Lahden ja Tampereen välisen valtatien varressa, Hämeenlinnan Tuuloksessa sijaitseva Kapakanmäen tanssilava heräilee taas uuteen kesäkauteen pitkän talven jälkeen.
Perinteisten lavatanssien lisäksi lavalla järjestetään myös konsertteja ja muita tapahtumia, joten kyseessä on monipuolinen viihdekeskus.
Kapakanmäen lauantai-illassa sukellettiin power metallin ytimeen, kun jo 1980-luvulla perustettu Stratovarius saapui Tuulokseen vuoden ensimmäiselle keikalleen. Kuten monilla bändeillä, myös Stratovariuksella kalenteri on ammottanut tyhjyyttään viime vuodet. Bändin keulakuva Timo Kotipelto kertoi lavalla muistavansa sattuneesta syystä edelliset keikat oikein hyvin: 2019 Bogotá, heti perään 2021 Jyväskylä ja nyt 2022 Tuulos.
Äänentoistollisesti matala puurakennus tarjosi mukavan pehmeän soundimaailman soveltuen mainiosti myös rockkäyttöön. Yleisöä oli paikalla silmämääräisesti arvioituna noin puolet Kapakanmäen kapasiteetista, mutta tunnelma nousi keikan aikana erittäin hyväksi. Kotipelto vertasi tunnelmaa jopa Etelä-Amerikan konsertteihin.
Kapakanmäellä nähtiin ja kuultiin hyvä hittikimara, eikä soittotauko juuri esityksessä näkynyt. Esiintymisrutiini lienee niin vahvasti juurrutettu vuosien varrella, että homma hoituu myös tauon jälkeen. 13 kappaleen ja noin puolentoista tunnin setti ei varsinaisia yllätyksiä tarjonnut ja settilistan perusrunko oli varmasti tuttua kaikille yhtyettä seuraaville.
Keikka avattiin täsmällisesti pirteällä sinkkulohkaisu ”Eagleheartilla”, jota seurasi kasvava ”Phoenix”. Seuraavaksi saimme kuulla materiaalia vastikään 25 vuotta täyttäneeltä ”Visions”-klassikkoalbumilta. Avausraita ”The Kiss Of Judasin” alussa kuultu Lauri Porran voimakas bassottelu oli mahtavaa kuultavaa.
Uusinta vuoden 2015 ”Eternal” -albumia edustanut ja settilistaan vakiintunut ”Shine In The Dark” otettiin hyvin vastaan. Yleisössä moni kohahti, kun saimme kuultavaksi vuoden 1995 ”Fourth Dimension” -albumilta ”Against The Wind” -iloittelun, sillä onhan kyseessä ensimmäinen Stratovariuksen aikainen levytys, jolla Timo Kotipelto esiintyy. Kappale toimii vielä tänä päivänä upeasti!
Radiossa usein soinut ”S.O.S.” sekä “Paradise” jatkoivat hittipainotteista settiä. Pitkä kymmenminuuttinen ”Destiny” oli yksi illan hienoimmista helmistä ja samoin Jens Johanssonin pitkällä kosketinintrolla alkanut ”Black Diamond” jaksaa viihdyttää aina. Vain yhdeksän esityksen jälkeen oli jo encoren aika ja kansa jäi janoamaan lisää.
Stratovarius palasi lavalle kolmistaan Jörg Michaelin rummuissa ansiokkaasti korvanneen Rolf Pilven ja Porran pitäessä vielä hetken tauon herkän “Foreverin” ajan. Koko yhtye saatiin jälleen kehiin vauhdikkaan “Speed Of Lightin” alkuun. ”Episode”-pitkäsoiton kaksikko toimi loistavasti, jonka jälkeen saimme kuulla vielä Matias Kupiaisen onnistuneen sävellyksen ”Unbreakable”. Lopputahdit niitattiin ”Stratovariuksen Paranoidilla”, kuten Kotipelto ”Hunting High And Low” -hittiä kutsui. Mahdollisesti yhtyeen historian soitetuimman kappaleen live-esitystä pitkitetään liikaa, vähempi yleisön huudatus riittäisi tähän.
Kokonaisuutena Hämeenlinnan Tuuloksen illassa nähtiin ja kuultiin positiivinen ja kauan odotettu kotimaan esiintyminen etelässä. Verrattain lyhyen settilistan kappaleista peräti 11 oli Timo Tolkin aikaisia sävellyksiä ja mielenkiintoisesti Kupiaisen ajan ”Polaris”- sekä ”Elysium”-albumit sivuutettiin kokonaan. Settilistaan on mahdollisesti tulossa pian muutos, sillä Stratovarius kertoi Kapakanmäen yleisölle, että uusi levy saatetaan julkaista tämän vuoden aikana. Edellisestä täyspitkästä studioalbumista aikaa on jo seitsemän pitkää vuotta.
Stratovarius on nähtävissä seuraavan kerran lukuisilla kesän festivaaleilla ympäri Suomen ja jäämme innolla odottamaan uutta tuotantoa julkaistavaksi!
Raportti: Hannu Juutilainen & Riku Juutilainen
Kuvat: Hannu Juutilainen ©Metalliluola
Perinteisen raskaan rockin ja melodisen metallin ystävä. Livekeikkojen ja (vinyyli)levymusiikin suurkuluttaja. Musiikin ohella vapaa-aikaan kuuluvat viskiharrastus ja frisbeegolf. Kamera on mukana keikalla kuin keikalla.
Intohimoinen livekeikoilla kävijä ja fyysisen musiikin raskaan sarjan keräilijä. Hifistä hullaantunut ja albumien teknisestä toteutuksesta kiinnostunut seikkailija, jonka sydän sykkii eniten Nightwishille, mutta tarkassa seurannassa on hard rockin ja perinteisen hevin monipuolinen maailma 70-luvun Black Sabbathista aina 2000-luvun sinfonisen metallin aaltoon asti kaikkine orkestereineen. Vapaa-ajalla ohjelmaan kuuluu frisbeegolf, jos radoille vain keikoilta ennättää.
