa. Yhtyeen livevetoa ei haitannut vakituisen basistin Miska Sipiläisen poissaolo tältä keikalta ja sijaisena toiminut Tuukka Ojansivu hoiti osansa mallikkaasti. Vokaalien osalta Draugnimistakin tutun Mikko Häkkisen häijy murinalaulu vei hiuksen hienon voiton tänä iltana kultakurkku Haaparannan laululta, joka hetkittäin jäi hieman soitinten alle hieman sivussa mikseripöydästä kuunneltuna.
Metsatöllin innokkaat fanit kuuluivat kyseenalaistavan ennen keikan alkua pääesiintyjän paikan oikeutusta ja Metsatöllin asemaa lämmittelijänä. Etelänaapurin isännät saivatkin yleisön liikehtimään varsin innokkaasti kaljahumppametallia sekä mystistä tunnelmointia yhdistävällä setillään. Virolaista kansanperinnettä opittiin paitsi musiikin keinoin, myös kitaristi-vokalisti Markuksen ja perinnesoitinvastaava Laurin välispiikeistä. Esimerkkinä illan opituista totuuksista mainittakoon, että virolaiseen rakkauslauluun liittyy oluen valmistus.
Keskilattian pittimuotoista iloittelua irroitti varsinkin ”Kivine maa” ja ”Vimm” sekä kuulijakunnan kielienemmistön ystävällisesti huomioiva käännös ”Lahinguväljal Näeme, Raisk!” -biisistä, ”Taistelukentällä nähdään, perkele!”. Viimeksi mainittu sai äänestä päätellen myös paikallaan tönöttävät rokkipoliisit heltymään yhteislauluun. Kyllä on sunnuntaina eturivin tytöillä ja pojilla olleet niskat kipeänä! Ensikertalaiselle livetodistajalle Metsatöll kolahti livenä äänimaailmallisesti levykuuntelua paremmin, sen verran tuhdisti soundit Nosturissa irtosivat.
Korpiklaanin veto puolestaan oli odotetusti taattua superhupia. Tapansa mukaan yhtye onnistui yhdistämään kieli poskessa riekuttuja juomalauluja suomalaiseen tumman perusvireen omaavaan mytologiaan, onnistuen samalla pitämään tunnelman sopivan energisenä läpi setin. Tehokas ja hyväntuulinen keikka käynnistyi kappaleilla ”Viinamäen mies” ja ”Pilli on pajusta tehty”, eikä vauhti hidastunut merkittävästi ennen lähempänä shown puoliväliä soitettua ”Sumussa Hämärän Aamun” -biisiä.
Permannon keskilattia oli yhtä vellovaa, ilkamoivaa lentävien moppitukkien ja poukkoilevien ihmisvartaloiden massaa käytännössä läpi koko keikan, muutamaa suvantobiisiä lukuun ottamatta. Aiemmin jo mainittu ”Sumussa hämärän aamun” sekä ”Kipumylly”, ”Minä Näin Vedessä Neidon” ja ”Crows Bring The Spring” antoivat hilluvalle yleisölle hetken aikaa tasata hengitystään. Jos ei biisien menevämmät ja raskaammat osiot saaneet vielä jengiä palaamaan liikkeeseen, seurasi tunnelmointia aina moshpit-pankin räjäyttävä tai muuten vain yhteislauluun ja nyrkinpuintiin innostava kappale, kuten ”Rauta” tai ”Metsämies”.
Korpiklaanin settilista oli tavan mukaan lähes Kalevalan mittainen, tällä kertaa encore mukaan lukien 21 biisiä halki bändin koko uran. Yhtye veivaa varmasti suosikkeja joka keikalla, mutta mittavassa setissä on kuitenkin muistamista. Puhumattakaan siitä, että samat kappaleet jaksetaan vetää kerrasta toiseen yhtä lailla hilpeällä sykkeellä ja välittömällä meiningillä. Erityisesti tytöt tykkäsivät tällä kertaa Tuomas Rounakaria sijaistaneen viulisti Olli Vänskän villin energisestä meiningistä ja lavasäteilystä.
Hieno ilta jälleen ja mainio jatko alkuvuoden upealle keikkatarjonnalle pääkaupunkiseudulla!
Raportti ja kuvat: Raisa Krogerus ©Metalliluola
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
